Päämääriä matalatuottoisen työvoiman työllistämistoimille

Suomes­sa on käytössä kym­meniä keino­ja tukea huonos­ti työl­listyvää työvoimaa työ­markki­noil­la. Ennen kuin ryh­dyn perkaa­maan tuk­i­toimien viidakkoa, yritän määritel­lä, mil­laiset omi­naisu­udet hyvil­lä tuk­i­toimil­la tulisi olla.  Kos­ka SATA-komitea pyr­ki nos­ta­maan työl­lisyyt­tä paran­taak­seen julkisen talouden rahoi­tusase­maa, tarkaste­len toimia lähin­nä tältä kannalta.

1) Taloudellinen tehokkuus

Jos työl­listymistä tarkastel­laan taloudel­lisen tehokku­u­den kannal­ta, pain­opiste tulisi kohdis­taa niihin, joil­la työkykyä on jäl­jel­lä mah­dol­lisim­man paljon. Kansan­taloudelle työt­tömyys tuot­taa sitä suurem­mat mene­tyk­sen, mitä tuot­tavam­mas­ta työvoimas­ta poten­ti­aalis­es­ti on kyse. Käytän­nössä kuitenkin toim­i­taan usein aivan päin­vas­toin. Suurim­mat työl­listämispon­nis­te­lut kohdis­te­taan niihin, joiden työl­listymi­nen on epä­to­den­näköistä ja joiden työ­panok­sen arvo jäisi joka tapauk­ses­sa matalaksi.

Työl­listämi­nen ei ole kansan­taloudel­lis­es­ti perustel­tua, jos työ­panok­sen odotet­tavis­sa ole­va tuot­to alit­taa työl­listämis­toimien hin­nan. Täl­lainen työl­listämi­nen on investointi­na kansan­talouden ja julkisen talouden kannal­ta kan­nat­tam­a­ton­ta. Kovin myöhään aloitet­tu kuntout­ta­va työ­toim­inta näyt­tää seu­ran­tatutkimusten val­os­sa ole­van tässä mielessä investointi­na kan­nat­tam­a­ton­ta – tai on siis tähän asti ollut. Tilanne voi muut­tua, jos syr­jäy­tymiske­hi­tyk­seen ale­taan puut­tua varhaisem­mas­sa vaiheessa.

Kokon­aan toinen asia on, että vaik­ka jotkut toimet ovat kan­nat­ta­mat­to­mia työl­listymis­to­den­näköisyy­den kannal­ta, ne voivat olla perustel­tu­ja henkilön oman elämän­hallinnan kannal­ta ja se saat­taa säästää ter­vey­den­huol­lon menoissa.

Aktivoin­ti­toimet, jot­ka eivät tosi­asi­as­sa edestä työl­listymistä ja joi­ta niiden kohde ei itse pidä oma­l­ta kannal­taan järkev­inä, ovat huonoa julk­isten raho­jen käyttöä.

2) Sosiaalinen oikeudenmukaisuus

On oikeu­den­mukaista ja kohtu­ullista, että samas­sa ase­mas­sa ole­vista ahk­er­ampi pääsee riit­tävän paljon parem­paan taloudel­liseen tilanteeseen kuin se, joka tyy­tyy elämään tukien varas­sa. Tämän nojal­la sosi­aaliset tulon­si­ir­rot eivät saisi olla niin rankasti tulosi­don­naisia, että tekevät tyhjik­si henkilön yri­tyk­set oma­l­la ahkeru­udel­laan paran­taa taloudel­lista ase­maansa. Vajaakun­toiselle on oikeu­den­mukaista mak­saa palkan päälle tukea, jota omat pon­nis­te­lut eivät alen­na. Tätä kuthyvän sutaan suo­ma­laisen ter­min puuttues­sa in work ‑tuek­si

b) On myös oikeu­den­mukaista, että kahdes­ta työ­panok­sel­la mitat­tuna yhtä ahk­eras­ta tuemme enem­män sitä, jolle työn tekem­i­nen on ter­vey­del­lis­ten tai muiden tuot­tavu­us­va­jaus­ta aiheut­tavien syi­den vuok­si han­kalam­paa. Sik­si vajaatuot­toisen henkilön in work ‑tuki ei pitäisi olla ter­veen ja työkykyisen tavoiteltavissa.

3) Tie eteenpäin

Osatyökykyisen tukimuodot eivät saisi olla sel­l­aisia, että ne kahlit­se­vat paikalleen ja estävät käytän­nössä eten­e­misen nor­maalei­hin, tuot­tavi­in työte­htävi­in. Tue­tu­il­ta työ­markki­noil­ta on olta­va por­taa­ton tie nor­maaleille työ­markki­noille. Ei myöskään saa olla liian houkut­tel­e­vaa työ­nan­ta­jalle pitää tosi­asi­as­sa täysin työkyky­istä henkilöä tue­tus­sa työssä.

4) Vältettävä erillisiä työmarkkinoita

Taloudel­lista tehokku­ut­ta tavoiteltaes­sa tulee kai­h­taa jär­jeste­lyjä jos­sa osatyökyiset työsken­televät eril­lisil­lä työ­paikoil­la keskenään. Täl­lainen voi olla hei­dän itsen­sä kannal­ta kan­natet­tavaa työter­api­aa, mut­ta sen tuot­tavu­us on kyseenalaista, eikä täl­lai­sista töistä käytän­nössä ole tietä ulos nor­maaleille työmarkkinoille.

5) Estettävä väärinkäyttö

Ei saa olla liian houkut­tel­e­vaa ter­veen ja työkykyisen pyrk­iä saa­maan osatyökyky­isille tarkoitet­tu­ja tukia. Väärinkäyt­täjä voi olla myös työnantaja.

6) Sovelluttava silpputyömarkkinoille

Mon­elle ensim­mäi­nen askel töi­hin voisi olla osal­lis­tu­mi­nen silp­putyö­markki­noille. Jot­ta tämä onnis­tu­isi käytän­nössä, silp­putyön tulisi olla taloudel­lis­es­ti riit­tävän houkut­tel­e­vaa. Kos­ka työhön itseen­sä liit­tyy epä­mukavu­ut­ta, eikä palk­ka ole suuri, efek­ti­ivisen mar­gin­aaliv­eron tulisi olla varsin mata­la. Silp­putyö­markki­noil­la työn vas­taan­ot­tovelvol­lisu­us ei toi­mi; työtä ei saa, ellei sitä itse akti­ivis­es­ti etsi, eikä kukaan halua ottaa töi­hin halu­ton­ta. Toisaal­ta silp­putyön ja tulon­si­ir­to­jen yhdis­tämi­nen ei saa olla pitkäl­lä aikavälil­lä ter­veelle ja työkykyiselle liian houkutteleva.