Minä ja pakkoruotsi

Keskustelun run­saus ja aggres­si­ivi­su­us osoit­taa, että kysymys pakko­ruot­sista on tule­htunut. Mis­tä ei voi vai­eta, siitä on puhut­ta­va. Kos­ka omaa kan­taani asi­aan on pidet­ty tun­net­tuna, ehkä on hyvä, että ker­ron sen itse.

Minä pidän ihmis­ten oikeut­ta äidinkieleen ja äidinkielisi­in palvelui­hin tärkeänä. Sik­si on vält­tämätön­tä, että riit­tävä osa suo­ma­lai­sista osaa ruotsinkieltä. Kos­ka ruotsinkielis­ten ammat­ti­jakau­ma ei vas­taa suomenkielis­ten ammat­ti­jakau­maa, ei riitä, että ruotsinkieliset osaa­vat ruot­sia ja palvell­e­vat sairaalois­sa toisiaan.

Siihen, että julk­isia palvelu­ja on saatavis­sa myös ruotsinkielel­lä ei tarvi­ta sitä, että jokainen suo­ma­lainen osaa ruot­sia. Se ei edel­lytä edes, että jokainen kysei­sis­sä virois­sa toimi­va osaa ruot­sia, sil­lä riit­tää, että jokaises­sa toimip­is­teessä on riit­tävästi ruot­sia osaavia.

On san­ot­tu, että pakko­ruot­si olisi perus­tus­lakikysymys. Ei se voi sitä olla, kos­ka ennen perusk­oulu-uud­is­tus­ta ei jokainen oppi­las lukenut ruot­sia. Vain oppik­ouluis­sa opiskelti­in sitä. Määrältään oppik­oulun kävi­jöitä oli vähem­män kuin lukion kävi­jöitä nyt.. Ja sil­loin yksikielisiä ruotsinkielisiä sen­tään oli paljon enem­män kuin nyt.

On jotenkin taat­ta­va, että riit­tävän moni opiskelee ruot­sia, mut­ta kak­sikielis­ten palvelu­jen ylläpi­to ei vaa­di sataa pros­ent­tia väestöstä; eikä huonol­la pakko­ruot­sil­la myöskään voi tuot­taa kelvol­lisia palvelu­ja. Kokko­lalainen kun­nal­lispoli­itikko­han tämän sanoi oikein tele­vi­sios­sa, ja siitä koko tämä keskustelu lähti liikkeelle.

On jotenkin peri­aatekysymys, että koulu­ope­tus­ta arvioidaan läh­tien oppi­laan omas­ta edus­ta eikä jonkun muun edus­ta. Sik­si asi­aa on harkit­ta­va sen kannal­ta, onko ruotsin pakol­lis­es­ta opiskelus­ta hyö­tyä oppi­laalle itselleen.

Jos kat­somme oikeudek­semme pakot­taa oppi­laat luke­maan heille vähem­män tarpeel­lista ainet­ta yleisen edun nimis­sä, pakot­taisimme satatuhat­ta perusk­oul­u­laista vai­h­ta­maan ruotsin venäjään.

Var­masti ruotsinkielestä on hyö­tyä kaikille.   Minä olen kir­joit­tanut ruot­sista lau­da­turin ja pär­jään kielel­lä jotenkuten. Min­un 12-vuo­tis­es­ta koulu­a­jas­tani yksi vuosi on men­nyt ruotsin opiskelu­un. Kyse onkin siitä, onko ruotsinkie­len tai­dos­ta hyö­tyä niin paljon, että se on sen yhden uhratun vuo­den arvoinen.

Enne ruot­sia tarvit­si ihan oikeasti. Nyky­isinkin tarvit­sen sitä, mut­ta vain kos­ka ruotsinkieli­nen radio tai TV halu­aa haas­tatel­la ruot­sik­si. Tänään tosin yhteiskun­ta­su­un­nit­teluseu­ran 50-vuo­tisjuhlil­la puhuin muu­ta­man lauseen riik­in­ruot­salaisen kun­ni­avier­aan kanssa; turhaan, kos­ka kun hän piti julkisen puheen­sa, hän piti sen eri­no­maisel­la englan­nil­la. Kuuli­jat oli­vat siis kaik­ki aka­teemisen lop­pututkin­non suorit­tanei­ta. Mut­ta vaik­ka en juuri joudu tai pääse puhu­maan ruot­sia mis­sään, toki min­ulle on hyö­tyä siitä, että ymmär­rän, mitä kieliv­ähem­mistö puhuu ja kirjoittaa.

Min­un eli­naikanani ruotsinkie­len tarve on vähen­tynyt olen­nais­es­ti. Kun emme ope­ta ihmisiä men­neisyyt­tä emmekä edes nyky­isyyt­tä vaan tule­vaisu­ut­ta ajatellen, uskoisin, että useim­mille ruotsinkie­len osaamisen merk­i­tys vain vähenee.

Kuu­lostaa hyvältä, että ne, jot­ka eivät val­itse ruot­sia jou­tu­isi­vat val­it­se­maan sit­ten jonkin muun kie­len sen tilalle. Tai onko­han kuitenkaan? Perusk­oulun liika teo­reet­tisu­us pudot­taa huonom­mal­la lukupääl­lä varustet­tu­ja kelka­s­ta ja syr­jäyt­tää hei­dän saman tien myös työelämästä.

Ilmoitin muut­ta­neeni kan­taani sun­nun­ta­iauki­olos­sa lähin­nä sik­si, ettei hävit­tyjä sotia kan­na­ta jatkaa. Tämä kan­nat­taisi kieliv­ähem­mistön oikeuk­sien puo­lus­ta­jienkin ymmärtää. Nou­se­va sukupolvi, joka jos­sain vai­heessa astuu val­taan, inhoaa pakko­ruot­sia niin paljon, että lakkaut­taa sen aivan varmasti.