Maahanmuuttoa, työvoimapulaa ja elatussuhdetta koskevaan kirjoitukseen tuli useampi kommentti, jossa ei haluttu Suomeen Lontoon mallin mukaista huonopalkkaista maahanmuuttajien etnisesti erottuvaa ryhmää. Tätä perusteltiin sekä suomalaisten palvelualan henkilöiden työllisyydellä että sillä, että tällainen ulkomaalaisen työvoiman riisto on epäeettistä.
Aloitetaan tuosta jälkimmäisestä argumentista: kannattaisi ehkä kysyä ”riistetyltä” itseltään, haluaako hän tulla riistetyksi vain erotetuksi. Jo nigerialainen muuttaa Suomeen taksikuskiksi, hän on täällä huonommassa asemassa kuin keskimääräinen suomalainen, mutta paljon paremmassa asemassa kuin hän olisi Nigeriassa.
Onko väärin suomalaisia köyhiä kohtaan, että nigerialainen taksikuski vie heidän työpaikkansa. Tämä ei aivan tavattomasti poikkea siitä, että kiinalainen tekstiilityöläinen vie suomalaisen tekstiilityöläisen työpaikan. Se, että hän tekee sen Kiinasta käsin, ei muuta asiaa suomalaisen tekstiilityöläisen kannalta.
Voimme olla kiinalaisista hikipajoista monta mieltä, mutta suomalaisten köyhien kulutusmahdollisuutta ne ovat kohentaneet ja paljon. Heidän ansiostaan kauppamme pursuavat halpoja T‑paitoja, elektroniikkaan ja vaikka mitä rihkamaa. Suomalaiset keskimäärin ovat olleet voittajia tässä globalisaatiossa teollisuustuotteiden osalta.
Onko asia sitten erilainen palveluammattien suhteen? Ovatko edulliset etniset ravintolat jotenkin pahempi asia suomalaiselle duunarille kuin edulliset kiinalaiset kulutustavarat? Palveluammattien osaltahan kilpailu on selvästi rajoitetumpaa kuin teollisuustuotteiden osalta. Nigerialaiselle taksikuskille on maksettava samaa palkkaa kuin suomalaiselle, mutta sallimme tekstiilien tuomisen Kiinasta, vaikka Kiinassa ei noudateta suomalaisia työehtosopimuksia.
Ulkomainen palveluammattiproletariaatti parantaa etnisten suomalaisten kulutusmahdollisuuksia aivan samalla tavalla kuin kiinalaiset hikipajat. Erityisesti edulliset etniset ravintolat parantavat pienituloisten kulutusmahdollisuuksia, sillä kyllä noissa kebabravintoloissa asiakaskunta on varattomampaa kuin suomalaisten ylläpitämissä gourmet-ravintoloissa.
Hyödyttääkö globalisaatio teollisuusmaiden rikkaita teollisuusmaiden köyhien kustannuksella? On vaikea kumota väitettä, että globalisaatio painaa palkkoja alas vähän koulutusta vaativissa tehtävissä sekä tekstiilitehtaissa että bussin ajamisessa.
Työn määrä kansantaloudessa ei ole vakio. Jos maahan tulee lisää väkeä, tulee myös lisää työpaikkoja. Jos ajattelisimme, että kaikki ihmiset ovat yhtä lahjakkaita, joillakin on vain ollut parempi tuuri kuin muilla, mallinnuksen jälkeen päätyisimme siihen, että ulkomaalainen työvoima ei heikennä suomalaisten köyhien asemaa.
Jos taas oletamme, että tuloeroissa on taustalla lahjakkuuserot, päädymme eri tulokseen. (”Lahjakkuudella” tarkoitan tässä nyt niitä ominaisuuksia, joita työnantaja arvostaa, jolloin esimerkiksi päihteettömyys ja terveys ovat osa ”lahjakkuutta”. Oikeampi termi olisi työmarkkina-arvo, mutta puhun silti lahjakkuudesta)
Jos oletamme, että lahjakkuus noudattaa jonkinlaista normaalijakaumaa, voidaan olettaa, että työttömiksi tai pienipalkkaisiin töihin valikoituneissa olisi enemmän ihmisiä jakauman alapäästä. Jos ulkomailta tulee tänne väkeä pienipalkkaisiin töihin, he eivät ole valikoituneet normaalijakauman alapäästä, vaan usein pikemminkin päinvastoin, mutta joutuvat silti alipalkattuihin töihin, vaikka ovat niihin ylilahjakkaita. Niinpä pienen kulttuuriin totuttelun jälkeen ulkomaalainen työvoima on noissa töissä suomalaista parempaa. Työnantajan ei tarvitse sopeutua suomalaisen työvoiman puutteisiin, kun voi palkata priimaa ulkomaalaista. Tällä oletuksella ulkomaalainen halpatyövoima ehkä heikentää epäkurantin kotimaisen asemaa.
Se ei heikennä sitä paljon, koska työehtosopimusten minimipalkkasäännökset yhdistettynä siihen, ettei pienipalkkainen voi nostaa sosiaaliturvaa ja palkkaa samanaikaisesti, hinnoittelevat jo nyt epäkurantin työvoiman ulos markkinoilta. Ulkomaalainen työvoima tulee tekemään niitä töitä, joihin kotimaiset työttömät eivät kelpaa. Tämä siis normaalisuhdanteiden vallitessa, lama-aikana tilanne on toisin.
========
Meidän kulutustasoamme ei laske se, että kiinalaiset tekevät meillä orjanlailla tavaroita. Mutta sitten kun kiinalaiset alkavat käyttää kapasiteettiaan oman leinstaonsa nostamiseen — mikä on jo melko voimaperäisesti alkanut — tilanne muuttuu, koska kilpailu niukoista luonnonvaroista alkaa. Kiinalaiset ovat esimerkiksi lisänneet öljyn kulutustaan nopeasti lamasta huolimatta.