Ilpo Pernaa kyseli Suomen Kuvalehdessä ollutta kirjoitustani maataloudessa. Mutta en löytänyt kuin tämän vuodelta 2002. Vähän eri suuntaan on maataloustuotantomme tämän jälkeen kehittynyt siihen verrattuna, mitä tässä esitän.
=======
MTK on noussut vastustamaan EU:n komission esitystä maataloustuen remontista. Se kuulemma veisi maanviljelyn edellytykset epäedullisten viljelyolosuhteiden Suomelta.
En ole aivan varma, että MTK on analysoinut esitystä oikein, mutta sinänsä ei olisi ensimmäinen kerta, kun euroopanlaajuiset rationalisointitoimet uhkaavat suomalaista maataloutta. Suomalaisen maatalouden käy huonosti aina, kun joku tekee suunnitelman maatalouden optimaalisesta työnjaosta Euroopassa. Siinä työnjaossa suomalaiselle maanviljelylle ei näytä löytyvän järkevää roolia.
Miksi Euroopan valtiaat tai sellaiseksi pyrkivät suhtautuvat poliittisesta ideologiastaan riippumatta suomalaiseen maatalouteen niin nuivasti? Siksi, että maanviljely ei Suomessa ole järkevää, kun asiaa mitataan vain taloudellisilla suureilla.
Näistä järkiperäistämisistä Suomen maatalous on toistaiseksi selvinnyt onnekkaasti. Toinen maailmansota päättyi maataloutemme onneksi tavalla, joka vei pohjan pois sekä Hitlerin että Stalinin kaavailuilta. Tällä kertaa todelliselta tai kuvitellulta uhalta näyttävät pelastavan Ranskan sisäpoliittiset ongelmat.
MTK:n Esa Härmälä on varoitellut eurooppalaisen maatalouden jakautumisesta elitistiseen näyteikkunamaatalouteen, joka tuottaa kallista mutta puhdasta ja terveellistä ravintoa pienten luomuputiikkien varakkaille asiakkaille ja bulkkituotantoon, joka myy tuotteensa lähiöiden marketeissa valtaväestölle. Erityisen käärmeissään hän näyttää olevan Saksan panostuksesta luomutuotantoon.
Mitä ihmeellistä tällaisessa erikoistumisessa on? Maataloushan alkaa silloin käyttäytyä kuten kaikki muutkin alat, huonekalujen, vaatteiden tai melkein minkä muun asian valmistaminen tahansa.
Eikö tätä kehitystä kannattaisi nähdä mahdollisuutena mieluummin kuin uhkana? Ruuan bulkkituotannossa Suomi ei menesty, emmekä voi loputtomiin luottaa siihen, että hyvä onni pelastaa maataloutemme ilmiselvältä järkeistämispaineelta. Näyteikkunatuotannossa Suomi sen sijaan voisi menestyä hyvin.
Viljan teollinen viljely Suomessa on tuomittu yritys, koska muualla se syntyy halvemmalla ja parempilaatuisena. Toisaalta missään muualla maailmassa ei ole näin lämmintä näin lähellä napa-alueita. Siksi Suomessa viljellään ainutlaatuisissa valaistusolosuhteissa, ja se antaa meille etulyöntiaseman aromaattisissa tuotteissa. Tiedättehän miltä espanjalaiset mansikat maistuvat! Kun kylmä talvi ainakin toistaiseksi tuhoaa pahimmat tuhohyönteiset, myrkytön maatalous on meillä paljon helpompaa kuin etelämpänä. Kun Suomessa ei ole ollut laajamittaista jätteenpolttoa, maaperämme ei ole niin dioksiinin saastuttamaa kuin muualla Euroopassa, vaikka metsäteollisuus ehtikin saastuttaa vesistöt.
Eikö puhtaasta, maukkaasta suomalaisesta ruuasta kannattaisi tehdä vahva brändi, jonka laatua myös valvotaan maineen säilyttämiseksi? Pelkällä suomalaisuudella ei brändiin pääsisi, sillä muutama musta lammas pystyisi pilaamaan koko maamme maineen. Pyrittäisiin rehellisesti ”näyteikkunamaatalouden” johtavaksi maaksi. Meille riittää prosentin siivu eurooppalaisista ruokamarkkinoista. Terveydestään kiinnostunutta ja hyviä makuja arvostavia löytää Euroopasta paljon enemmän.