Lontoossa pyöräillään!

Kun viimek­si kävin Lon­toos­sa vuosia sit­ten, pyöräil­i­jöitä ei näkynyt juuri mis­sään. Nyt niitä on kaikkial­la ja paljon. Vilkkaal­la kadul­la niitä on aina näkyvil­lä usei­ta. Pyöräi­lyn rooli vain on aivan eri­lainen kuin mitä olen näh­nyt missään.

Pyöräteitä täl­lä ei ole, mut­ta mon­en kadun laitaan on maalat­tu puolen metrin levyi­nen pyöräkaista, jota ainakaan bus­sit eivät kyl­lä juuri kunnioita.

Taval­lisin pyörä on pukin­sarvil­la varustet­tu kapearenkainen maantiepyörä. Niil­lä aje­taan todel­la lujaa. Kun autoli­iken­teen vauhti taas on suo­ma­laisit­tain verkkainen, pyörä pysyy hyvin auto­jen vauhdis­sa. Ruuhkas­sa ket­terä fil­lari pujot­telee paljon muu­ta liiken­net­tä nopeammin.

Minäkin olen laps­es­ta asti tot­tunut aja­maan liiken­teen seassa luot­taen siihen, etteivät autot tahal­laan päälle aja. Silti täkäläi­nen kamikat­sepyöräi­ly näyt­tää jopa min­un silmääni vaar­al­lisil­ta. Onko se sitä oikeasti, selviää var­maankin onnettomuustilastoista.

Kypärän käyt­täjät ovat vähem­mistönä, mitä vähän ihmette­len. Jos pyörässä on valo, se on läh­es aina vilkku­va ledi. Kovin usein val­oa ei ole, mitä ihmette­len vielä enem­män, kos­ka liikenne on vilka­s­ta, eikä pimeää liiken­teen seassa pujot­tel­e­vaa fil­lar­ia helpol­la havaitse.