Kiistelty geeniruoka

(Tek­sti on julka­istu kolumn­i­na Suomen Kuvalehdessä)
Kun aikanaan perus­palve­lu­min­is­ter­inä jär­jestin avoimen sem­i­naarin geen­i­ma­nip­u­loin­nista, val­tioneu­vos­ton tur­vayk­sikkö han­k­ki min­ulle paikalle tur­vamiehet. Niin tule­htunut oli kysymys geen­i­ma­nip­u­loin­nista, ja on sitä yhä. Yleinen mielipi­de hyväksyy geen­i­ma­nip­u­loin­nin lääke­te­ol­lisu­udessa, mut­ta vil­je­ly­taloudessa se kohtaa rai­vokas­ta vas­tus­tus­ta. Toisaal­ta ilmas­ton­muu­tok­sen tuo­ma vil­je­ly­olo­suhtei­den nopea muu­tos tekee geen­i­ma­nip­u­loin­nin ajanko­htaisek­si ja aset­taa painei­ta per­in­teiselle kasv­in­jalostuk­selle. Uusien lajikkei­den kehit­tämi­nen onnis­tuu myös entisin keinoin, mut­ta se voi olla liian hidasta.
GMO-tuot­tei­ta vas­tuste­taan hyvin eri­lai­sista syistä. Keskustelus­ta olen poimin­ut seu­raa­vat neljä keskeistä argumenttiryhmää:

Uskon­nolli­nen argu­ment­ti: geen­i­ma­nip­u­loin­ti on eet­tis­es­ti väärin, kos­ka ihmisen ei pidä sormeil­la Luo­jan luo­maa. Täl­lä peri­aat­teel­lisel­la kan­nal­la ovat myös mon­et, jot­ka eivät pidä itseään lainkaan uskonnollisina.

Ter­veysar­gu­ment­ti: geen­i­ma­nip­u­loitu ruo­ka voi sisältää ennal­ta arvaa­mat­to­mia terveysriskejä.

Ympäristöar­gu­ment­ti: GMO-kasvien vil­je­lyn pelätään tuot­ta­van suo­raan tai välil­lis­es­ti hait­taa ympäristölle.

Omis­tusar­gu­ment­ti: GMO-lajikkei­den paten­toin­ti tuot­taa kohtu­ut­tom­i­na pidet­tyjä taloudel­lisia seurauksia.

====== 

Yllä ole­vien argu­ment­tien osalta geen­i­ma­nip­u­loin­tia kan­nat­taa ver­ra­ta mui­hin kasv­in­jalostuk­sen keinoi­hin. Tärkein näistä on ristey­tys, mut­ta käytetään­pä jonkin ver­ran jopa siementen säteily­tys­tä tarkoituk­se­na tuot­taa sat­un­naisia mutaa­tioi­ta, joista hyväl­lä onnel­la voi kehit­tyä jotain hyödyllistä. 

GMO:n puolta­jat korosta­vat, että hei­dän tuot­tei­den­sa ter­veel­lisyys tes­tataan parem­min kuin uusien elin­tarvikkei­den tai muiden kasv­in­jalostuskeino­jen tuot­tamien uusien lajikkei­den ter­veysvaiku­tuk­set. Yleis­es­ti aller­gisia oire­i­ta aiheut­tavaa kiiviä esimerkik­si ei olisi koskaan hyväksyt­ty kau­pal­lisek­si tuot­teek­si GMO-testeis­sä. Vaik­ka GMO-tuot­tei­den ter­veel­lisyyt­tä yritetään tes­ta­ta niin hyvin kuin mah­dol­lista, virheiltä ei voi­da tyystin vält­tyä. Ter­veysar­gu­ment­tia ei voi kumo­ta, mut­ta se pitää suh­teut­taa mui­hin ruuan ter­veysriskei­hin, vaikka­pa ruuan lisäaineisiin.

Pitäisi myös miet­tiä, kuin­ka hep­poisin perustein mui­ta uusia lajikkei­ta ote­taan käyt­töön. Ihmette­len eri­tyis­es­ti säteily­tys­tä, jos­ta ei tiede­tä, mitä muu­tok­sia se on kasvi­in aiheut­tanut. Jopa tur­val­lise­na pidet­ty ristey­tys voi tuot­taa ter­veysriske­jä, kos­ka usein vil­je­lykasvin kanssa risteytetään myrkylli­nen mut­ta kestävä luonnonlajike.

On sinän­sä hyvä kat­soa, mitä suuhun­sa pistää. Varovaisu­us­pe­ri­aate ei koske vain GMO:ta, vaan kaikkien uusien kasvien käyt­töönot­toa ja koko kasvinjalostusta.

Ympäristöar­gu­ment­ti on ter­veysar­gu­ment­tia han­kalampi. Biolog­it yrit­tävät tyyn­nyt­tää pelkoa häirikköla­jikkeista, jot­ka luon­toon levitessään voisi­vat tuot­taa pienen ekokatas­trofin. GMO-kasvit voivat lev­itä naa­purin pel­lolle, mut­ta suo­jel­tu­i­hin pel­to-olo­suhteisi­in jalostet­tu kasvi men­estyy vapaas­sa luon­nos­sa yhtä huonos­ti kuin pöhötet­ty broi­leri met­sässä. Säteilyt­tämäl­lä tuote­tut mutaa­tiot voivat saa­da aikaan mil­laisen mon­sterin hyvän­sä. Tähän GMO:n vas­tus­ta­jat sanovat, että siirtämäl­lä kokon­ainen geeni voidaan tuot­taa suurem­pia harp­pauk­sia kuin sat­un­naisil­la mutaatioilla.

Maat­alouden ja biotekni­ikan alan suuryri­tys Mon­san­to on kehit­tänyt geen­i­ma­nip­u­laa­tion keinoin lajikkei­ta, jot­ka kestävät saman yhtiön tuot­ta­maa Roundup ‑rikkaruo­homyrkkyä. Tämän pelätään johta­van myrkyn holtit­tomaan käyt­töön kaikkine seu­rauksi­neen, mut­ta onko se geen­i­ma­nip­u­loin­nin vika vai seu­raus­ta puut­teel­lis­es­ta valvonnasta?

Tuho­laisia kestävät lajik­keet ovat vielä han­kalampia.  Kestävyys perus­tuu kasvin kehit­tämään myrkkyyn, jota voi pää­tyä vääri­in paikkoi­hin ja tap­paa myös aivan vääriä eliöla­je­ja. Täl­lais­ten vaiku­tusten selvit­tämi­nen etukä­teen on han­kalaa, kun ei tiede­tä, mikä voi men­nä vikaan. En luot­taisi itsesääte­lyyn, kos­ka alan sisäl­lä val­lit­se­va into edis­tää geen­itekni­ikkaa ja rahanah­neus voivat johtaa riskien vähättelyyn.

Ristey­tys­tä pide­tään luon­non kannal­ta yleen­sä tur­val­lise­na, kos­ka tar­jol­la ole­vat omi­naisu­udet on jo luon­nos­sa testattu.

Samaista Mon­san­to-yhtiötä on syytet­ty patent­tioikeu­den aggres­si­ivis­es­ta käytöstä. Pide­tään vääränä, ettei vil­jeli­jä saa käyt­tää oman saton­sa tuot­tamia siemeniä. Saman­lainen oikeus tosin on myös sil­lä, joka tuot­taa uuden lajik­keen per­in­teisin kasv­in­jalostuk­sen keinoin.

Minus­ta tämä ei ole argu­ment­ti geen­i­ma­nip­u­loin­tia vas­taan vaan oikeas­t­aan sen puoles­ta. Eihän siementen mak­sullisu­ud­es­ta olisi hait­taa, ellei GMO-lajike olisi parem­pi kuin van­hat lajik­keet, joiden vil­je­lyä ei kukaan kiellä.

Jos uusi lajike on selvästi parem­pi, vil­jeli­jän on pakko ottaa se käyt­töön, jos kil­pail­i­jatkin otta­vat. Ei ole hyvä, että kasv­in­jalosta­jan koura menee syvälle vil­jeli­jän tasku­un. Omis­tu­soikeus kasvien per­imään tulisi kumo­ta, mikä samal­la merk­it­see, että geen­itekni­ikan kehit­tämi­nen siir­tyy veron­mak­sajien rahoitet­tavak­si. Tämä voisi olla myös tur­val­lisem­paa. Voiton­tavoit­telu voi sumen­taa silmät riskeiltä.

 =====

Voisiko kysymyk­sen geen­itekni­ikan tur­val­lisu­ud­es­ta jakaa kah­tia? Pide­tään­hän ristey­tys­tä tur­val­lise­na, kos­ka saman lajin eri lajikkei­den välil­lä siir­tyy vain omi­naisuuk­sia, joi­ta on jo tes­tat­tu luon­nos­sa. Eikö sil­loin tur­val­lise­na olisi pidet­tävä myös saman lajin sisäistä geenisi­ir­toa, joka voitaisi­in saa­da aikaan myös risteyt­tämäl­lä? Sen sijaan kokon­aan tois­es­ta lajista ­– jopa eläimestä kasvi­in – siir­ret­ty geeni tuot­taa kokon­aan uuden ominaisuuden.

 Jos halu­amme siirtää jonkin hyödyl­lisen omi­naisu­u­den myrkyl­lis­es­tä vil­lipe­runas­ta vil­je­ly­la­jik­keeseen, voimme tehdä sen hitaasti risteyt­tämäl­lä edestakaisin. Saamme lop­ul­ta syömäkelpoisen perunan, joka on saanut tuon toiv­o­tun omi­naisu­u­den vil­lipe­runas­ta, mut­ta samal­la sato­ja muitakin geene­jä. Minus­ta ei ole väärin oikaista ja siirtää vain tuo toiv­ot­tu geeni. Se on nopeam­paa ja turvallisempaa.