Kun viimeksi kävin Lontoossa vuosia sitten, pyöräilijöitä ei näkynyt juuri missään. Nyt niitä on kaikkialla ja paljon. Vilkkaalla kadulla niitä on aina näkyvillä useita. Pyöräilyn rooli vain on aivan erilainen kuin mitä olen nähnyt missään.
Pyöräteitä tällä ei ole, mutta monen kadun laitaan on maalattu puolen metrin levyinen pyöräkaista, jota ainakaan bussit eivät kyllä juuri kunnioita.
Tavallisin pyörä on pukinsarvilla varustettu kapearenkainen maantiepyörä. Niillä ajetaan todella lujaa. Kun autoliikenteen vauhti taas on suomalaisittain verkkainen, pyörä pysyy hyvin autojen vauhdissa. Ruuhkassa ketterä fillari pujottelee paljon muuta liikennettä nopeammin.
Minäkin olen lapsesta asti tottunut ajamaan liikenteen seassa luottaen siihen, etteivät autot tahallaan päälle aja. Silti täkäläinen kamikatsepyöräily näyttää jopa minun silmääni vaarallisilta. Onko se sitä oikeasti, selviää varmaankin onnettomuustilastoista.
Kypärän käyttäjät ovat vähemmistönä, mitä vähän ihmettelen. Jos pyörässä on valo, se on lähes aina vilkkuva ledi. Kovin usein valoa ei ole, mitä ihmettelen vielä enemmän, koska liikenne on vilkasta, eikä pimeää liikenteen seassa pujottelevaa fillaria helpolla havaitse.
Lontoossa taitaa yksityisautoilioita rokottavat maksut keskustassa olla sitä luokkaa, että parempi vain kaivaa se fillari, jos ei ole varakas.
Minä kävin viimeksi Lontoossa silloin, kun siellä oli ne ensimmäiset pommi-iskut, samana päivänä tulimme kaupunkiin kun iskut olivat tapahtuneet.
Mieleen jäi Camden Town, se oli mielenkiintoinen paikka. Sotamuseossakin käytiin, siellä tuli nähtyä Enigma ja muuta mielenkiintoista roinaa. Suosittelen näitä paikkoja. Oli hankalaa saada lontoonkielestä selvää, varsinkin kaupoissa aksentti ei ollut niin brittiläinen, se kuulosti oudolta mongerrukselta.
Sen verran vielä, että Lontoossa on tosi helppoa matkustaa bussilla. Ei eksy, jotekin bussireitit keskustaan on aika selkeitä.
Pyöräilijät todennäköisesti sairastuvat ennemmän keuhosairauksiin, eri syöpiin ja muihin jos hengittävät suoraan mikro ja nanohiukkasia, PAHeja ja muita kaasumaisia liikenne päästöjä. En kadehdi englantilaisia pyöräilijöitä jos joutuvat muu liikennen keskellä liikkumaan.
Valtio varmasti säästää eläkemaksuja, keukosyöpäläiset kun kuolevat nopeasti kun kerran sairastuvat.
Kanntaisi Osmonkin Lontoon matkan jälkeen ottaa puheeksi Double Deckerien tuontimahdollisuuden Helsinkiinkiin tuotaviksi.
Mutta arvaan tässä näin, että jokin syy DD:reiden tuonnin estämiseksi Helsingin, taikka maan lainsäädännöstä löytyy.
Britanniassa työmatkapyöräilyä tuetaan verohelpotuksin: Cyclescheme, cycle2work yms. ohjelmia löytyy. Vastaavia on ilmeisesti Suomeenkin ajettu mutta hiljaiselta tuntuu.
Nuo käyräsarviset fiksipyörät ovat olleet muotia Suomessakin pari vuotta, Lontoossa niitä näkyy varmasti joka puolella. Ja kypärän käyttö on henkilökohtainen päätös, en usko että se näkyy erityisemmin tilastoissa. Käytän pyöräilykypärää maantielenkeillä mutta en työmatkoilla. Olen polkenut ympäri vuoden 20 vuotta ilman kaatumisia.
Jos laki määrää minulle pyöräilykypärän niin vaadin sitten vastaavasti tilastojen perusteella kaikille yli 60-vuotiaille lakisääteiset pehmustetut housut estämään lonkkamurtumia.
En ole nähnyt fiksipyöriä. Kyllä nämä ovat tavallisia maantiepyöriä. Fiksipyörä olisi hengenvaarakllinen näiden harjoittamassa katupujottelussa, eikä vaihteettomuus oikein muugtenkaan olisi eduksi.
Kandee muistuttaa myös, että Lontoon poliisi heti sakottaa idiootteja jalkakäytäväpyöräilijöitä. Myös minipotkulaudasta ja rullaluistimista jalkakäytävällä saa sakkoja, jos vauhti on liian kova.
Rullaluistella voi (ja on siis jopa pakko) ajotiellä, jos pysyy liikenteen vauhdissa mukana. Tosin tämä kokemus on Kanadasta.
Oman muistikuvani mukaan huomiota herättävää oli myös paikallisten pyöräilijöiden tapa hälytysajoneuvojen hyödyntämiseen. Kun muu liikenne antaa tilaa ambulanssille, paloautolle tms, on niiden välittömässä ”peesissä” useita pyöräilijöitä jotka hyödyntävät hälytysajoneuvoille annetun tilan samassa yhteydessä. Pyöräilijät eivät siis mene hälytyspaikalle, mutta hyödyntävät tarkoituksenmukaisen matkan verran hälytysajoneuvoille annettua tilaa varsinaisten pyöräteiden puuttuessa 😉
Apropoo muuten, millä tavalla helsinkiin saataisiin kunnon kaupunkipyöriä? Se nykyinen systeemihän oli ihan täysi katastrofi ja kaunis jatko sille ajatukselle että pyörä on lelu eikä liikenneväline. Itse olen ihmetellyt Pariisissa ja Lyonissa tätä kertakaikkisen toimivaa cityfillarijärjestelmää. Jos se onnistuu muualla, niin kyllä sen nyt pitäisi Helsingissäkin olla mahdollista.
Osmo, kyllä toi viimeinen kuva on vähintään yksi vaihteinen jos ei sitten fixi, ja ite kun siellä pyoräilin kolme kuukautta sitten näin myos paljon fixejä. Brompton taiteltavia on myos paljon.
Niinkuin sanoit liikenne siellä on niin hidasta ettei se liikenteen seassa pyoräily ollut mielestäni ollenkaan vaikeata ja ruuhkaiseen metroon tai älyttomaan hitaisiin busseihin verrattuna se oli myos paljon nopeampaa.
Huomasin itsekin ihan saman että pyoräily oli paljon lisääntynyt, mutta vieläkin ihmettelen ettei se ole vieläkin suositumpaa koska se on ehdottomasti paras ja nopein liikkumis muoto Lontoossa ja siella ei ole luntakaan kuin tosi harvoin.
Muuallakin UKssa yhdistettyna junaan pyoraily on ihan ykkonen ja maisemat mukavan vaihtelevia kun pikkukylia yms on niin paljon, ja pubeja…
Osmo:
Oot kuitenkin onnistunut ottamaan kuvan sellaisesta. Vai näitkö, että tuossa pyörässä oli vapaaratas?
Kaypa Lontoossa vuoden paasta uudestaan. Silloin Bixien pitaisi olla siella jo kaytossa. Mika Bixi? Katso http://www.bixi.com tai etsi youtubesta videoita.
Kavin Montrealissa muutama kuukausi sen jalkeen kun Bixi-polkupyoravuokraus oli aloittanut toimintansa. Nama pyorat ovat ominaisuuksiltaan ihan toista luokkaa kuin Tuomaksen mainitsemat Helsingin ensimmaiset kaupunkipolkupyorat. Lisaksi vuokrauspisteita tuntui olevan joka paikassa: tana syksyna jo 400.
Siita taytyy moittia Montrealin pyorailykulttuuria, etta kyparaa naytettiin kayttavan Helsinkia vahemman. Olisiko polkupyorakaistat ja pyorailijoiden omat maisemareitit keskustan tuntumassa synnyttaneet liiallisen turvallisuuden tunteen?
Huomasin että Osmo ei vastannut meitä kaikkia jäytävään kysymykseen, että mitä tehdä, jos ei pysy fillarilla muun liikenteen mukana? Pitäskö nyhvätä sillä ”pyöräilykaistalla” bussin etupuskuri kokoajan takapuolessa?
Vastaus on että siirrytään keskiviivalle. Siis täsmälleen keskelle tietä. Se rassaa aluksi, mutta tilaa on runsaasti ja on koko ajan hyvin muun liikenteen havaittavissa. Olen ajanut retkeilyroinan kanssa Lontoon läpi parikin kertaa tällä tekniikalla, nähtyäni yhden vanhan mummon näin tekevän.
”En ole nähnyt fiksipyöriä. Kyllä nämä ovat tavallisia maantiepyöriä. Fiksipyörä olisi hengenvaarakllinen näiden harjoittamassa katupujottelussa, eikä vaihteettomuus oikein muugtenkaan olisi eduksi.”
Hmm, ainakin toisessa postauksessasi olevassa kuvassa on nimenomaan vaihteeton pyörä, ehkäpä jopa fiksi. Kiinnostaisi kyllä tietää mikä tekee fiksistä Osmon mielestä erityisesti muunlaisia pyöriä vaarallisemman. Yleensä kun niillä harjoitetaan juurikin kuvaamaasi kaltaista katupujottelua. Vaihteettomuudesta on ainakin omasta mielestäni etua kaupungissa sen verran, ettei tarvitse keskittyä vaihteiden kanssa räveltämiseen, voi vain polkea. Ehkäpä jää enemmän huomiokapasiteettia liikenteen havainnointiinkin.
Suomalaisia yhdistettyjä kevyenliikenteenväyliä olen muuten alkanut pitää nykyisellään hengenvaarallisina, ja ehkäpä autojen seassa ajaminen olisi turvallisempaa. Ensinnäkään autoilijat eivät erityisemmin huomioi pyörätiellä kulkijaa ja ajavat usein risteyksessä eteen. Suuret nopeuserot väylillä kulkijoiden välillä (esim pyöräilijä ja koiran ulkoiluttaja) ovat myös vaarallisia.
Tuo alemman kuvan pyörä on nimenomaan yksivaihteinen! Fixiksi arvelen, mutta en uskalla varmaksi sanoa, se voi olla myös single speed. Käsittääkseni fillarilähetit suosivat fixejä, yksinkertainen on kaunista.
Olimme pari vuotta sitten pienellä pyöräretkellä Lontoon ulkopuolella ja ajelimme Aylesburyn ympäristössä. Suuntasimme sinne koska se oli peräti valittu vuoden pyöräilykaupungiksi. Väite olikin totta, kivoja reittejä pitkin kanaalin reunoja ja hyviä opastuksia.
Mutta valitettavasti pyöräily ei oikein ollut millään lailla integroitunut muuhun liikenteeseen, vaan oletuksena oli juuri tuommoinen sunnuntaipyöräily merkityillä reiteillä. Normaaleilla teillä sai ajella henkensä kaupalla ja autoilijat olivat usein melkeinpä häijyjä ajaessaan senttien päästä. Risteyksissä oikeuksia poljettiin armotta, kyllähän nyt autolla saa mennä ensin, vaikka stopin takaa. Meininki tuntui tylymmältä kuin itäeuroopassa, lieneekö briteillä pidempi perinne fillaristien liiskaamisessa.
Eikä fixi ole lähtökohtaisesti hengenvaarallinen, vain joidenkin älypäiden harrastama jarruttomalla fixillä ajaminen on.
Kuinka ollakaan, tuossa alemmassa esimerkkikuvassasi on vehje, joka näyttää epäilyttävästi fiksiltä. Ja vaikkei olisikaan, ei siinä kuitenkaan pomminvarmasti ole vaihteita yhtä enempää.
Olin alkuviikosta Lontoossa enkä kyllä menisi kuvaamaan ainakaan taksien ajotyyliä verkkaiseksi. Mieleen jäi kun nappasin Oxford Streetillä taksin lennosta: kuski tekaisi muitta mutkitta U-käännöksen keskellä vilkasta katua. Sama ilmiö on muuten Pekingissä: yksittäiset sooloilijat tukkivat muuten sujuvan liikenteen todella tehokkaasti. Oma lukunsa oli tietty myös nuo hälytysajoneuvot joita näkyi yllättävän paljon ja jotka saivat aina aikaan pienimuotoisen kaaoksen.
Kiinniti myös huomiota pyöräilijöihin, ainakin omasta mielestä pyörällä ajoivat lähinnä nuoret/keski-ikää lähestyvät miehet (kova kunto / kyky nopeisiin spurtteihin ?). Hullun hommaa ainakin näin suomalaisen silmään 😉
Täällä on huomattavan paljon myös naispyöräilijöitä. Myös vähän vanhempia miehiä näkyy, vanhempia naisia en juuri.
Sama havainto, Osmo. Kun viime vuoden tammikuussa(!) kävin 15 v tauon jälkeen Lontoossa, huomasin että fillaristeja oli kuoriutunut jostain melkoisia määriä.
Tuo kadun (useimmiten? bussikaistan) reunaan maalattu kapea pyörätie näytti kyllä lähinnä vaaralliselta. Useimmat pyöräilivät reilusti bussikaistalla ja niin olisin itsekin tehnyt. Kaikki eivät päässeet sellaista vauhtia että bussi ei olisi joutunut hidastelemaan mutta enimmäkseen maahanmuuttajataustaiset:) kuljettajat ottivat asian kärsivällisesti.
Jossain silloin selaamassani lehdessä luki että maassa sattuu paljon pyöräilijöiden kuolemia siten, että he risteyksissä ja kaarteissa kiilautuvat tai jäävät kääntyvän raskaan ajoneuvon alle sivulta päin.
Tavalliselle teknikolle: tupladeckerit saattaisivat olla joskus kätevämpiä kuin pitkät telibussit mutta kun meillä on myös nuo mainiot, ekologiset sporat joiden johtimien alta kaksikerroksinen ei mahdu. Rajoittaisi reittejä aika oleellisesti.
Itse kiinnitin huomiota punasia päin kävelyyn. Vaikka on ruuhkainen tie, niin ainoa mikä estää tietä ylittämästä oli kova liikenne. Valoja ei kukaan noudattanut, eikä se näyttänyt poliisiakaan kiinnostavan.
Kyllä, jalankulkijan näyttävät noudattavan täällä Ruorsin lainsäädäntöä. Ties vaikka täällä olisi sama laki, kuin Ruotsissa: punaista päin saa kävellä, mutta on väistövelvollinen autoihin.
Myönnetään, tuossa kuvassa on vaihteeton pyörä, eli todennäköisesti fiksi. On siinä kuitenkin jarrut. Silti vaihteettomat ovat harvinaisia. Kovin yleinen on vaihteisto, jossa edessä on kaksi ratasta.
Kypärän käyttämättömyys voi olla laskelmoitua imagopeliä. Briteissä on tehty legendaarinen tutkimus pyöräilykypärän käytön vaikutuksesta ohittavan auton jättämään tilaan:
Näin ollen Lontoon liikenteessä voi olla hyödyksi, että näyttää holtittomalta, vaikka ei aina holtittomasti pyöräilisikään.
Paperin nimi on ”Drivers overtaking bicyclists: Objective data on the effects of riding position, helmet use, vehicle type and apparent gender” ja tekijänä Ian Walker Bathin yliopistosta. Google scholarilla voinee löytää luettavan kappaleen.
Sellainen kaistan laitaan maalattu pyöräilykaista kyllä tarvitaan. Riippuu toki halutaanko pyöräilyn osuutta keskusta-alueiden liikenteestä kasvattaa. Nykyisellään pyöräilymahdollisuudet keskustassa ja sen lähialueilla ovat huonot: en ikinä tule pyörällä keskustaan vaikka usein tekisi mieli.
Mainitsit, ettei Lontoossa bussit kunnioita pyöräilykaistoja. Samaa asennetta on Helsingissä. Todistin itse eräänlaista taponyritystä Mäkelänkadulla, kun bussinkuljettaja tahallaan jahtasi bussikaistalla ajanutta pyöräilijää, ajoi aina hänen rinnalleen ja ahdisti hänet bussin ja kanttikivien väliin: tarkoitus oli ilmeisesti näyttää pyöräilijälle paikka muiden jalankulkijoiden joukossa. (istuin kyseisessä bussissa)
Viranhaltija, joka vaikuttaa näihin asioihin, taisi juuri vaihtua ja uusi näkökulman muutos kuulosti hyvältä: ”pyöräilijoihin ei enää suhtauduttaisi jalankulkijoina”. Tosin teot puhuu. Odotellaan.
Eräs ongelmatekijä on tullut mieleen. Helsingissä on useimmat kadut täynnä syviä viemäriaukkoja aina oikeanpuoleisella kaistalla. Monilla pyörillä niihin ei uskalla ajaa. Samalla tavalla busseja luultavasti korjataan kovalla rahalla, kun iskunvaimentimet ajetaan rikki näihin ansoihin. Miksei viemäriaukko ole kanttarin laidassa, pystyasennossa, jonne vesi valuisi. Miksi sen on oltava eturenkaan kohdalla?
Juanito:
Tämä ei pidä paikkaansa. Ilma on samaa autojen sisällä ja ulkona. Erittäin harvassa autossa on suodattimia, jotka pystyisivät merkittävästi poistamaan haitallisimpia saasteita. Pyöräilijät hengästyvät ja heidän keuhkojensa kautta kulkee isompi ilmatilavuus kuin autoilijoiden. Hiljattain julkaistiin tutkimustulokset, joiden mukaan nopeatahtinen, syvä hengitys on itse asiassa mikropartikkelien keuhkoon jämähtämisen kannalta etu eikä haitta, mikä käy ihan maalaisjärkeenkin. Autoilijan saavat siis keuhkoihinsa vertailussa enemmän partikkeleita kuin pyöräilijät. Yhtälöön tulevat lisäksi pyöräilyn muut terveysvaikutukset, jolloin tase on voimakkaasti pyöräilyn eduksi.
Lontoossa pääsee pyörällä paljon nopeammin kuin kaikilla muilla kulkuvälineillä, pitkiäkin matkoja jos vain jaksaa polkea. Kun on on autotiellä, eikä jalkakäytävään yhdistetyllä pyörätiellä kuten Suomessa usein on, voi myös kulkea nopeampaa. Minulla on suuremmaksi osaksi ollut melko positiivisia kokemuksia autoilijoiden suhtautumisesta pyöriin Lontoossa – oletettavasti he ovat jo tottuneet kaistan reunassa poukkoileviin pyöräilijöihin. Luulen, että tämän ”katupyöräilyn” kulttuurin puuttumisen vuoksi saman tekeminen Suomessa on vaikeaa.
Osmo, fiksillä ajaminen ei ole yhtään enempää vaarallista kuin tavallisella pyörällä ajaminen. Varsinkin jos fiksissä on jarrut. Itse en jarruttomalla fiksillä ajaisi, mutta jotkut ajavat ilman onnettomuuksia. Jos tekee mieli kokeilla jarrullista fiksiä, niin ota yhteyttä.
Kävin vuosi sitten Lontoossa ja minulle tuli sellainen mielikuva että pyöräileminen Lontoossa on sujuvaa ja sitä harrastetaan tosi paljon. Toimistojen edessä on parkissa paljon sutjakoita pyöriä joita oikeasti käytetään työmatkoihin. Näytti kyllä myös siltä että monet väylät ovat paljon leveämpiä kuin suomessa/Helsingissä, jolloin niille on helpompaa saada tilaa pyörälle.
Itse olen nähnyt niin paljon toimivia pyöräkaistoja monessa kaupungissa (Lontoo, New York, Tukholma) että niitä olisi saatava Helsinkiin myös.
Vaarallisuudella tarkoitin todella sitä, että pyörässä ei ole jarrua, jolloin sillä voi teoriassakin jarruttaa korkeintaan takapyörällä.
Tarkemmin katsoen täällä on jonkin verran fiksi-pyöriä, mutta niissä on jokseenkin aina jarrut. Aika moni niistä näyttää kuluvan jollekin pyuörälähettifirmalle. Paljon on myös vaihtettomia, ei-fiksipyöriä ja pyöriä, joissa on vaihde vain eturattaassa. Valtaosa on kuitenkin tavallisia vaihdefillareita.
Aleksi, olen samaa mieltä, katupyöräily kulttuuri Lontoossa ja californiassa on paljon tehokkaampaa kuin suomen vaarallisilla kevyenliikenteen väylillä poukkoilu ainakin työmatkalla, sunnuntai lapsi pyöräily on asia erikseen, mutta ei kaupunkeja muutenkaan ole etupäässä lapsille rakennettu.
Jos silmämääräinen arvio pyöräilyn lisääntymisestä pitää paikkansa, mikä on tähän syynä? Ruuhkat? Ruuhkamaksut? Kasvanut ympäristötietoisuus?
Hiljattain Kiinasta tuli tietoa, että siellä pyöräily on vähentynyt reilusti kun talouskasvun myötä ihmiset vaihtavat autoihin.
Kaypa Lontoossa vuoden paasta katsomassa, ovatko Bixit ehtineet vaikuttaa pyorailukulttuuriin. Mika Bixi? Katso http://www.bixi.com tai etsi youtubesta videoita.
Kavin Montrealissa muutama kuukausi sen jalkeen kun Bixi-polkupyoravuokraus oli aloittanut toimintansa. Lontoo ja Boston saavat omansa 2010. Nama pyorat ovat ominaisuuksiltaan toista luokkaa kuin Tuomaksen mainitsemat Helsingin ensimmaiset kaupunkipolkupyorat: 3 tai 7 vaihdetta, kasijarrut, vilkkuvat ledivalot, haarukka+mustekala-kiinnitys tavaroille. Melko tanakkaa tekoa, joten niita ei ihan heti saane kulumalla rikki. Vuokrauspisteita oli joka paikassa, tana syksyna jo 400.
Siita taytyy moittia Montrealin pyorailykulttuuria, etta kyparaa naytettiin kayttavan Helsinkia vahemman. Olisiko polkupyorakaistat ja pyorailijoiden maisemareitit keskustan tuntumassa synnyttaneet liiallisen turvallisuuden tunteen?
Minä olen jo sen verran vanha kaupungissa pyörällä polkija, että missään tapauksessa en kippurasarviohjaustangolla enkä käsijarruilla varustetulla polkupyörällä kaupungin liikenteeseen lähtisi ajamaan.
Vanhalla jalkajarrulla ja sellaisella polkupyörällä, missä istutaan perinteisellä istuimella liki selkä suorassa, on paras malli pyörälle, millä vilkkaan kaupungin keskustassa on hyvä liikkua.
Sitten on erikseen maantiepyöräilijät jotka ajavat osan työmatkaansa muutaman osuuden kaupunkien keskustoissa, ja jotka sitten lopun, pidemmän matkaosuuden ajavat oikeilla, tien varsille rakennetuilla pyöräteillä.
Ei ole hyvä asia ajaa kaupungin keskustoissa kippurasarvisilla polkupyörillä. Tämän viisauden sanelee jo järkikin, kun kippusarvien myötä katse on maassa ja jarrutus tapahtuu käsivälitteisenä ”kitkalapuilla” pyörän kumin reunaa vastaan.
Kun tilaa on vähän, niin minusta brittiläinen käytäntö maalata eri tienkäyttäjille osoitettuja alueita katuun vähän päällekkäin (esim. juuri bussikaistan reunassa oleva pyöräkaista) on järkevä ratkaisu. Busseja ja pyöräilijöitä ei kuitenkaan ole molempia jatkuvaksi jonoksi asti. Tarvittaessa bussi sitten koukkaa vähän autokaistan puolelle. Muutenkin maalauksiin suhtaudutaan liikenteessä joustavasti, eivät ne mitään betonimuureja ole.
Mikähän mahtaa olla pyöräilijöiden turvallisuus Lontoossa tätä nykyä? Muutama vuosi sitten työkaveri kertoi pyöräilleensä vuoden verran töihin Lontoon keskustaan. Oli kuulemma sujunut ihan hyvin: vuoden aikana auto oli ajanut päälle vain kolmesti. Kahdesti asialla oli taksi.
Mahtavaa keskustelua pyöräilystä. Sitä tarvitaan, jotta Helsinki saisi edes hieman maan pyöräilypääkaupungin Oulun etumatkaa kiinni.
Tervetuloa jakamaan ajatuksianne myös pyöräilypoliittiseen Kaupunkifillari-ryhmäblogiin!
Jos linkki jää huomaamatta, tässä myös suora osoite blogiin: http://www.kaupunkifillari.fi
I’m delighted to see that you are publicising the dangers of Pedestrian Crossings and insisting on high penalties for drivers who ignore them.
I wrote about this in the HS some time ago when I found that, according to a lawyer friend and the Motoring organisation, the law is quite ambiguous about who has right of way on a crossing: the car or a pedestrian. As it is, these crossings give the pedestrian a dangerous false sense of
security.
It seems that these crossings are seen just as convenient places to cross rather than safe places. But, of course, if you have to wait until the road is clear before using a crossing then you might just as well wait anywhere, and the crossing is redundant and a waste of money.
I have seen pedestrians stranded on a crossing in the middle of Mannerheimintie when no driver would let them cross. When driving, I even had to get out of my car and help an old lady cross because every time she tried she’d have to run back in fear. But even while I was helping her, cars passed me on both sides: they couldn’t care less. As a pedestrian, I
have even had cars and a tram deliberately driven directly at me as I walked across. Human life seems so cheap that it’s worth risking killing or maiming for the sake of saving a few seconds driving time.
To be fair to the motorist, I think there are often far too many
crossings, too close together, and if motorists had to stop at every one, they would get quite frustrated. Often, too, crossings are placed in quite dangerous places, e.g. right in front of bus stops or on blind corners.
I wish you well.
Reg Kennedy
Taavinkuja 6A 20
00370 Helsinki
Finland
+3589 561 2993
050 542 5555
JTJ:
”Kavin Montrealissa muutama kuukausi sen jalkeen kun Bixi-polkupyoravuokraus oli aloittanut toimintansa. Lontoo ja Boston saavat omansa 2010. Nama pyorat ovat ominaisuuksiltaan toista luokkaa kuin Tuomaksen mainitsemat Helsingin ensimmaiset kaupunkipolkupyorat: 3 tai 7 vaihdetta, kasijarrut, vilkkuvat ledivalot, haarukka+mustekala-kiinnitys tavaroille.”
Hear hear. Asun nyt kaupungissa jossa on noita myös. Täällä on vielä varusteina lukot, vapaaratas, varashälytin, aikahuomautin jne. Ja koska noi vaatii aina identifikaation niin niitä ei heitellä kännipäissään kolera-altaaseen vaan ne pysyy tallessa. Olen ihan muutaman selkeästi rikotun fillarin nähnyt, muut rikki olevat ovat vaan kuluneita. Noita myös huolletaan jatkuvasti, muutaman kerran viikossa kaupungin äijät käy tasaamassa noita että niitä on kaikissa telineissä. Pyörävuokra on 15€/vuosi tai 3€/ viikko, pantti 150€.
Tässä kaupungissa on paljon yksisuuntaisia katuja, mutta fillaristeille on maalattu vastakarvaan menevä oma, kapoisa pienellä korokkeella eristetty kaista. Tämän lisäksi fillarit on otettu kaupungin symboliksi, ja kaikki (myös autoilijat) suhtautuvat niihin positiivisesti, joten fillareita käyttää monen ikäiset ja näköiset ihmiset.
Meinasi itku tulla kun muistelin niitä Stadin vehkeitä: umpikumirenkaat, polkimia puuttu, vanteet aina soirona, satulaa ei voi säätää, minkäänlaista tavarankuljetinta ei ole. Jos niitä nyt enää loppukesästä löytää yhtään mistään, kun tuppaavat loppukesää kohti katoamaan.
Tulin juuri Lontoosta ja minut yllätti pyöräilijöiden määrä keskustassa. Aika pienin marginaalein pyöräilijät sotkivat autojen ja eritoten bussien kanssa, mutta näytti kulku silti sujuvan. Bongasin yhden isoäiti-ikäisen kypäräpäisen fillaroitsijan Oxford Streetillä hymy huulilla (oispa ollut kamera valmiina).
Lontoon jälkeen Stadin keskusta näyttää lähinnä Moskovan kaduilta Neuvostoliiton aikaan, nimittäin autojen määrän suhteen. Tilaa kyllä riittää kunnon pyörätiekaistoille koko keskustassa.
Pyörät tulee saada turvallisesti (esim punaiset kaistat) autojen kanssa samalle tasolle. Nykyisten jalkakäytävistä erotettujen pyöräkaistojen tarkoituksena on kaiketi saada pyörien vauhti lähelle jalankulkijoiden vauhtia, ainakin risteysten katukiveysten korkeudesta päätellen. Tsemppiä vaan Marek Salermolle tärkeään duuniin!
En ole mitään onnettomuustilastoja etsinyt käsiini, mutta olen bongannut joistain Lontoon risteyksistä valkoisiksi maalattuja polkupyöriä, jotka on laitettu paikalla menehtyneiden pyöräilijöiden muistoksi. Muistaakseni Lontoon pormestari -kova pyöräilyn promoaja- on hänkin joutunut fillarinsa kanssa vaaralliseen läheltä piti -tilanteeseen.
Mutta tunnen myös ihan tavallisia, vähemmän sporttisia lontoolaisia, jotka ovat onnistuneet säilymään vahingoittumattomina vuosikaudet. Kyse on siitä löytääkö työmatkalleen sopivan turvallisen pyöräilyreitin.
Pyöräily otti tuulta Lontoossa vuoden 2005 pommi-iskujen jälkeen. Veikkaan että iskuilla on ollut osansa tässä kehityksessä.
Sellainen mielikuva minulla on, että risteyksissä ja kaarteissa jää aika paljon brittifillaristeja joko rekan alle sivulta tai kiilautuvat auton ja kaiteen tms. väliin. Tässä tietysti askarruttaa, mikä on ”paljon” esimerkiksi 100 000 asukasta tai fillaristia kohti.
Kävin viikko sitten Pariisissa ja siellä oli tarjolla erikoisen näköisiä ”sitipyöriä”. Luulin ensin että ne ovat jotain akkukäyttöisiä sähkömoottoriavusteisia.
Mutta sähköliitäntä olikin maksua varten ja runsas kotelointi vain ranskalaista kulkuneuvomuotoilua.
Ongelmansa sielläkin kuten wiki kertoo:
http://en.wikipedia.org/wiki/V%C3%A9lib’
Lontoossa kuusi vuotta asuneena (ja pyöräilleenä) ja kaupungin Critical Mass-liikkeen aktiivina voin omakohtaisesti sanoa, että Lontoossa pyöräileminen on tosi hauskaa ja muita liikennemuotoja luotettavampaa. Muun liikenteen tilannenopeus on itse asiassa yleensä todella hidas ja sopiva pyöräilylle. Vaikka isoimmilla kaduilla pyörätiet ovat aika hakusessa, on kaupungista saatavilla lukuisia ilmaisia pyörätiekarttoja, joista voi etsiä hiljaisille kaduille suunniteltuja reittejä. Esim. Piccadilly Circuksen ympäristössä voi välttää kiireistä liikennettä fillaroiden todella pittoreskeja sivukatuja, joilla ajaa vain muutamia autoja.
Pyöräilyssä tapahtui todella silmiinpistävä kasvu kesän 2005 terrori-iskujen jälkeen, mutta oli jo sitä ennen kasvanut useita vuosia reippaasti. Liikenteessä vaarallisinta ovat tilastojen mukaan isot rekat, jotka osallisena suurimpaan osaan noin kymmenestä pyöräkuolemista – etenkin kääntyessään vasemmalle, jolloin fillarin kanssa on kuskin näkymättömissä. Itse asiassa CM-kulkueiden aikana oli yleistä kampanjoida rekkaliikenteen poistamiseksi kaduilta päiväsaikaan.
Muuten pyöräilyn osalta Lontoo on aivan mainio pyöräilykaupunki, jossa kampanjoidaan aktiivisesti pyöräilyn puolesta.