Olipa tunteita nostavaa

Oli­pa tun­nepi­toinen keskustelu suojatiesäännöstä!

Liikenne ja eri­tyis­es­ti jalankulk­i­joiden ja autoil­i­joiden välit ovat Helsingis­sä varsin tulehtuneet.

En kir­joit­tanut kom­ment­tiani nol­la­tol­er­anssista, kos­ka olin järkyt­tynyt kyseis­es­tä onnet­to­muud­es­ta . Onnet­to­muus on aina yksit­täistapaus, jos­ta ei voi tehdä pitkälle meneviä johtopäätök­siä. Olin järkyt­tynyt mielip­iteistä, joiden mukaan täl­laises­sa onnet­to­muudessa ei vika ole autoil­i­jas­sa – korkein­taan siinä lakia nou­dat­tavas­sa, joka antaa tietä, kuten laki yksikäsit­teis­es­ti vaatii – vaan jalankulk­i­jas­sa, joka ei ymmär­rä, että jalankulk­i­jan on varaudut­ta­va hyp­päämään alta pois. Halyt­tävä oli myös tieto, että moni autoil­i­jä jät­tää anta­mat­ta tilaa jalankulk­i­jalle, kos­ka takaa niin usein tulee joku kahjo pysähtymät­tä. Täl­läi­nen ei menettele.

Suo­jatiesään­töä ei Suomes­sa nou­date­ta kum­mankaan vaa­timuk­sen osalta. Autot anta­vat har­voin tietä jalankulk­i­jalle, joka on astu­mas­sa suo­jatielle ja jos joku antaa, viereistä kaistaa kaa­hataan riskeistä piit­taa­mat­ta ohi. Näin ei tapah­du muual­la Län­si-Euroopas­sa ja jos tapah­tuu, siitä menee mon­es­sa maas­sa kort­ti pois heti aivan yhtä ehdot­tomasti kuin rat­ti­juop­poud­es­ta Suomessa.

Olen aiem­min ehdot­tanut täl­lä blogilla, että jalankulk­i­jat val­taa­vat suo­jati­et takaisin ja alka­vat nou­dat­taa lakia niin kuin se on kir­joitet­tu. Menevät suo­jatielle varovaisu­ut­ta nou­dat­taen, mut­ta menevät.

Toisek­si esitän täy­del­listä nol­la­tol­er­anssia siihen, että suo­ja­tien eteen pysähtynyt auto ohite­taan täy­del­lä vauhdil­la. Tämä sik­si, että tuo teko on hen­gen­vaar­alli­nen, vähin­tään yhtä vaar­alli­nen kuin pienessä hiprakas­sa ajaminen.

Tarkoi­tus on kar­sia pois hen­gen­vaar­alli­nen ajo­ta­pa, ei viisas­tel­la sään­tö­jen kanssa. Hen­gen­vaar­al­lista ei ole, jos auto ohite­taan käve­lynopeudel­la, vaik­ka laki puhuu pysähtymis­es­tä. On myös aivan eri asia ohit­taa liian lähelle suo­jati­etä pysäköi­ty auto (tun­nistaa siitä, että se on pysäköin­tikaistal­la) kuin auto, joka on pysähtynyt antaak­seen tietä jalankulk­i­jalle, kos­ka jalankulk­i­ja kiire­htii yli jo kohteliaisu­ud­es­ta. Sinän­sä suo­ja­tien eteen pysäköimistä pitäisi myös valvoa parem­min. Asdukaspysäköin­ti­tun­nuk­sen hin­nan nos­t­a­mi­nen kun­nol­la saat­taisi auttaa.

Vaara syn­tyy näköes­teestä. En moit­tisi autoil­i­jaa, joka ei pysähdy, jos fil­lari on pysähtynyt suo­ja­tien eteen, kos­ka fil­lari ei muo­dos­ta näköestet­tä, vaik­ka onkin ajoneuvo.

Ajatuk­set kaupunkili­iken­teen selvästi hidas­tamis­es­ta ovat kan­natet­tavia, kos­ka se lisää myös viihty­isyyt­tä ja tur­val­lisu­ut­ta. Jos nopeusra­joi­tus on kolmekymp­piä, ei siinä mon­ta min­u­ut­tia keneltäkään ylimääräis­es­ti kulu. Rajoituk­sil­la se ei onnis­tu, vaan liiken­neym­päristö pitää muut­taa hil­jaiseen nopeu­teen motivoivak­si. Kaupunki­mo­tar­it eivät todel­lakaan kuu­lu kaupunkiin.