Yhdyskuntarakenteen hajoaminen (5): kaupunkiseutujen pudotuspeli

Espan­jalais­syn­tyisen Manuel Castellsin mukaan taloudelli­nen toim­inta keskit­tyy suurkaupunkei­hin, kos­ka vain niis­sä voi olla riit­tävän monipuoliset työ­markki­nat. Hänen mukaansa alle viiden miljoo­nan asukkaan kaupunkien ei kan­na­ta edes ilmoit­tau­tua kisaan mukaan. Sit­tem­min, kun Sitra palkkasi hänet selvit­tämään tilan­net­ta Suomes­sa, hän otti hieno­tun­teis­es­ti luvus­ta pois kak­si nol­laa. Suomes­sa olikin tilanne, jos­sa kaik­ki alle 40 000 asukkaan kaupunkiseudut menet­tävät asukkai­ta. Mut­ta kaik­ki sitä suurem­mat eivät suinkaan kasva.

Castells on tutk­in­ut liikaa amerikkalaisia kaupunke­ja, sil­lä Kes­ki-Euroopas­ta löy­tyy men­estyviä keskisu­uria ja jopa pieniä kaupunke­ja. Suomes­sa kehi­tys näyt­tää kuitenkin ole­van keskit­tymässä viiteen men­estyvään kaupunkiseu­tu­un (Helsin­ki, Jyväskylä, Oulu Tam­pere ja Turku) Niiden alueel­la asuu melkein puo­let suo­ma­lai­sista (42 % vuon­na 2004) mut­ta peräti 71,5 pros­ent­tia aka­teemisen lop­pututkin­non suorit­taneista nuorista aikui­sista (25–34 –vuo­ti­aista )

Kaikki­aan asukaslu­vul­taan kas­vavia seu­tukun­tia on Suomes­sa noin kak­sikym­men­tä ja kui­h­tu­via noin kuusikymmentä.

Muut­toli­ik­keen kauhis­telu keskit­tyy meil­lä aivan liikaa kui­h­tu­van maaseudun surkastelu­un. Todel­li­nen alue­poli­it­ti­nen käden­vään­tö tapah­tuu kaupunkien välil­lä. Moni keskisu­uri kaupun­ki on suurten vaikeuk­sien edessä.

Yliopis­to näyt­täisi ole­van vält­tämätön edel­ly­tys men­estyk­selle, mut­ta ei riit­tävä. Lappeen­ran­ta, Kuo­pio, Joen­suu ja Vaasa nyt esimerkik­si ovat men­estyneet huonos­ti yliopis­tos­ta riip­pumat­ta. Muu­ta­maa suuren kaupun­gin imus­sa kas­vavaa seu­tukun­taa luku­un otta­mat­ta kaik­ki kas­va­vat keskuk­set ovat rautatiepaikkakuntia.

Vaikut­taa myös siltä, että kaupunkiseudun men­estys­tä kahlit­see heikko yhteistyö keskuskaupun­gin ja ympäröivän ”repub­likaanivyöhyk­keen” välil­lä. Tämän takia Oulu men­estyy keikoista lähtöko­hdis­taan huoli­mat­ta huo­mat­tavasti parem­min kuin naa­purei­den­sa hyl­jek­simä Turku. Samas­ta syys­tä Vaasal­la menee hyvistä sijain­tiedel­ly­tyk­sistään huoli­mat­ta huonos­ti. Läh­es sota­jal­lal­la toisi­aan vas­taan ole­vat Helsin­gin seudun kun­nat anta­vat muulle maalle paljon tasoi­tus­ta. Helsin­gin seu­tukin men­estyy huo­mat­tavasti Oulua heikom­min. Van­hana savupi­ip­pu­paikkakun­tana melkein tuhoon tuomit­tu Jyväskylä on kaupung­in­jo­hta­jan rohkean uhkapelin ansios­ta nous­sut men­estyjien joukkoon. (Palkin­nok­si tästä Ket­tunen sai kenkää, joskin hyvän erorahan.)

Minäpä väitän, että riit­tävän laa­jat työ­markki­nat syn­tyvät alle sadan­tuhan­nen hen­gen voimin, jos kaupun­ki muu­toin toimii kun­nol­la. Pienen kaupun­gin kan­nat­taa olla kom­pak­ti, jot­ta se pieni asukasluku olisi hyvin vuorovaiku­tuk­ses­sa keskenään, muo­dostaisi aidosti yhdet työ­markki­nat ja ylläpitäisi erikois­tunei­ta palvelu­ja. Juuri kom­pak­tiuten­sa ansios­ta keskieu­roop­palaiset kaupun­git men­estyvät kokoisi­aan parem­min.  Jos seudun e3dellytykset ovat muu­toin heikot, sil­lä ei ole varaa toimia huonos­ti. Keskuskaupun­gin ja kehyskun­tien väli­nen osit­taisop­ti­moin­ti johtaa kalli­isi­in virheisi­in. Helsingillä on täy­hän varaa, Turul­la ei ehkä ole niin paljon varaa kuin Turun seudul­la luul­laan, mut­ta pienem­mil­lä paikkakun­nil­la ei ole lainkaan varaa tehot­tomaan osaoptimointiin.

Yri­tyk­set hakeu­tu­vat siinne, mis­sä avain­henkilöil­lä on kiva asua. Moni pieni kaupun­ki on tuhon­nut edel­ly­tyk­sen­sä karmeal­la kaupunkiku­van raiskauk­sel­la. Ne ovat yksinker­tais­es­ti rumia. Tämän vaiku­tus niiden men­estyk­seen on paljon suurem­pi kuin kaupungin­isät suos­tu­vat myöntämään.

Minus­ta olisi tärkeää yrit­tää pelas­taa keskisu­urista kaupungeista niin mon­ta kuin pystytään. Itse olen sat­tumal­ta hyvin kiin­nos­tunut Lah­den men­estyk­ses­tä, joka oiko­radan ansios­ta voi paran­tu­akin, jos vain paikallisil­la päät­täjil­lä on kaukonäköisyyttä.

Noiden laa­jo­jen työ­markki­noiden takia Van­hasen unel­ma Uuden­maan muo­dos­tu­mis­es­ta pien­ten kaupunkien verkos­tok­si, jos­sa suurin osa olisi töis­sä omas­sa puu­tarhakaupungis­saan, ei voi toimia.

Työ­paikat tule­vat Uudel­la maalle juuri laa­jo­jen työ­markki­noiden ansios­ta. Jos työ­markki­nat pilkot­taisi­in kymme­nen tuhan­nen asukkaan helmik­si, ne voisi­vat yhtä hyvin olla Nurmeksessa.

Suo­ma­laisen alue­poli­ti­ikan varsi­nainen ihme on lois­tavasti men­estynyt Oulu. Tämä osoit­taa, että hyväl­lä kun­nal­lispoli­ti­ikalla on merk­i­tys­tä. Mut­ta kuin­ka pitkälle Oulun ihme kantaa?