Maanantaina tuli julkisuuteen virkamiesten tekemä lista mahdollisesti lakkautettavista palvelupisteistä. Sen jälkeen sähköpostiin on tullut kiitettävästi palautetta kuntalaisilta. Kummallista, kun yksikään lehti ei ole onnistunut kirjoittamaan, mistä tässä listassa on kyse.
Helsingillä on luottamusmiehistä koostuva palveluverkkotyöryhmä, jonka tavoitteena on saada kymmenen miljoonaa euroa säästöä ”seinistä”, jotta ei jouduttaisi karsimaan toiminnasta. Tuon työryhmän käyttöön on virkatyönä laadittu jokaiselta toimialalta lista mahdollisesti suljettavista tiloista. Jokaisen hallinnonalan piti tuottaa tähän listaan kiintiönsä mukainen määrä lakkautettavia tiloja, jotta palveluverkkotyöryhmällä on mistä valita. Nyt julkisuuteen tullut lista säästäisi paljon enemmän kuin kymmenen miljoonaa, eli sitä ei ole tarkoitustaan toteuttaa kokonaisuudessaan. Listassa on liikaa lakkautettavia kohteita, jotta työryhmällä olisi mistä valita.
Joidenkin palvelujen lakkauttaminen on aika-ajoin välttämätöntä, jotta uusia voitaisiin perustaa. Esimerkiksi kouluja on lakkautettava sieltä, missä ei enää ole oppilaita, jotta olisi varaa rakentaa kouluja lapsia pursuaville uusille asuinalueille.
Oma valtuustokeskusteluihin perustuva valistunut arvaukseni on, että esimerkiksi nyt esitetty lista lakkautettavista kirjastoista jää yhtä lukuun ottamatta toteutumatta.
Kirjastoverkkoon liittyy kyllä eräs periaatteellinen oikeudenmukaisuusongelma. Pidetään tärkeänä säilyttää lähikirjastot, jotta lapset pääsisivät kävellen kirjastoon. Periaate on kaunis, mutta se koskee vain niitä onnellisia kaupunginosia, joilla on oma kirjasto. Niiden kaupunginosien kannalta, joilla ei nyt ole omaa lähikirjastoa, olisi parempi, että lähikirjastot korvattaisiin harvemmalla kirjastoverkolla, joka sijaitsisi keskeisemmillä paikoilla.
Helsingin Sanomat käsitteli pääkirjoitussivullaan sitä, että Herttoniemen rannassa ei ole kirjastoa, mutta Roihuvuoressa ja vanhassa Herttoniemessä on, mutta paikoissa, joihin Herttoniemen rannasta ei helposti pääse. Lehti ehdotti, että nuo kaksi kirjastoa lakkautettaisiin ja perustettaisiin uusi Herttoniemen metroasemalle, jolloin se olisi kaikkien helposti saavutettavissa. Ratkaisu olisi hyvä, mutta rahaa se ei säästäisi, vaikka kirjastojen lukumäärä pienenisikin yhdellä. Kun nykyiset kirjastot ovat niin huonoissa paikoissa, on niiden vuokra myös halpa. Herttoniemen metroasemalla vuokra olisi aivan toista luokkaa – juuri siksi, että se on kaikkien helposti saavutettavissa.
Aikuisten kannalta harvempi kirjastoverkko paremmilla paikoilla (Espoon ja Vantaan malli) olisi parempi kuin nykyinen lähikirjastojen suureen määrään perustuva malli, mutta nykyinen on lasten kannalta parempi – siis niiden lasten, joiden kaupunginosassa lähikirjasto on.
Helsingin palveluverkko on muihin kuntiin verrattuna erittäin kallis. Lienee realismia, ettei kaupungilla ole siihen pitkään varaa; ei ainakaan, jos kuntaliitos Vantaan kanssa toteutuu. Siinä mielessä olisi toivottavaa, että palveluverkkotyöryhmä osaisi ja uskaltaisi tehdä hyvää työtä. Hyvällä työllä tarkoitan sitä, että osataan luopua aikansa eläneistä palveluista, mutta ei säästettäisi säästämisen ilosta silloin, kun se merkitsee todellista menetystä kuntalaisille.
Mielenkiintoinen palapeli on edessä, sillä moni koulu ilmoit6ti olevansa valmis luopumaan osasta rakennusta oppilasmäärän pienennyttyä. Silloin voisi ajatella, että näin talonpuolikkaisiin siirrettäisiin joitakin muita toimintoja – esimerkiksi se lähikirjasto – jolloin vapautuisi kokonainen kiinteistö muualta. Tuon virkamieslistan hölmöin piirre oli, että se oli puhdas lakkautuslista, kun pitäisi miettiä tilojen yhteiskäyttöä.
Jotain kaupunginosakohtaista kohtuuttakin pitää noudattaa. Esimerkiksi Tapulikaupungista ei voi viedä kaikkea.