Mitä opimme Barcelonan kaavoituksesta?

Minä ainakin opin, että

-          Kan­takaupun­gin ja ruu­tukaa­va-alueen laa­jen­t­a­mi­nen on parem­pi asia kuin lähiöi­den rak­en­t­a­mi­nen. Helsin­ki laa­jen­taa nyt kan­takaupunkia Kalasa­ta­maan ja Jätkäsaa­reen, mut­ta Ara­bi­an­ran­ta raken­net­ti­in lähiök­si. Eliel Saari­nen oli oike­as­sa Haa­ga-Munkkiniemisu­un­nitel­mansa kanssa;

-          Tehokas ruu­tukaavarak­en­t­a­mi­nen tuot­taa miel­lyt­tävää ympäristöä, jos raken­nusten julk­i­sivui­hin panos­te­taan kunnolla;

-          Lev­eät jalka­käytävät lisäävät tehokkaan kaavoituk­sen hyväksyt­tävyyt­tä. Samoin se, että raken­nuk­sis­sa oli viis­te­tyt kul­mat, jol­loin risteyk­sistä tuli ilmavampia.

-          Barcelona on vienyt tiiviy­den aivan liian pitkälle. Joka kymme­nen­nen kort­telin olisi voin­ut jät­tää lähipuis­tok­si, kuten on tehty Lontoossa.

-          Autot? Mis­sä ovat barcelon­alais­ten parkkipaikat. Kaduil­la niitä oli jonkin ver­ran, mut­ta ei mis­sään tapauk­ses­sa riit­tävästi. Maan alla? Ei jäänyt ajoluiskia mieleen.