Maatalouden siirto pohjoiseen on virhe

Maat­alous­tuotan­non ja sen sisäl­lä eri­tyis­es­ti kotieläin­tuotan­non vai­heit­tainen siirtämi­nen etelästä siedet­tävistä vil­je­ly­oloista pohjoisen läh­es epä­toivoisille alueille on suuri kansalli­nen virhe, joka tulee heiken­tämään Suomen maatalousmaana.

Tämän pal­stan ilmeis­es­ti kom­men­toiduin kir­joituk­seni on heinäku­us­sa julka­istu kir­joi­tus maat­aloustues­sa miljoonat ovat halpo­ja, johon on tul­lut jo yli 460 kom­ment­tipuheen­vuoroa. En ole itse jak­sanut argu­men­toin­tia enää oikein seu­ra­ta. Keskustelu on kään­tynyt pohjoisen ja etelän vil­jeli­jöi­den nokit­telu­un siitä, vääristääkö kansalli­nen ”vuoris­to­tu­ki” maat­alouden har­joit­tamista Suomen sisäl­lä. Jotain vikaa on maat­alous­poli­it­tises­sa keskustelus­samme, jos täl­laisen asian käsit­te­lyyn ei ole min­un blo­giani parem­paa foorumia.

 Pohjoises­sa on vaa­dit­tu, että hei­dän heikom­pia vil­je­ly­olo­suhteitaan kom­pen­soidaan mak­swa­mal­la suurem­paa tukea kuin etelässä. Kun esimerkik­si maid­on­tuotan­to vähe­nee etelässä ja lisään­tyy pohjoises­sa, vaikut­taa ulkop­uoliselta siltä, että kyse on ylikom­pen­soin­nista. Ylikom­pen­soin­tia ei voi perustel­la mitenkään, mut­ta pitäisikö ero­ja kom­pen­soi­da edes täy­teen määrään asti?

Jos epäedullisia tuotan­to-olo­suhtei­ta vas­taan tul­laan voimakkaasti, tuotan­to ei hakeudu edes Suomen sisäl­lä sinne, mis­sä se olisi edullis­in­ta. Kun luon­nonolo­suh­teet muutenkin ovat suo­ma­laista maat­alous­tuotan­toa vas­taan, pitääkö tätä hait­taa vielä itse lisätä sil­lä, että hylätään vil­ja­vat pel­lot ja rai­vataan tilalle paljon huonom­paa pel­toa? Jot­ka näin tekevät, luot­ta­vat mielestäni liikaa anteliaan tukipoli­ti­ikan pysyvyy­teen. Jos vaikka­pa kan­sain­väli­sis­sä kaup­pa­neu­vot­teluis­sa päädytään siihen, että teol­lisu­us­maat joutu­vat supis­ta­maan maat­alous­tuki­aan ja avaa­maan kaup­paansa, ääri­oloi­hin ajet­tu Suomen maat­alous joutuu paljon suurem­pi­in vaikeuk­si­in kuin jou­tu­isi, juos yrit­täisimme itse tehdä maat­alous­tuotan­nos­tamme kilpailukykyisempää.

Suomel­la on jär­jel­liset vil­je­ly­olot etelässä ja Poh­jan­maal­la. Vähän liioitellen voidaan sanoa, että men­estymään pystyvän suo­ma­laisen maat­alous­tuotan­non pahin viholli­nen ei olekaan ulko­mainen kil­pailu vaan ylituet­tu C‑tukialueiden tuotanto.