Brändäys, hyvä vai huono asia

Väitän, että vas­ta brändäys teki kehi­tys­maid­en teol­lisu­ustyöläisille mah­dol­lisek­si kil­pail­la työl­lään teol­lisu­us­maid­en markki­noil­la. Kaik­keen kehi­tys­maid­en tuotan­toon liit­tyi hil­jainen epäilys laadus­ta. Tämä ennakkolu­u­lo mur­tuu, kun jokin vakaa­maineinen yri­tys takaa nimel­lään laadun. Jos ei olisi mah­dol­lisu­ut­ta lyödä (tai ommel­la) tuot­teeseen brändin tun­nus­ta, pie­nil­lä nyrkkipa­joil­la ei olisi mah­dol­lisu­ut­ta markkinoille.

Joskus ennen maail­man­laa­juisia brän­de­ja Japanin ja jonkin muunkin Aasian maan vira­nomaiset myön­sivät tes­ta­tu­ille vien­ti­tuot­teilleen laatusertifikaatin.

Tämä on siis sitä posi­ti­ivista brändiä.

Sit­ten siihen negati­iviseen. Burana on hyvä esimerk­ki val­heel­lis­es­ta brändis­tä. Ori­on myy täs­mälleen samaa tuotet­ta kahdel­la nimel­lä ja kahdel­la hin­nal­la. Se halvem­pi on Ibusal. Jos avaat­te pakkauk­sen, huo­maat­te, etteivät nämä tabletit myöskään ulkonäöltään eroa toi­sis­taan. Toisin kuin muis­sa lääkkeis­sä, lääk­keen nimeä ei ole painet­tu pain­o­liuskaan. Näitä pakataan erinäköisi­in pakkauk­si­in siinä suh­teessa kuin on kysyn­tää.  Se, että lääk­keessä ote­taan brändin avul­la räikeätä yli­hin­taa, on vähän eri asia kuin se, että näin tehdään meikkivoiteella

(Pienenä keven­nyk­senä: Perus­palve­lu­min­is­ter­inä otin virkami­esten tah­don vas­tais­es­ti Ori­onis­sa toim­i­neen Jaakko Uoti­lan Alkon pääjo­hta­jak­si. Ajat­telin, että Alkon tulos kohenisi, jos hän myisi myös Koskenko­r­vaa tyh­mille ja herkkäuskoisille tuplahinnalla.)

Val­tio on resep­tilääkkei­den mak­sa­jana ottanut kovan lin­jan brändäys­tä vas­taan. Jos samaa lääke­molekyyliä myy­dään kovin eri hin­nal­la, kor­vaus mak­se­taan vain sen halvim­man mukaan. Mieliku­vista jokainen mak­sakoon oma­l­la rahallaan.

Nyky­isin teol­lisu­us­tuot­tei­den valmis­tus on niin hal­paa, etteivät ne ole enää kau­pal­lis­es­ti mie­lenki­in­toisia tuot­tei­ta. Kun merkki­farkku­ja myy­dään 300 eurol­la, suurin osa hin­nas­ta on brändiä. Tuo brän­di ei ole syn­tynyt ilmaisek­si. Tuos­ta 300 eurosta menee main­os­toimis­toille ja muille turhimuk­sille huo­mat­ta­va osu­us. Tämä ei ole enää teol­lisu­ut­ta siinä mielessä, että valmis­tet­taisi­in jotain fyy­sistä. Pääosa kau­pal­li­sista pon­nis­teluista on käytet­ty mieliku­vien luomiseen.

Taval­laan­han täl­lainen antaa eväät help­poon elämään niille, jot­ka osta­vat sen saman vaat­teen ilman logoa viidel­lä kympil­lä, mut­ta on ikävää, että juuri huonon itse­tun­non omaavia voidaan huiputtaa.

Tähän tarvit­taisi­in kulut­ta­jali­iket­tä. Liiket­tä, joka osu­us­toimin­nal­lises­sa hengessä brändäisi brän­di­en ulkop­uoliset tuot­teet. Ker­toisi, että halvoista farkuista nämä ovat laadukkai­ta. Kau­pan ketjut ovat tehneet näitä Pirk­ka- ja Rain­bow-tuot­tei­ta, mut­ta samaa peri­aatet­ta tarvit­taisi­in vaat­teisi­in ja jopa niihin meikkivoiteisiin.