Uudenmaanliiton tulevaisuudennäkymien mukaan Uudellemaalle kokonaisuudessaan tulee 25 vuodessa 400 000 asukasta lisää. Lisäys tulee jokseenkin kokonaan Helsingin työssäkäyntialueelle. Minä pienempi osa tästä väestönlisäyksestä suuntautuu YTV-kuntiin, sitä suurempi osa siitä näyttää menevän hajautuneeseen yhdyskuntarakenteeseen.
Aina silloin tällöin kuulee sanottavan, että älkää kaavoittako niin paljon. Erityisesti, kun jotain kiistanalaista aluetta kaavoitetaan Helsingissä, ratkaisuksi alueen suojelemiseksi esitetään, että muualta muuttavat pysykööt muualla. Helsingin seudulle ja erityisesti täällä jo asuville olisi minustakin parempi, jos seutu saisi kasvaa vähän hitaammin.
Rajoittamalla kaavoitusta Helsingissä ei voida ymmärtääkseni vaikuttaa juuri lainkaan siihen, paljonko väkeä tulee Uudellemaalle; ei vaikka Helsinki julistaisi koko kaupungin rakennuskieltoon 20 vuodeksi. Rakentaminen vain siirtyisi muihin seudun kuntiin ja lopputuloksena olisi yhdyskuntarakenteen vaarallinen hajoaminen. Asiasta pitäisi sopia koko Uudenmaan kuntien kesken.
En usko, että tuollaista sopimusta saataisiin aikaan, eikä se olisi hyvä. Asuntopula on huono keino rajoittaa muuttoliikettä. Se kyllä sinänsä toimii, mutta keinona se on epäsosiaalinen ja raaka. Tarvitseeko perustella? Sanotaan nyt vaikka, että muuta maata kohtaan ei olisi reilua lähettää kaikkia Uudenmaan köyhiä heidän niskoilleen. Pääasiassa tällä blogilla Helsinkiä onkin kritisoitu siitä, että se kaavoittaa liian vähän.
Siksi kysymys kuuluukin, miksi työpaikat eivät viihdy muualla maassa; miksi pienet ja keskisuuret kaupungit ovat melkein kaikki kriisikuntia? Sillä kaupunkien välisestä aluekehityksestä tässä on kyse. Maaseudun työpaikat eivät sanottavasti kilpaile Helsingin kanssa.