Olipa tunnepitoinen keskustelu suojatiesäännöstä!
Liikenne ja erityisesti jalankulkijoiden ja autoilijoiden välit ovat Helsingissä varsin tulehtuneet.
En kirjoittanut kommenttiani nollatoleranssista, koska olin järkyttynyt kyseisestä onnettomuudesta . Onnettomuus on aina yksittäistapaus, josta ei voi tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Olin järkyttynyt mielipiteistä, joiden mukaan tällaisessa onnettomuudessa ei vika ole autoilijassa – korkeintaan siinä lakia noudattavassa, joka antaa tietä, kuten laki yksikäsitteisesti vaatii – vaan jalankulkijassa, joka ei ymmärrä, että jalankulkijan on varauduttava hyppäämään alta pois. Halyttävä oli myös tieto, että moni autoilijä jättää antamatta tilaa jalankulkijalle, koska takaa niin usein tulee joku kahjo pysähtymättä. Tälläinen ei menettele.
Suojatiesääntöä ei Suomessa noudateta kummankaan vaatimuksen osalta. Autot antavat harvoin tietä jalankulkijalle, joka on astumassa suojatielle ja jos joku antaa, viereistä kaistaa kaahataan riskeistä piittaamatta ohi. Näin ei tapahdu muualla Länsi-Euroopassa ja jos tapahtuu, siitä menee monessa maassa kortti pois heti aivan yhtä ehdottomasti kuin rattijuoppoudesta Suomessa.
Olen aiemmin ehdottanut tällä blogilla, että jalankulkijat valtaavat suojatiet takaisin ja alkavat noudattaa lakia niin kuin se on kirjoitettu. Menevät suojatielle varovaisuutta noudattaen, mutta menevät.
Toiseksi esitän täydellistä nollatoleranssia siihen, että suojatien eteen pysähtynyt auto ohitetaan täydellä vauhdilla. Tämä siksi, että tuo teko on hengenvaarallinen, vähintään yhtä vaarallinen kuin pienessä hiprakassa ajaminen.
Tarkoitus on karsia pois hengenvaarallinen ajotapa, ei viisastella sääntöjen kanssa. Hengenvaarallista ei ole, jos auto ohitetaan kävelynopeudella, vaikka laki puhuu pysähtymisestä. On myös aivan eri asia ohittaa liian lähelle suojatietä pysäköity auto (tunnistaa siitä, että se on pysäköintikaistalla) kuin auto, joka on pysähtynyt antaakseen tietä jalankulkijalle, koska jalankulkija kiirehtii yli jo kohteliaisuudesta. Sinänsä suojatien eteen pysäköimistä pitäisi myös valvoa paremmin. Asdukaspysäköintitunnuksen hinnan nostaminen kunnolla saattaisi auttaa.
Vaara syntyy näköesteestä. En moittisi autoilijaa, joka ei pysähdy, jos fillari on pysähtynyt suojatien eteen, koska fillari ei muodosta näköestettä, vaikka onkin ajoneuvo.
Ajatukset kaupunkiliikenteen selvästi hidastamisesta ovat kannatettavia, koska se lisää myös viihtyisyyttä ja turvallisuutta. Jos nopeusrajoitus on kolmekymppiä, ei siinä monta minuuttia keneltäkään ylimääräisesti kulu. Rajoituksilla se ei onnistu, vaan liikenneympäristö pitää muuttaa hiljaiseen nopeuteen motivoivaksi. Kaupunkimotarit eivät todellakaan kuulu kaupunkiin.
Osmo Soininvaara:
“Halyttävä oli myös tieto, että moni autoilijä jättää antamatta tilaa jalankulkijalle, koska takaa niin usein tulee joku kahjo pysähtymättä. Tälläinen ei menettele.”
Kehotat kohteliaaseen lainkuuliaisuuteen siinäkin tilanteessa että se de facto vaarantaa jalankulkijan hengen?
Kunnes liikennekulttuuri aikanaan saapuu Suomeen, mitä minäkin odotan, on tehtävä voitavamme liikennesuunnittelussa. Se tarkkoittaa mm. juuri tuon onnettomuuspaikan tapaisten tarpeettomien suojateiden poistamista. Kolme kevyenliikenteen siltaa vierekkäin ja silti pitää olla vaarallinen suojatie! Joku vastuu pitää olla suunnittelijoillakin.
PS En usko suomalaisten oppivan liikennekulttuuria minun elinaikanani 🙁
Mihin tämä “autot eivät anna tietä jalankulkijalle” perustuu? Joihinkin tilastoihin? Omaan kokemukseen? Millaisista määristä tässä oikein puhutaan — onko kyse siitä että yksikin on liikaa, vai tapahtuuko tätä jonkun mielestä jotenkin jatkuvasti?
En aja autoa, ja kävelen lyhyen työmatkani Helsingissä, eikä ainakaan minun kokemukseni tue tuota käsitystä. Mikäli en erityisesti näe jotakin älytöntä hurjastelijaa tai autoa joka on jo valmiiksi liian lähellä, tapaan kyllä kävellä aika huolettomasti suojatielle. Autot hidastavat ja pysähtyvät, eli antavat minulle kyllä tilaa ihan hyvin kun osoitan selvästi, että nyt minä menen tästä. Toki on joitakin jotka tulevat sen näköisinä että en tavallisesti viitsi mennä väliin, mutta he ovat oikeasti harvinaisia, ja silloin joskus kun kiusallani kokeilen, kyllä hekin pysähtyvät eivätkä lähde väistämään.
Pidän toki huolen siitä, että jos olen pimeällä tai tulen suojatielle esim. puun takaa (kuten työmnatkallani yhdessä kohtaa), katson ennen kuin menen, mutta hyvin autot tapaavat hidastaa silloinkin ja huomaavat ennen kuin ovat liian lähellä. Muistaakseni noin kaksi kertaa minut on ohitettu vauhdilla ollessani ylittämässä tietä.
Toivoisi, että tämä ministeriön(kin) kanta “suojateiden valtaamisen” suhteen pystyisi tunkeutumaan besserwisserismin läpi argumentaatioon:
“Ruotsissa autoilijoiden suojatiekäyttäytyminen koheni tällä vuosituhannella merkittävästi ja jalankulkijoiden odotusajat lyhenivät ratkaisevasti. Siitä huolimatta tai ehkä juuri siksi jalankulkijoiden suojatieonnettomuudet lisääntyivät. Voidaan epäillä että Ruotsin nykytila, jossa puolet autoilijoista noudattaa väistämissääntöä, on liikenneturvallisuuden kannalta huonoin mahdollinen. Suojatie saattaa Ruotsissa luoda väärää turvallisuuden tunnetta. Suomalainen jalankulkija tietää, ettei sääntöihin ole luottamista.”
“Suomessa tuskin voidaan saavuttaa tuntuvasti Ruotsia parempaa autoilijoiden suojatiekäyttäytymistä ilman todella tehokasta, lainsäädännön muutoksia edellyttävää kameravalvontaa. Väistämissäännön laiminlyöntiä ei pidä hyväksyä, mutta toistaiseksi on alistuttava siihen, että jalankulkijan on viime kädessä itse varmistettava kadunylityksen turvallisuus. Emme voi opettaa lapsille, että tällä kadulla autot pysähtyvät 70:n ja jollain toisella kadulla 20 prosentin todennäköisyydellä.”
Lisäksi kannattaa noin yleisesti ottaen lisätä turvallisuutta siellä missä ongelmat on suuret ja/tai ratkaisumahdollisuudet hyvät eli resursseja ei kannata huiskia mutu-tuntumalla.
Suomessa jalankulku on liki turvallisinta maailmassa. Liikenteessä on kuitenkin ongelmia, joiden ratkaisu oikeasti lisäisi turvallisuutta, esimerkiksi pyöräilijöiden kypärättömyys (tosin tilastojen mukaan kypärä lisää yllättävän vähän turvallisuutta). Tulipalojen yleisyys tulee myös sattuneista syistä mieleen.
Tässä EU:n näkemystä lasten ja nuorten turvallisuuden lisäämisestä:
http://www.ktl.fi/attachments/suomi/terveydenhuollon_ammattilaisille/tapaturmat/ajankohtaista/finland_rc_2009_final.pdf
Siis ihan näin tunteellisuutta välttäen asialinjalla.
Niin ja sivistynyt länsieurooppalainen hämmennys suojatiekäyttäytymisen ympärillä tulee kai väkisin lähivuosina lisääntymään Suomessakin — ikävin seurauksin. Ehkä kehitystä voi kuitenkin perustella sillä, että sitten joskus kymmenien vuosien kuluttua päästään takaisin nykyiselle turvallisuustasolle ja ehkä allekin.
“Mihin tämä “autot eivät anna tietä jalankulkijalle” perustuu?”
Varmaan siihen, että on ulkomailla nähty autoilijoita, jotka hidastavat kymmeniä metrejä ennen suojatietä ja pysähtyvät varmuuden vuoksi vaikka jalankulkija ei olisi edes menossa kadun yli. Näitä kun näkee muutaman, ihmisaivot jotenkin tekevät tyypillisen kategoriavirheen, että ulkomailla kaikki autot väistävät. Ilmeisesti ihmisaivot tekevät saman kategoriavirheen toiseen suuntaan Suomessa, koska oli tosiaan kerran vuonna 1976 törmätä autoilijaan, joka näytti tulevan päälle kamikatze-meiningillä. Siitähän sitten päätellään, että kukaan suomalainen autoilija ei väistä.
Minäkin menen suojatielle, jos se järkevältä tuntuu, vaikka autoja on tulossa. Siitä vain katsekontakti autoilijaan ja päättäväinen askel. Kaikki ovat väistänet, yhtään päälle ajavaa psykopaattia en ole vielä kohdannut.
Huomasin saman ristiriidan, kuin Teemu Kemppainen. Kyseistä lakia suojatien eteen pysähtymisestä ei ole järkeä noudattaa, jos se vaarantaa jalankulkijoiden elämän.
Toisekseen vuoden Etelä\Länsi-Euroopassa asuneena en allekirjoita sitä, että näissä maissa liikennekulttuuri on turvallisempi edes tämän asian ostalta. Väite, että näissä maissa autoilija antaa tietä suojatielle astuville ja erityisesti pysähtyy, jos toinen kaista on seisahtunut suojatien eteen, on vuoden kokemuksella silkkaa valehtelua.
“Kehotat kohteliaaseen lainkuuliaisuuteen siinäkin tilanteessa että se de facto vaarantaa jalankulkijan hengen?”
Miten siitä suojatiestä sitten pääsee yli, jos ensimmäinenkään auto ei “voi” pysähtyä? Mitä virkaa suojatiellä ylipäänsä on, jos jalankulkijoiden täytyisi ylittää tie vasta kun yhtään autoa ei ole näkyvissä?
En tiedä oletko Osmo lukenut aamulehden tekemää juttua erään tampereen päiväkodin lasten käsityksistä autoista ja suojateistä. Omalla tavallaan juttu kertoo varsin surullisen tarinan siitä mihin suomessa ollaan todennäköisesti menossa:
http://www.aamulehti.fi/teema/liikenneviikko/varokaa-lapsia-ettette-aja-vahingossa-paalle/154881
Kun minä olen liikenteessä kolmevuotiaan kanssa, niin harva autoilija kohdallamme edes hidastaa, useimmat painavat kaasua. Mihin se kohta autokoulun opetuksesta kuin “lapsi on elävä varoitusmerkki” on oikein unohtunut?
Suojatien kohdalla vain aniharva pysähtyy päästämään yli, vaikka kyseessä olisi ihan kaksikaistainen tie, jossa ei voi ansaa rakentaa. Kolmevuotiaan seurassa ei oikein voi ryhtyä autoilijoita kouluttamaan, vaikka joskus mieli tekisi.
Autoilu on vain kuva muusta arvomaailmasta, jossa itseäänkin inhoavat ihmiset eivät pysty edes kouluikäiselle antamaan mitään armoa. Ehdoton vankeus rehellisten rikollisten kanssa voisi olla paikallaan — tulisi selväksi mitä on oikea kovuus.
Tämä on taas tätä ihkuilua oma maa mustikka ‑tyyliin. “Länsi-Euroopassa sitä ja tätä ja aina paremmin… ”
Totuus on kuitenkin:
Jalankulkuonnettomuuksia sattuu Suomessa huomattavasti vähemmän kuin esim. Italiassa sekä jalankulku- ja autoliikenteeseen suhteutettuna. Kun tähän faktaan vielä lisätään se, että meillä Suomessa lapset liikkuvat jalan poikkeuksellisen paljon eurooppalaisittain, niin mitä tästä voi päätellä?
(Tämän tutkin kerran hyvin perusteelliseti, voin kaivaa ihan asialliset lähteet arkistoistani vaadittaessa.)
Jiin kanssa myös samaa mieltä siitä, että varsin hyvin autot antavat tietä ja varsinkin silloin antavat kun astuu päättäväisesti tielle eikä jää vapisemaan nöyränä rotvallille. Täällä joku taivasteli eurooppalaista ihanuutta, jossa liikenne pysähtyy kuin seinään, kun astuu ajoväylälle. Kyllä se täälläkin pysähtyy. Kukapa ei ihan refleksinä löisi jarruja pohjaan, kun ihminen ilmestyy eteen?
Alkaa niin risoa tämä ainainen “muualla Euroopassa on taivaskin sinisempi” ‑tyylinen paskanjauhaminen. Yleensä kokemukset ovat jostain kaupungin keskustojen turistirysistä, joissa aivan varmasti jalankulkijat otetaan huomioon. Ja lomallahan huomaa aina ne hyvät asiat hymyssä suin. Kaljakin maistuu paremmalta.
Suomen onnettomuustilastot ovat kansainvälisesti ihan ylpeyden aihe. Olisimme turvallisuudessa aivan kärjessä Ruotsin rinnalla, jollei tilastojamme rumentaisi nuorten maalaismiesten kännipäissään hurjastelu ja kohtalokkaat ulosajot. Se ilmiö Ruotsista lähes tyystin puuttuu.
Onkohan se ollenkaan sama Helsinki kuin minun kotikaupunkini, tuo mistä J puhuu? Itse olen ottanut tehtäväkseni antaa autoilijoille tottelevaisuuskoulutusta, mutta kyllä minä edelleen joudun päivittäin kerran tai pari tilanteeseen, että teen sen melkein henkeni kaupalla.
Jonkinlaista edistystä on tapahtunut viimeksi kuluneen vuoden aikana, sen myönnän — ainakin Punavuoren ja Kaartinkaupungin alueilla, jonne pedagoginen toimintani painottuu. Mutta tarvittaisiin paljon lisää reippaita jalankulkijoita, jotka ovat valmiita valtaamaan suojatiet takaisin!
Pyöräniemen logiikalla taas seuraava askel olisi, että jalankulku kielletään kokonaan.
Riitta,
Mutta sinähän oletkin Tampereelta? Tamperelaiset ovat liikenteessä aivan tolvanoita, ei siellä uskalla liikkua autollakaan.
+++++++++
Vielä korostan sitä, että olen Osmon kanssa aivan samaa mieltä, että suojatiesääntöjen rikkominen on vakavimipa virheitä, mitä voi liikenteessä tehdä. Se aiheuttaa välittömän hengenvaaran jalankulkijalle, joka on täysin suojaton autoon nähden.
Eli kortti pois vain.
Risoo niin vietävästi vain tämä vääristely, että jossain “Euroopassa” olisi jotenkin paremmin asiat. Tilastojen valossa nyt ei vain ole. Eikä suoraan sanoen minun kokemuksenikaan mukaan.
Harha voi tulla siitä, että useimpien suurkaupunkien keskustat ovat niin ruuhkaisia, että autoilijalle on aivan yhdentekevää pysähtyykö antamaan tietä vai ei. Joten miksi ei pysähtyisi…
Kannattaisi tässäkin pitää pää kylmänä ja tutustua tutkimuksiin aiheesta esim
http://www.lintu.info/SUTI_su.pdf
Josta lainaus Ruotsin kokemuksita lain ja valvonnan kiristämisestä.
“Jalankulkijoille tietä antaneiden autoilijoiden osuus lisääntyi Ruotsissa keskimäärin
20:stä 50 prosenttiin. Jalankulkijoiden odotusajat vähenivät kolmannekseen
Kuitenkin suojateiden jalankulkijaonnettomuudet lisääntyivät 15 prosentilla. Henkilövahinkoon johtaneet peräänajot lisääntyivät vielä voimakkaammin
Ruotsin kokemusten perusteella voisi kyynisesti ajatella, että väistämissääntö,
jota vain joka toinen autoilija noudattaa, on vaarallisempi kuin sääntö, jota
juuri kukaan ei noudata. Saattaa olla, että ruotsalaiset jalankulkijat alkoivat
luottaa liiaksi oikeuksiinsa.”
Ja Saksan tilanne samasta tutkimuksesta.
Herää kysymys, mitä hyödyttää tehdä tällaisa selvityksiä, kun päättäjät tekevät kuitenkin esityksiä ja päätöksiä mitu-menetelmällä ??
“Saksassa oli aikoinaan suojatie (Fußgängerüberweg) miltei joka kadunkulmassa
kunnes huomattiin, että jalankulkijaonnettomuudet kasaantuvat voimakkaasti
suojateille. Onnettomuuksien lukumäärää ei tiettävästi verrattu kadunylitysten
lukumäärään kuten myöhemmin Ruotsissa.
Suojateiden poistaminen alkoi vuonna 1955 ja jatkui 80-luvulle. Nykyisin
on saksalaisissa suunnitteluohjeissa tiukat rajoitukset suojateiden käytölle. Suojatietä
ei käytetä
• jos samaan ajosuuntaan on useampi kuin yksi kaista
• jos nopeusrajoitus on yli 50 km/h
• valo-ohjatuissa risteyksissä tai niiden lähellä
• katujaksoilla, joilla on vihreä aalto
• etuajo-oikeutettujen katujen risteyksissä
• jos huipputunnin ajoneuvoliikenne on vilkkaampaan suuntaan yli 500 autoa
• jos huipputunnin kadunylitysten määrä on alle 50 tai yli 150 jalankulkijaa
Näillä kriteereillä valtaosa Helsingin pää- ja kokoojakatujen suojateistä pitäisi
poistaa.”
Suomi vaikenee jopa liikenteessä. Suomalaisissa autoissa ei ole edes äänimerkkiä. Moneen vuoteen en ole kuullut kenenkään tööttäävän. Sen sijaan olen nähnyt pari mykkää perään ajoa ja pari läheltä piti jalankulkijan yliajoa.
Autoilun mallimaa on Amerikka. Olen viettänyt siellä monia aikoa. Yhtään kolaria en ole nähnyt. Äänimerkkiä kyllä käytetään ahkerasti.
Pari vuotta sitten olin San Franciscossa. Amerikkalaiseen tyyliin liikennevaloja on vain aivan ydinkeskustassa. Muualla liikennevalojen virkaa hoitavat pakolliset pysähtymismerkit. Risteyksessä autot eivät täysin pysähdy, vaan niiavat ennen risteysalueelle menoa. Käytännössä tämä risteysajo vastaa suomalaista kiertoliittymää.
p.s. joa amerikkalaiset saisivat suunnitella suomalaisen liikenneympäristön, niin he muuttaisiva monta asiaa täysin päälaelleen. Esimerkiksi väistämisvelvollisuusmerkit joutuisivat kaatopaikalle ja tilalle tulisi tasa-arvoiset, kaahailun estävät normit.
Mitenkäs sellainen sääntö, että kun suojatien eteen pysähdytään se kuuluu tehdä kaistojen väliin?
“…Näillä kriteereillä valtaosa Helsingin pää- ja kokoojakatujen suojateistä pitäisi
poistaa.”
Niin pitäisi! Sisäänajoväylät tulee suunnitella aina kevyt liikenne eritasoon. Ei sellainen teräsputki maanalla paljoa maksa. Ai niin, kevyenliikenteen tunnelitkin täytyy tehdä Suomessa maailman hienoimmiksi.
Muutamien kommentit (J, Elina), että tietyllä röyhkeydellä pärjää, pitää paikaansa, usein kaupunkien ydinkeskustoissa, joissa on yksikaistaiset tiet (tai kaksikin), vauhdit alhaisempia. Ongelmat ovat suurimpia keskustojen ja kehäkolmosen välissä missä vallitsevat viidakon lait. Ja röyhkeät tietysti astuvat suojatielle vähän riskilläkin, missä tahansa. Itse kuulun myös osittain tähän ryhmään. Mutta kun lasten ja vanhustenkin pitäisi pystyä kulkemaan siellä liikenteessä.
Ongelma tässä on paljon laajempi. Tietyt ihmiset eivät koe liikennettä lainkaan sosiaalisena tapahtumana, jossa ilmoitetaan erilaisia aikeita toisille tai kommunikoidaan. Eli vilkkua ei tarvitse käyttää kaistan vaihdossa, oranssi valo on kiihdytysvalo, nopeusrajoitus on suositus, heijastin on imagohaitta, näitä riittää vaikka kuinka. Ja jos joku väittää vastaan, elää harhaisessa todellisuudessa tai ei välitä siitä.
Onkohan jossain muuten tutkittu liikennehäiriköiden persoonallisuutta tai tyyppiä? Itselleni on muodostunut tietty käsitys. Samoilla ihmisillä on samanlaisia piirteitä ja ‘ongelmia’ muussa arkielämässä. Ongelmallinen liikennekäyttäytyminen on vain yksi oire syystä syvemmästä.
Mutta ei sen väliä: pysähdytään nyt vain siihen suojatielle, kun kulkijan polvi on koukussa. Lähdetään siitä.
Onhan se niin, että laki on kirjoitettu yhdellä viisiin ja ihmiset liikkuvat yhdellä viisiin. Liikenne on massojen liikkumista. Kun autoilijoilta aivan oikein edellytetään tiukkaa lakien ja asetusten noudattamista, tulisi sitä kokonaisuuden nimissä edellyttää myös jalankulkijoilta ja pyöräilijöiltä. Tarkoittaa sitä, että katua ylittääkseen jalankulkijat kokoontuvat pieneen noin viiden hengen ryhmään ja selvästi kättä ylös nostamalla näyttävät autoliikenteelle, nyt käytän etuoikeuttani astua suojatielle ja ylitän kadun. Sitten tämä ryhmä kurinalaisesti astelee reippaasti yli kadun. Käytäntöhän on nyt se, että saatetaan pysähtyä juttelemaan suojatien päähän ilman että on aikomustakaan mennä yli. Tai sitten pelataan joko-joko peliä, vaikka autoilija kuinka huiskii, että mene yli, ei mennä, ja kun autoilija lähtee liikkeelle, sitten aiotaan mennä. Entä sitten velocipeedin kuljettajat. Espalla siinä korkeimman oikeuden edessä kauppatoria vastapäätä friidu lähti fillarilla ylittämään suojatietä pitkin espaa aikoen yli tien torille. Vastaantulevien kaistojen yli jo tulikin, mutta kun yritti syöksyä minun sitikkani edestä määrätietoisesti ajaen, kyllä sai kuulla äänimerkkiä ja katsoa vihaista naamaani, joka tuijotti hänen polkupyöräänsä. Myyrmäessähän kävi niin, että edelläni ajanut naisautoilija veti vastaavassa tilanteessa klossit kiinni, antaen kohteliaasti tilaa pyörällä suojatien yli syöksyville pojanvintiöille. Hyvien refleksieni ansiosta sain autoni pysähtymään, absit vain rotisivat, mutta takaani tulevalla naisautoilijalla oli todella tiukkaa. Onneksi hänkin sai topattua ennen takapuskuriania. Tarkoitan tällä vain sitä, että liikenteessä kaikella on sellainen logistinen piiskansiimavaikutus kokonaisuuteen. Yllättävät liikkeet aiheuttavat jossain kohtaa vaaratilanteen. On helppoa sanoa mitä laki sanoo asioista autoilijan suhteen, mutta lautapääsonnin tavoin lakiakaan, eli asetusta,ei tule noudattaa.
Hmm.. enpä ole tätä itse kokenut miksikään ongelmaksi Hgi:ssä, enkä myöskään huomannut että ulkomailla olisi asiat mitenkään erityisesti toisin. Ehkä olen liikkunut väärillä seuduilla.
Mitä tulee noihin pikkulapsiin, niin aika usein jätän ihan harkiten tien antamatta jos katson että se on heille jollain tavalla turvallisempaa. Ja pienet lapset kun usein lähtevät juosten tien yli heti kun yksikin auto pysähtyy…
Ylipäätään olen sitä mieltä että on todella huonoa suunnittelua laittaa ihmiset ja 1500–5000 kg painavat nopeasti liikkuvat koneet leikkaavalle reitille.
Jos ihmisten ja tavaroiden liikuttamiseen lähdettäisiin kehittämään ratkaisua puhtaalta pöydältä ilman menneisyyden painolastia, niin tämän nykyisen kaltainen (polttomoottorikäyttöisiin henkilöautoihin perustuva malli missä onnettomuuksia yritetään estää säännöillä) naurettaisiin suunnittelukilpailusta ulos jo karsintakierroksella. Ajatelkaa nyt vähän: “Me ollaan suunniteltu että näiden kahden kaupungin välistä liikennöintiä suoritettais niin, että ihmiset kuljettavat 100km/h tunnissa liikkuvia kulkuneuvoja väylällä missä kohtaamisetäisyys jää maksimissaankin 1–2 metriin ja onnettomuuksien estäminen perustuu siihen ajatukseen että kuljettavat muistavat noudattaa sääntöjä, eivät tee inhimillisiä erehdyksiä eivätkä muutenkaan hölmöile”. Just joo. Se että 300–400 suomalaista kuolee vuosittain tieliikenteessä ei johdu kuljettajan erehdyksestä tai huonoista olosuhteista. Se johtuu siitä, että olemme ratkaisseet logistiikkaongelmamme sellaisella ratkaisulla jossa tuo “hävikki” on sisäänrakennettuna ominaisuutena. Tämä ei luonnollisestikaan paljoa lämmitä leskiä, orpoja tai vammautuneita.
Koko roska pitäisi ajatella ja rakentaa uudelleen. Nykyinen malli tulee ihan älyttömän kalliiksikin. Niin yksilötasolla kuin yhteiskunnallekin.
Siis maanteilla ja taajamissa ajamisen kulttuuri Suomessa on jo lähtökohdiltaa pielessä. Eli sallitaan aivan liian suuret autojen nopeudet, ainakin siellä, missä ihmiset asuvat.
Minä olen aina ihaillut sitä, kuinka jenkit asuntoalueillaan isoilla kaaroillaan sompaavat vehjettään alahaisella nopeudella. Epäilen, että alhaiset nopeudet asutusalueilla jenkeissä johtuvat siitä, että ovat päässeet highwayn piinasta pois ja poistuneet omalle asutusalueelleen, eikä ole enää syytä stressata ja ajaa “hampaat irvessä”.
Mutta Suomessa on toisin. Asutusalueilla vain harvoin nykyisin näkee sellaista ajajaa, joka “nauttisi” ajamisestaan vähäisellä nopeudella.
Sekin ihmetyttää tuossa kotikatuni kupeessa, kun lasten aamukodin läheisyydessä 30 km/h rajoitteen alueella, pitää pikku japanilaista auton kinnaria kiihdytää liki 60 km/h vauhtiin. Sitten kun 100 metriä on kinnarilla ajettu, seuraakin kävelytiellä kävelijöiden peloittelu. Että tästähän minä tällä dtm-kinnarila menen, vaikka mikä olisi.
Enkä lähde helposti taajaman tielle, silloin kun ruusperien, hakkisten ja raikkosten rata-ajot telkkarissa ovat juuri päättyneet.
“Minä olen aina ihaillut sitä, kuinka jenkit asuntoalueillaan isoilla kaaroillaan sompaavat vehjettään alahaisella nopeudella”
Kyllä USA:kin kolareita ajetaan. Suomessa kuolee 100000 asukasta kohti 7, USA:ssa 14 tai 100000 ajoneuvoa kohti Suomessa 12 ja USA:ssa 21.
Eli kannattaa aina tutustua faktoihin
Eikä USA:n myydyin henkilöauto ole perinteinen amerikanrauta vaan Toyota Camry
Riccardo,
Mitä röyhkeää siinä on, että minä noudatan liikennesääntöjä? Röyhkeä on minusta autoilija, joka ei yksiselitteisesti pysähdy, kun lähestyn ylittämistarkoituksessa suojatietä.
Onko sinusta oikealta risteykseen tuleva autoilija röyhkeä, kun menee tuosta vain edellesi ja sinä annat tietä?
Juuri tällaiset Riccardo-asenteet tekevät vanhusten ja lasten liikkumisen vaaralliseksi. Sääntöjä noudattavaa pidetään röyhkimyksenä ja kohtelias kävelijä seisoo vaikka maailman tappiin loskat silmillä tien reunassa peläten kuolemaa…
EverNever.. what ever (liian vaikea nimimerkki, en jaksa katsoa mikä se oli),
Amerikka on tosiaan autoilun ihmemaa. Jalankulkija on kummajainen ydinkeskustoja lukuun ottamatta. Joku asunnoton luuseri, mielenterveyspotilas tms.… Sellaista siis ihannoit?
Mitä tulee äänimerkin käyttöön, niin minä olen ainakin tyytyväinen, etteivät torvet soi jatkuvasti. Ensinnäkin torven soitto kokee hyvin pian inflaation. Tööttäykselle ei kukaan enää korvaansa lotkauta näissä torvimaissa. Toinen pointti on, että tämä melusaaste tekee kaupunkiasumisen helvetilliseksi (esim. Pariisi)
Tämä argumentti ihan naurattaa, joita muutama on täällä viljellyt: ei ole koskaan nähnyt kolaria ULKOMAILLA. Olen nyt 45 vuotta Helsingin seudulla liikkunnut varmasti keskimääräistä sohvalla viihtyjää enemmän. Olen nähnyt tänä aikana muutaman peräänajon ja pari risteyskolaria omin silmin. Yhtään henkilövahinkoon johtanutta onnettomuutta en ole todistanut.
Tilastot ovat olemassa, jos jotain haluaa todistella muiden maiden paremmuudesta. Liian vanha on tämän ymmärtänyt. Että se siitä USA:n upeudesta liikennekulttuurin suhteen.
Törkeä suojatiekäyttäytyminen on heijastusta laajemmasta holtittomuudesta autoilijoiden keskuudessa. Se puolestaan kertoo ajattelutavoista koko yhteiskunnassa.
Valitettavasti myös monet automainokset ovat myötävaikuttaneet huonon ajokulttuurin kehittymiseen. Mainoksissa autot pyörivät ja tekevät temppuja liikenteessä helponnäköisesti, vaikka autojen käyttö liikenteessä ei pitäisi olla temppuilua varten. Suorituskykyä korostetaan jne.
Moottoriteillä kun ajaa paljon, niin huomaa, että tiettyjen automerkkien ajajat kaahaavat hirmuista ylinopeutta ja ärsyyntyvät, jos joku hitaampi on edessä, vaikka hitaampikin ajaisi ylinopeutta. Pahimpia ovat muun muassa audikuskit.
Automerkin valinta liittyy ajattelutapaan. Kaahailu, itsensäkorostaminen, suorituskeskeisyys, välinpitämättömyys suojatiesäännöistä ja tapaus Kiesissä esiintullut ajattelutapa kytkeytyvät usein samoihin henkilöihin.
Valtivallan kannattaisikin panostaa hieman myös näiden asioiden tutkimiseen. Ketkä kaahaavat ja mitä kaahareiden päässä liikkuu?
Olen tässä koko keskustelussa Osmon kanssa samoilla linjoilla. Osmon järkytys on aiheellista. Autoilijoiden pitäisi todella mennä itseensä. Kun seuraan yleisesti jalankulkijana liikennettä, ihmettelen miksi ne aivot voi heittää silloin narikkaan kun auton oven laittaa kiinni ja istuu penkkiin. Yleisesti meillä on hyvin joustamaton liikennekulttuuri, kauhea kiire ja kuljettajilla palaa herkästi päreet. Ajoin ennen itse autoilla ja moottoripyörillä, nyt käytän julkista liikennettä.
Autolla ajaessa huomaa hyvin miten paljon joustamattomia kuljettajia on liikenteessä. Pidetään kynsin ja hampain kiinni siitä omasta etuajo-oikeudesta joka tilanteessa. Tässä joitakin vuosia sitten oli keskellä talvea HKL:n lakko ja yöllä oli satanut paljon lunta. Hämmästelin miten hyvin liikenne sujui, kun oli todella paljon jalankulkijoita, pyöräilijöitä ja erittäin huono keli. Ihmisten oli vain pakko olla joustavia, oli pakko tinkiä toisten hyväksi, koska tinkimätön hölmöily olisi aiheuttanut vielä isommat ruuhkat.
Veljeni kertoi kun ylittivät Pariisissa jalan leveää valtakatua kovassa ruuhkassa. Kävelivät vain yli eikä ollut suojatietä, kaikki väistivät vaikka oli paljon autoja. Tehkääs sama Mannerheimintiellä ruuhkaisamman paikan kohdalla?
En tarkoita, että katuja pitäisi yleisesti ylitellä mistä tahansa, vaan tämä kuvaa hyvin meidän joustamattomia asenteita.
Ari: “Kun autoilijoilta aivan oikein edellytetään tiukkaa lakien ja asetusten noudattamista, tulisi sitä kokonaisuuden nimissä edellyttää myös jalankulkijoilta ja pyöräilijöiltä.”
Olen kyllä eri mieltä. Vaikka onkin suotavaa ja oman turvallisuutensa kannalta järkevää jalankulkijankin noudattaa sääntöjä, on kaupunkiliikenteen toimittava ihmisen eikä autojen ehdoilla. Autolla, jonka massa ja nopeus ovat monikertaiset ihmiseen nähden, pystyy hyvin helposti vahingoittamaan muita. Siksi sääntöjen noudattamisen vaatimus tulee aina olla tiukempi autoilijaa kohtaan. Lisäksi, kenekään ei ole pakko ajaa autoa, mutta kävelyä on paha mennä välttämään. Ja onhan sellaisiakin ihmisiä, jotka eivät edes osaisi tai pystyisi noudattamaan kaikenlaisia sääntöjä.
Minä olen omasta puolestani havainnut helsinkiläisten liikennekulttuurin ihan mallikelpoiseksi.
Kerran yritin (Helsingissä) ehtiä valoista “vanhoilla vihreillä” ja oli pakko painaa jarrut pohjaan viime hetkellä keskellä suojatietä. Suojatien ylittäjät muistivat koputtaa autoni ikkunaan. Ok, mitäpä siinä, oma moka.
Vuorostaan toisella suuntaa Suomea ylitin jalkakäytävää ja autoilija lähestulkoon ajoi päälleni. Osoitin sormellani ohimoani ja autoilija hyppäsi autostaan ulos sanoen: “Onko sulla jotain valittamista?”
Tässä tunteita herättävässä kysymyksessä saattaa olla tarkoitus saada Suomen liikenne yhtä turvalliseksi kuin USA:n. Se vaatisi suomalaisen liikenteen onnettomuuksien kaksinkertaistamista. Ei ole mitenkään varmaan, että suojatiekäyttäytymisen hämärtäminen Soininvaaran ehdottomalla tavalla riittää tavoitteen saavuttamiseksi. Pitäisikö siis myös risteyssääntöjen väistämisvelvollisuudet pistää uusiksi, kuten joku täällä ehdotti?
Huomionarvoisia havaintoja Seppo S:ltä.
Kyllä vuosien varrella on ollut helppo havaita, että autoilun ympärillä pyörii aivan omanlaisensa kulttuuri, joka näkyy niin asenteissa (“jalankulkija ei varonut tarpeeksi”, “hengenvaarallinen ohitus oli edessä ajavan hidastelijan vika”) kuin yleisissä sanavalinnoissa (“juhannus/talvikeli/mikämilloinkin VAATI xx tielläliikkujan hengen”). Ilmiö ei ole mikään uusi, sillä jälkimmäistä seikkaa Enska Itkonen hämmästeli jo 70-luvun alussa (kts. http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=1&ag=86&t=321&a=4709 — on muuten hämmentävän ajankohtainen pätkä edelleen).
Yhdistävä tekijä on se, että syyllinen on joku muu: toinen osapuoli, keli, tien huono kunto, huono liikennesuunnittelu jne., eikä missään tapauksessa se, ettei nopeutta ja ajotapaa ole suhteutettu vallitseviin olosuhteisiin. Vähintään rajoituksen mukaan ajamisesta on tehty subjektiivinen oikeus ja vastuu seurauksista ulkoistetaan kaikille tätä rajoittaville tekijöille. Ja auta armias, jos autoton yrittää edes herättää keskustelua näistä luutuneista asenteista…
Nykyiset macho- ja temppuilumainokset ovat ennemminkin reaktio tällaisen kulttuurin olemassaoloon kuin päinvastoin. Itse uskon, että negatiivinen asennemuutos on perua niiltä ajoilta, kun kaupunkisuunnittelua alettiin toden teolla tehdä autoilun ehdoilla ja tarvelähtöisestä kulkumuodosta tulikin kyseenalaistamaton jokamiehenoikeus. Autoilijoilla on asemastaan juuri se käsitys, mikä heille on vuosikymmenien aikana yhdyskuntasuunnittelussa annettu.
Näin ollen satsaaminen kevyen liikenteen eritasoratkaisuihin olisi vääränsuuntainen reaktio, joka vain vahvistaisi epätervettä liikennekulttuuria siivoamalla autojen ja jalankulkijoiden kohtaamistilanteet entistä pienemmälle alueelle. Oikea ratkaisu on juuri se, mitä Osmo ehdottaa: Kaupunkiin soveltumattomat väylät pois kaupunkialueelta. Purnaus laantuu ajan myötä.
“Mihin tämä “autot eivät anna tietä jalankulkijalle” perustuu?”
Tämä on niin kiistämätön fakta, kuin joku voi fakta olla. Helsingin Sanomat esimerkiksi suhteellisen säännöllisesti tekee kokeiluja, joissa katsotaan, pysähtyvätkö autoilijat, jos jalankulkija on aikeissa astua suojatielle (odottaa siis sille pääsyä). Tulos on yleensä se, että sadasta autosta yksikään ei pysähdy.
Harvempi autoilija toki ajaa päälle, jos suojatielle vaan puskee, mutta siitä ei kai ollut kysymys. Tien antaminen on vähän eri asia.
Jalankulkijoiden ja muun liikenteen sijoittamista eri tasoon on tehty esimerkiksi Itä-Pasilassa ja Merihaassa. Jostain syystä tämä ei ole herättänyt ihastusta.
Liian vanha:
Suojatietä ei käytetä
• jos samaan ajosuuntaan on useampi kuin yksi kaista
• jos nopeusrajoitus on yli 50 km/h
• valo-ohjatuissa risteyksissä tai niiden lähellä
• katujaksoilla, joilla on vihreä aalto
• etuajo-oikeutettujen katujen risteyksissä
• jos huipputunnin ajoneuvoliikenne on vilkkaampaan suuntaan yli 500 autoa
• jos huipputunnin kadunylitysten määrä on alle 50 tai yli 150 jalankulkijaa
Näillä kriteereillä valtaosa Helsingin pää- ja kokoojakatujen suojateistä pitäisi
poistaa.
Olen eri mieltä, tuollaiset kadut pitäisi kaupungista poistaa. Eli ei nelikaistaisia katuja, ei yli 50km/h nopeusrajoituksia, eikä vihreitä aaltoja (ei sinänsä että niitä edes pystyttäisiin tekemään). Tuo alle 500 autoa tunnissa per katu on myös ihan hyvä tavoite, valittevasti epärealistinen.
Hei Osmo,
Onko Suomessa ikinä harkittu sellaisia pikku kohoumia suojateiden ympärillä, joita vaikka Ranskan pikkukylät ja Tukholma ovat väärällään? nehän pakottavat autoilijan hidastamaan, joten jalankulkijat uskaltavat lähteä liikkeelle. Ymmärrän että niihin liittyy tehokkuustappioita sellaisilla pätkillä, joilla on vähän jalkamiehiä, mutta entä vilkkaasti kävellyillä kaduilla?
Re: Juhana Vartiainen kirjoitti 22.10.2009 kello 16:54
“pikku kohoumia”
Rankan talviolot lumen ja jään suhteen ovat varsin erilaiset.
Pienillä järjestelyillä voi toki parantaa suojateitä, ratikkakiskojen ylitys malliin Karlsruhe kääntää jalankulkijan katsomaan kohti tulevaa liikennettä, http://www.kaupunkiliikenne.net/P4260845_400.JPG
Samaa ideaa voi soveltaa autotienkin ylitykseen. Tai sitten niin päin että autokaista kääntyy kohti jalkakäytävää ennen suojatietä jolloin autoilijan katse kohdistuu suoraan jalkakäytävälle ja kadun keskellä muodostuu keskikoroke.
Eikä se välttämättä haittaisi huomaamista jos suojateiden maalauksissa vähän irroteltaisiin, kts. esim.
http://4.bp.blogspot.com/_K8G6e3X7Fac/RvcMOZ7ZoWI/AAAAAAAAAHQ/0fSU4cNxYxA/s320/Zebra+Crossing.jpg
http://www.trendoriginal.com/wp-content/uploads/2008/04/zebra-crossing.thumbnail.jpg
http://english.eastday.com/e/0212/images/01492634.jpg
“Nykyiset macho- ja temppuilumainokset ovat ennemminkin reaktio tällaisen kulttuurin olemassaoloon kuin päinvastoin”
Ei tuo macho-kulttuuri mikään uusi ilmiö ole, heitä on ollut aina ja tulee olemaan.
Ainoa keino rajoittaa sitä on kuohitseminen, mutta se tuskin onnistuu ‚ainakaan vielä.
Eihän sitä tiedä, mitä rangaistuksia tuo Osmo vielä keksii ?
Kyllä se toistaiseksi ainoa tapa suojata jalankulkijoita on luoda liikenneympäristöä, jossa jalankulkijat ja autot on erotetu tai nopeudet ovat riittävän alhaisia.
Ihmistä kun ei ole tehty yli 20 km/h nopeampiin vauhteihin eikä ihminen kykene tekemään jatkuvasti virheetöntä ajosuoritusta
Meidän nurkilla on tuollaiset pikkukohoumat, jotka pakottavat pysähtymään suojatien eteen. Aiemmin katu oli lähinnä läpikulkureitti, mutta nyt sen ympärille on noussut kerrostaloja, joissa asuu paljon lapsia. Eräskin iäkkäämpi kuski purnasi holtittomien jalankulkijoiden hyysäämistä kunnes huomautin erään näistä holtittomista jalankulkijoista olevan hänen kolmevuotias tyttärenpoikansa.
Liian vanha: “…Ihmistä kun ei ole tehty yli 20 km/h nopeampiin vauhteihin eikä ihminen kykene tekemään jatkuvasti virheetöntä ajosuoritusta”
Tämä on loistava oivallus! 😀 Kaikki liikenne on kiellettävä vähitellen ja ensimmäiseksi on kiellettävä polkupyöräily! Fillari kulkee kolme kertaa tuo turvalliseksi katsomasi nopeuden. 😀 😀 😀
Nopeuden kasvulla on merkitystä alle 40km/h nopeuksissa. Sitä suuremmissa nopeuksissa vammautumisriski on jo sitä luokkaa, ettei nopeuden kasvulla enää ole käytännön merkitystä. Tämä taas osoittaa, että kokoojakatujen nopeus voisi yhtä hyvin olla 80km/h kuin 50km/h.
Nopeuden kasvulla on merkitystä. Jos kaksi autoa ajavat toinen 50/km/h ja toinen 60 km/h ja alkavat esteen ilmaannuttua tielle jarruttaa täsmälleen samassa paikassa. Jos hitaammin ajanut auto pysähtyy juuri esteen kohdalla, nopeammin ajanut tietysti törmää siihen, mutta missä nopeudella? 30 km/h!
Jos nopeudet olisivat 50 km/h ja 80 km/h tulos on vielä dramattisempi. Nopeampi auto törmäisi esteeseen yli kuudenkympin nopeudella.
tpyyluoma: “Jalankulkijoiden ja muun liikenteen sijoittamista eri tasoon on tehty esimerkiksi Itä-Pasilassa ja Merihaassa. Jostain syystä tämä ei ole herättänyt ihastusta.”
Se nyt vähän vaihtelee. Koffin puisto toimii Uudenmaankadun/Mallaskujan kantena ihan mukavasti, Barcelonassa Ronda del Litoral on rannan läheisyydessä häivytetty poikkeuksellisen onnistuneesti. Eivät Länsiväylän kattamissuunnitelmatkaan mitenkään huonoilta näyttäneet.
Elina, puhumme samasta asiasta. Ihan samaa mieltä, ilmaisin asiani ilmeisesti epäselvästi. Tarkoitin röyhkeydellä sitä, että uskaltaa mennä valtavirtaa vastaan. Eikä siis jää odottamaan, että joku valistunut pysähtyy, vaan ottaa aloitteen käsiinsä. Sanottakoon vaikka niin, että röyhkeys tässä tarkoittaa omista oikeuksistaan kiinni pitämistä. Mutta että, aikuinen kaupungín keskustassa ikänsä liikkunut pystyy selkärangassaan nopesti määrittelemään kaupungissa liikkumisen riskit. On paljon ryhmiä, jotka eivät tähän kykene. Röyhket (siis lakia noudattavat) ihmiset ovat tässä todellakin ehkä tienraivaajia. Minäkään en pidä itseäni röyhkeänä, mutta valtavirta pitää.
Massa on vielä nopeutta merkittävämpi suure.
Pieni henkilöauto pysähtyy vielä nopeasti suojatien eteen, mutta perässä tuleva kivilastissa oleva kuorma-auto ei niin vain pysähdykään. Näin on tapahtunut, huonoin seurauksin.
Jokin aika sitten olin ylittämässä Mannerheimintiellä “Helsingin vaarallisinta suojatietä”, kun ratikka oli tulossa: jo hyvissä ajoin kuljettaja alkoi hidastaa pysähtyäkseen — mutta kiskoilla oli lehtiä tai soraa tms. ja ratikka jatkoi matkaansa samaa vauhtia pyörät lukittuina; kuljettaja tervehti ohimennessään anteeksipyytävä ilme kasvoillaan.
Eli kyllä isompaa pitää vähän pelätä, vaikka kuinka olisi oikeassa…
Ari:
Auto on tonnin painoinen metallimöntti, jolla saa aikaiseksi pahaa jälkeä. Sen vuoksi ajamiseen tarvitaan lupa, jonka saamisen ehdoksi on asetettu liikennesääntöjen tarkka osaaminen ja auton hallintakyvyn osoittaminen.
Jalankulkija ei tarvitse lupia eikä niitä ole järkevää vaatia. Näin siis jo sääntötuntemuksen osalta on olemassa epäsuhta.
Ari:
Haluaisin huomauttaa tuulilasin yleensä heijastavan niin paljon, ettei kevyen liikenteen kulkija näe kuin palan harmaata taivasta. Huiskiminen myöskin usein tapahtuu siellä sylissä tai tuuli- ja sivulasien välisen etupalkin takana, jolloin sitä ei edes voi nähdä. Lisäksi kulkijat yleensä katsovat autoa eivätkä kuljettajaa. Parempi olisikin, jos ajamisella (hidastamalla, jne) viestitettäisiin niitä omia aikomuksia.
Listasit myös äkkijarrutuksia. Mikä mahtoi olla tilannenopeutesi? Entä oliko turvaväliä?
Ympyröihin saisi muuten laittaa poliisin keräämään rekisterinumeroita niiltä, jotka eivät osaa käyttää vilkkua. Loppuisi poliiseiltakin resurssipula.
Ari: “Kun autoilijoilta aivan oikein edellytetään tiukkaa lakien ja asetusten noudattamista, tulisi sitä kokonaisuuden nimissä edellyttää myös jalankulkijoilta ja pyöräilijöiltä.”
Arin vaatimus edellyttäisi samanlaista koulutusta kaikilla jalankulkijoille, kun autoilijoille ja sitten liikenteeseen jalankulkukortin myöntämistä ja jonka voisi menettää. Jos ei läpäisisi koetta, ei saisi jalankulkulupaakaan. Näikö tämä pitäisi sitten Arin mielestä mennä?
Autoilijoilta tietenkin vaaditaan enemmän, koska kuljettajat opetetaan perusteellisemmin kuin ne, joilla ei ole ajokorttia. Sitten on vielä niitä jalankulkijoita, jotka eivät koskaan kykenisi läpäisemään minkäänlaista koetta, puhumattakaan ajokorttin kirjallisen kokeen tai ajokokeen läpäisystä.
On varsin perusteltua vaatia autoilijoilta enemmän liikennekäyttäytymisen osaamista kuin jalankulkijoilta yleensä. Tietenkin jos jollain jalankulkijalla on ajokortti, niin siinä tapauksessa hänen kohdallaan voidaan odottaa enemmän.
Suomessa on mieletön teknologia usko: satelliitti- tai kameravalvonta. Kas kun ei lähtetä suojatietä lähestyvälle autolle tekstaria.
Liikennevalot pitää varustaa puomilla. Junaratakin on suojattu puomilla. Parkkihallista ei pääse ulos ilman avattua puomia.
Maailmalla on hienoja tehokkaita ajon estäjiä — esimerkiksi kävelykadun päässä on katukuvaan sulatuvat kivitolpat tai ‑paasit. Asukas, taksi, ambulanssi, heillä on kortti, joka työnnetään lukulaitteeseen ja este uppoaa maahan.
Miten kamera voisi estää suojatielle ajamisen? Puomi estää panee kunnioittamaan jalankulkijoita. Nyt kunnoitus on nurinkurinen.
Kannatan näissä autoilijoiden törttyilyissä järkevää rangaistuspolitiikkaa.
Jotankin näin: mikäli autoilija syylistyy törkeään liikenteen vaarantamiseen ja aiheuttaa kuoleman, tuomitaan autoilijan teko murhana tai tappona.
En tiedä onko liikennettä valvovalla poliisilla käytössä tulospalkkiojärjestelmää. Jos ei, niin voisi ajatella, että tulospalkkio muodostuisi pisteitä keräämällä, siten että liikennerikkeet olisi jyvitetty. Pienemmistä rikkeistä pienempi kerroin, esim. lievä ylinopeus moottoritiellä 0,1, vastaavasti lievä ylinopeus taajamassa kertoimella 1 ja puheena ollut suojatien eteen pysähtymättä jättäminen, voisi olla esim. kertoimella 3, päiväkotien ja koulujen läheisyydessä 6. Mikäli autoilija näiden rikkeiden aikana olisi kännykkä kädessä, tuplattaisiin kertoimet. Pisteitä keräämällä poliisi kerryttäisi esim. ryhmäkohtaista tulospalkkiopottia.
Poliisijohto tulostavoitteita ja kertoimia asettaessaan ottaisi omalta osaltaan kantaa miten liikennekulttuuria halutaan muutettavan. Oikein käytettynä tulospalkkioilla on vahva ohjausvaikutus.
Jalankulkijan ja polkupyöräilijän on syytä pitää mielessään se, että hän on aina se heikompi osapuoli auton alle jäädessään. Paitsi autoilijan piittaamattomuus, onnettomuuden syynä voi olla inhimillinen erehdys, kuljettajan äkillinen sairaskohtaus, tai ajoneuvon tekninen vika.
Osmo, otappa Annin kanssa esille ehdotus palkata työttömiä nuoria pysäyttämään stop-merkillä liikenne ja ohjaamaan jalankulkijat turvallisesti ajoradan yli. Saadaan työelämästä syrjäytyville nuorille tekemistä ja vähennetään tehokkaasti suojatiellä tapahtuvia onnettomuuksia.
Ei liene sen hullumpi ehdotus kuin muutkaan tähän mennessä esitetyt.
Meillä Helsingissä käytetään tähän tarkoitukseen liikennevaloja.
Autoilijan pitäisi jättää tälle tilaa ajokäyttäytymisessään.
1) Osmo, otappa Annin kanssa esille ehdotus palkata työttömiä nuoria pysäyttämään stop-merkillä liikenne ja ohjaamaan jalankulkijat turvallisesti ajoradan yli.
—
Meillä Helsingissä käytetään tähän tarkoitukseen liikennevaloja.
—
Mutta meillä Helsingissä kun on vielä sellaisiakin suojateitä, jotka eivät ole valo-ohjattuja.
Viimeisin valo-ohjatuilla suojateillä sattunut turma taisi Munkkivuoressa muutama vuosi sitten. Ja siinä kuljettaja sai peräämäsi ankaran rangaistuksen. Nyt Munkkivuoren ostarille pääsee turvallisesti alikäytävää pitkin, kunhan vaan jaksaa kiertää sitä kautta.
—
2) Paitsi autoilijan piittaamattomuus, onnettomuuden syynä voi olla inhimillinen erehdys, kuljettajan äkillinen sairaskohtaus, tai ajoneuvon tekninen vika.
—
Autoilijan pitäisi jättää tälle tilaa ajokäyttäytymisessään.
—
Niinhän se pitäisi. Vaan huonosti siinä jalakulkijalle käy, kun auton alle kävelee.
“Katso ensin vasemmalle, sitten oikealle ja vielä kerran vasemmalle”
STT:
Jopa omia lapsiaan autolla kouluun vievät vanhemmat ovat usein piittaamattomia liikennesäännöistä.
Tämä nähtiin maanantaina, kun poliisi valvoi Turussa tehostetusti autoilijoiden käyttäytymistä suojatien läheisyydessä. Valvonta oli keskitetty Kauppiaskadun ja Torninkadun risteykseen, jonka lähellä on useita kouluja. Suojatietä käyttävät päivittäin sadat koululaiset.
Neljänkymmenen minuutin aikana yhdeksän autoilijaa sai sakot, koska ohitti suojatien eteen pysähtyneen auton pysähtymättä itse.
“Tapauksia oli enemmänkin, mutta miehistöpulan vuoksi vain törkeimpiin rikkeisiin ehdittiin puuttua”, kertoo komisario Marko Luotonen.
Hän luonnehti autoilijoiden käyttäytymistä yllättävän piittaamattomaksi.
“Pahinta oli, että sakkoja saaneet olivat juuri tuoneet lapsiaan kouluun.”
Heiltä ei myöskään riittänyt ymmärrystä poliisin valvonnalle juuri siinä paikassa – eikä sille, että heitä rangaistiin.
Tehovalvonta tehtiin koulujen pyynnöstä.