Kun keskuskaupungit kaavoittavat liian hitaasti, rakentamisen paine siirtyy kehyskuntiin. Nämä eivät ole kypsiä ottamaan painetta vastaan. Päätöksentekokoneisto ei osaamiseltaan ja vahvuudeltaan ole siinä kunnossa, että se pystyisi käsittelemään rationaalisesti kymmenien miljoonien eurojen kaavoitushyötyjä. Nuo kunnat ovat paljolti siinä tilassa, jossa Espoo oli kohtalokkaalla 1970-luvulla. Maanomistajien etu ohittaa tärkeydessä toimivan yhdyskuntarakenteen. Syntyy pieniä elinkelvottomia lämpäreitä ihan minne sattuu. Hyvä esimerkki tästä on Sipoo, jossa tasapuolisuutta noudattaen kaikille kartanoille on luvattu rakennusoikeutta. Näin syntyivät Landbon ja Eriksnäsin asuinlämpäreet ja lisää on kuulemma tulossa.
Jos kehyskuntiin rakennetaan, rakentaminen pitäisi ehdottomasti keskittää taajamiin. Huomattakoon, että tästä olen samaa mieltä Matti Vanhasen kanssa, joka ilmoitti kannattavansa hajaKESKITTÄMISEN mallia.
Syyllisiä eivät ole vain kuntien kaavoittajat. Kirjoitin kerran Tuusulasta kuntana, jossa on yhtä paljon asukkaita kuin Lauttasaaressa, mutta jota varten on pitänyt rakentaa oikein oma moottoritie, kun hajautunut yhdyskuntarakenne tuottaa niin paljon autoliikennettä. Kaavoittaja kirjoitti minulle katkerasti, ettei hän vaan KHO, joka myöntää kaikki ne poikkeamisluvat, jotkakunta epää. Moni yhdyskuntasuunnittelija on vaatinut lakia perusrakentamisoikeudesta kumottavaksi, mutta ei sitä voi kumota, koska sitä ei ole koskaan säädettykään. Se on oikeusistuinten oma luomus.
Myös kuntatalous tulee vastaan. Kehyskuntiin ei pitäisi kaavoittaa tasaisesti, vaan hyville paikoille paljon enemmän. Olen jo ennenkin maininnut Mäntsälän, jonka pitäisi rakentaa kokonaan uusi kaupunki aseman luo. Kunnalla ei ole tähän taloudellisia, poliittisia eikä henkisiä edellytyksiä.