Liekö yhtään asiaa maailmassa, joka ei kelpaisi Sirkka Liisa Antt5ilalle syyksi syytää lisää rahaa maatalouteen. Anttilalle taas maatalous on ensisijaisesti siankasvatusta. Kun suomalaisten sikaloiden sikamaiset olot tulivat julkisuuteen, oli sekin Anttilalle syy lisätä rahaa sikaloiden investointitukiin. Jos tekee sikalasta vähemmän sikamaisen, saa vielä enemmän rahaa. Mutta rahaa tulee, vaikka ei sitoutuisi asiallisiin oloihin.
Tässä on kaksi asiaa, jotka eivät oikein toimi. Luulisi, että siankasvattajien pitäisi toimia asiallisesti ilman ylimääräisiä tukiaisia ja säännösten rikkomisesta sanktioitaisiin. Vielä vakavampi asia on, että Anttila haluaa lisätä sianlihan tuotantoa Suomessa. Minä en halua osallistua laskun maksuun.
Voidaan aiheellisesti kysyä, onko siankasvatus maataloutta ollenkaan. Sanassa maatalous on etuliitteenä maa. Minulle maatalous on jotain sellaista, joka perustuu peltoon ja fotosynteesiin.Siat syövät lähinnä valtameren toisella puolella kasvatettua soijaa, joka jalostetaan täällä teollisuushalleissa sianlihaksi ja viedään ulkomaille syötäväksi. Suomi on sianlihan suhteen yliomavarainen.
Hyvä, kaikki sikojen syömä ruoka ei ole tuontirehua ja osa sianlihantuotaqnnosta menee kotimaiseen kulutukseen. Tuotannon lisäys perustuu kuitenkin kokonaan tuontirehuun ja menee kokonaisuutena tappiolliseen vientiin.
Sianlihan tuotantoa pitää Suomessa tukea siksi, että olosuhteet ovat siankasvatukselle epäedulliset. Kyse ei ole luonnonolosuhteista, sillä teollisuussikaloilla ei ole mitään yhteyttä luonnonoloihin. Kyse on siitä, että amerikkalaisen soijan jalostamisessa saksalaisten syömäksi sianlihaksi Suomessa ei ole logistisesti mitään järkeä ja siksi sitä pitää tukea.
”Maatalouden” halpa rahaa sapettaa minua, kun SATA-komiteasta tiedän, kuinka kallista raha on, jos sillä yritetään auttaa köyhiä tai vammaisia.
Minä en halua maksaa tästä järjettömyydestä.
