Radiouutiset kertoi pari päivää sitten, ettei Suomi ole pystynyt ratifioimaan vammaisten oikeuksien sopimusta, koska Suomessa vammaiset eivät ole vapaita vaihtamaan kotikuntaa, kuten eivät ole laitoshoidossa olevat vanhuksetkaan. Niinpä vammainen ei voi muuttaa uuden parisuhteen vuoksi tai vain parempien palvelujen perässä.
Tässä parempien palvelujen perässä muuttamisessa on ongelman avain. Olisi aivan kohtuutonta vammaisten palvelut hyvin hoitavia kuntia kohtaan, jos vammaispalveluja käyttävät voisivat muuttaa parempien palvelujen perässä. Kunnollisia palveluja tarjoavia rankaistaisiin ja vammaisia syrjiviä kuntia palkittaisiin.
Tämä asia ei ratkea kuin sillä, että valtio maksaa vammaispalvelut. Tähän n kaksi vaihtoehtoa:
1) Valtionosuuslainsäädäntöä muutetaan niin, että vammaispalveluista maksetaan kunnassa olevien vammaisten lukumäärän ja heidän hoidon tarpeensa mukaan. Valtionosuuden tulisi olla suuruudeltaan realistinen kunnalle aiheutuviin todellisiin kustannuksiin verrattuna tai
2) Kunnat saavat veloittaa vammaispalveluista kustannuksia vastaavan hinnan ja valtio/kela maksaa korvausta vammaiselle palvelusetelin palvelujen ostamiseen. Palvelusetelillä vammainen voi maksaa kunnan tarjoamat palvelut tai hän voi ostaa niillä palveluja yksityisiltä palvelun tuottajilta.
Suomen on saatettava olot nopeasti sellaisiksi, että kyseinen sopimus kyetään ratifioimaan.
On tietysti kolmaskin vaihtoehto: normitetaan vammaispalvelut niin tiukasti, etteivät kunnat pysty niissä fuskaamaan, mutta en pidä tätä toteuttamiskelpoisena.