Sekularismin ja islamismin konflikti

Kun sanoin ole­vani huolestunut Sveitsin kansanäänestyk­sen tulok­ses­ta, en omas­ta mielestäni syyt­tänyt sveit­siläisiä vaan ilmaisin huoleni siitä asen­tei­den yhteen­tör­mäyk­ses­tä, joka on meneil­lään, ja jos­ta tuo kansanäänestys kieli. Huolestut­tavaa oli nimeno­maan se, että niin moni sveit­siläi­nen ajat­telee noin, eikä huoleen olisi ollut yhtään vähem­män syytä, jos tätä äänestys­tä ei olisi jär­jestet­ty. Kuumemit­taria on turha syyttää.

Län­si­mainen val­is­tusa­jat­telu on onnis­tunut maal­lis­ta­maan  euroop­palaiset yhteiskun­nat. Islami­laisu­u­den suuri haaste on juuri kaikkialle tunkeu­tu­van uskon­non sotkeu­tu­mi­nen asioi­hin, joi­ta me emme enää pidä uskon­non alaan kuu­luvina. Tämän otti aikanaan Kemal Atatürk tavoit­teek­seen myös Turkissa. Maa oli määrä nykyaikaistaa erot­ta­mal­la uskon­to jyrkästi val­tios­ta. Tässä on viime vuosi­na otet­tu taka-askelia.

Uskon­nois­sa on paljon ero­ja, mut­ta yleen­sä ne ovat lähempänä toisi­aan kuin seku­lar­is­mia. Koin tämän vah­vasti, kun johdin Suomen val­tu­uskun­taa pais­sa YK:n eri­ty­i­sis­tun­nos­sa. Vatikaani ja Puo­la tekivät vah­vaa yhteystyötä kon­ser­vati­ivis­ten ara­bi­maid­en kanssa, kun kyse oli homo­jen tai nais­ten oikeuk­sista tai syn­tyvyy­den sään­nöstelystä. Uskon­not­tomat ovat islamis­teille pahempi viholli­nen kuin kristityt.

Suomes­sa ei ole juuri mui­ta kuin maltil­lisia islami­laisia, joten tääl­lä ei kan­nat­taisi vil­jel­lä kauhukuvia.

Euroop­palaisen silmin fun­da­men­tal­isti­nen islami­laisu­us edus­taa yhteiskun­nal­lista taan­tu­mus­ta; sel­l­aista ajat­te­lu­ta­paa, jos­ta Euroopas­sa päästi­in eroon kauan sit­ten. Taan­tu­mus­ta se edus­taa myös islami­lais­ten maid­en oppi­neen keskilu­okan silmis­sä. Iranis­sa esimerkik­si on, tai ainakin oli, laa­ja sivistyneistö, jon­ka islamistit pyrkivät tukah­dut­ta­maan ja alistamaan.

Islami­lainen fun­da­men­tal­is­mi on ennen kaikkea islami­lais­ten maid­en ongel­ma. Jos se on ongel­ma Euroopas­sa, se on sitä tääl­lä oleville maal­lis­tuneille islami­laisille. Mitä mieltä islami­lais­es­ta fun­da­men­tal­is­mista län­si­maid­en hal­li­tuk­sis­sa ollaan näkyy ehkä parhait­en siinä, että län­si­maat, Suo­mi mukaan luet­tuna, käyvät paraikaa sotaa islamis­te­ja vas­taan Afganistanissa.

Sveitsin kansanäänestyk­sessä äänestet­ti­in protestista islamia vas­taan. Kohde oli todel­la huonos­ti valit­tu, kos­ka se kohdis­tui oikeu­teen har­joit­taa uskon­toa, joka taas on tabu. Jos pitää mina­reet­te­ja kaupunkiku­vaan sopi­mat­tom­i­na, hoitaa asian kaavoituk­sen keinoin eikä niin, että mina­reetit kiel­letään kaikkial­la koko maas­sa paikkaan kat­so­mat­ta. Koko aloit­teen tarkoi­tuskin olisi olla eri­tyisen loukkaa­va. Se, että sveit­siläis­ten enem­mistö lähti tähän mukaan osoit­taa, kuin­ka ahdis­ta­vana islamin haastet­ta pide­tään. Tämä ei tiedä hyvää. Hyvää ei tiedä sekään, että kas­va­va ongel­ma – tai ainakin sel­l­aisek­si koet­tu – yritetään lakaista maan alle.

Jokin vas­taisku Sveit­siä tietysti kohtaa. Toiv­ot­tavasti loukatut islami­laiset tyy­tyvät vain totea­maan, että jos sveit­siläiset ovat suvereene­ja kieltämään mina­reetit, islami­laiset maat ovat suvereene­ja kieltämään Nestlen tuotteet.