Hyssytteleekö suomalainen älymystä maahanmuuton ongelmia.

Tässä taas vas­tauk­seni HS-raadin kysymyk­seen. Edelli­nen suu­tut­ti rikospoliisit.

1)    Kyl­lä

Keskustelu maa­han­muu­tos­ta on kovin tuskallista ja polar­isoitunut­ta. Oikeas­t­aan minkään vivahtei­den tuomi­nen keskustelu­un koetaan epä­sopi­vak­si. Toisaal­ta maa­han­muut­tokri­it­tiset ovat liit­täneet kri­ti­ikki­in­sä tiivi­isti rasis­tiset argu­men­tit – tai eivät ole ainakaan sanoutuneet rasis­ti­sista tuk­i­jois­taan eroon – jol­loin jokaisen itseään kun­nioit­ta­van on pidet­tävä etäisyyt­tä kaikki­in mui­hinkin hei­dän ajatuksiinsa.

Mei­dän pitäisi pystyä puhu­maan paljon avoimem­min maa­han­muut­topoli­ti­ikan sisäl­löstä, jot­ta tänne tule­vat ja myös kipeästi tarvit­ta­vat muut­ta­jat pysty­i­sivät maas­samme hyvin men­estymään ja tuke­maan van­henevan kansamme ela­tus­suhdet­ta. Pieni kansalli­nen itsekkyys maa­han­muut­topoli­ti­ikas­sa johtaisi siihen, että koko ulko­maalais­peräi­nen väestö voisi parem­min ja inte­groi­tu­isi posi­ti­ivisek­si osak­si yhteiskun­taamme. Tarvit­semme human­i­taarisen maa­han­muu­ton ohel­la nyky­istä enem­män siir­to­laiskri­teere­in valikoitunut­ta työperäistä maahanmuuttoa.

Kysymys islamin haas­teesta on otet­ta­va vakavasti. Suurin osa islami­lai­sista maista tulleista on tul­lut pakoon nimeno­maan uskon­nol­lista ahdas­mielisyyt­tä, eivätkä ole hen­geltään lainkaan islamistisia. Maltill­i­nen islami­laisu­us on monel­la tavoin myön­teistä; kun­nioit­taa samo­ja arvo­ja kuin kris­til­lisyyskin, mut­ta ottaa ne enem­män tosis­saan. Per­heet kan­ta­vat kan­ta­suo­ma­laisia parem­min huol­ta jäsenistään, päi­hteitä ei suosi­ta ja van­huk­sia kunnioitetaan.

Ongel­ma on fun­da­men­tal­is­mis­sa. Kaik­ki uskon­nolli­nen fun­da­men­tal­is­mi on uskon­nos­ta riip­pumat­ta pahas­ta, mut­ta olisi tosi­a­sioiden kieltämistä olla havait­se­mat­ta, että islamin kesku­udessa fun­da­men­tal­is­min osu­us on mui­ta uskon­to­ja korkeampi ja nousus­sa kaikkial­la maail­mas­sa. Islamis­min nousus­ta kär­sitään eri­tyis­es­ti islami­lai­sis­sa mais­sa, mut­ta ääri­ainek­set ovat lisän­neet huolestut­tavasti kan­na­tus­taan myös maa­han­muut­ta­jien kesku­udessa Euroopas­sa. Suomes­sa ei ääri-islami­laisia juuri ole, mut­ta jo Ruot­sis­sa on. Tätä kehi­tys­tä on syytä pitää silmäl­lä. Huo­mat­takoon, että maail­mal­la myös kris­till­i­nen fun­da­men­tal­is­mi nos­taa päätään.

Islamin jyrkäl­lä siiv­el­lä on sopeu­tu­mista suo­ma­laisen yhteiskun­nan peri­aat­teisi­in esimerkik­si suh­teessa nais­ten ase­maan. Suomes­sa nou­date­taan Suomen lain­säädän­töä. Mon­es­sa maas­sa on peräti eri lain­säädän­tö islami­nuskoisille ja muille. Esimerkik­si Male­si­as­sa kris­ti­tyt saa­vat juo­da alko­ho­lia, mut­ta islami­nuskoiset eivät ja eri uskon­tokun­ti­in kuu­luville on eri alaikära­ja avi­o­li­iton solmimiselle. Tämä malli on mah­do­ton, jos islami­laiseen per­heeseen syn­tynyt tai ker­ran uskon­toon kään­tynyt ei voi koskaan siitä vapau­tua. On myös kris­til­lisyy­den suun­tauk­sia, jot­ka aset­ta­vat jäse­nilleen rankko­ja määräyk­siä, mut­ta niistä pääsee eroon, kun eroaa uskon­nol­lis­es­ta yhteisöstä. Kiel­to vai­h­taa uskon­toa on ehkä pahiten ris­tiri­idas­sa Suomen lain­säädän­nössä nou­datet­tu­jen peri­aat­tei­den kanssa.