Demareiden alamäki Euroopassa

Sosial­is­tit voit­ti­vat Kreikas­sa. Tulos on Euroopas­sa aika harv­inainen, mut­ta paljon tasoi­tus­ta antoi­vat kyl­lä taloudel­lisi­in skan­daalei­hin ryvet­tyneet hal­li­tus­puolueet. Toinen tulk­in­ta tilanteeseen on demareille lohdut­tomampi: Kreik­ka elää taloudel­lis­es­ti vielä sitä aikaa, jos­sa demareil­la oli jokin rooli.

Sak­sas­sa demareil­la kävi tosi huonos­ti. Tulosta voi yrit­tää lievit­tää sil­lä, että demar­it eivät hävin­neet kovin paljon poli­it­tiselle oikeis­tolle, vaan uudelle osin demareista lohjen­neelle vasem­mistop­uolueelle ja van­hoille liit­to­laisilleen, vihreille.

Tai sit­ten tämä johtaa vielä synkem­pään tulk­in­taan: per­in­teisel­lä sosialidemokra­tial­la on pal­lo hukas­sa. Sak­san vasem­mistop­uolueesta en paljon tiedä, mut­ta ohjel­ma vaikut­taa epä­toivoiselta tar­rautu­miselta men­neeseen; ehkä käsi­tys johtuu siitä, että ohjel­maa, jos sel­l­aista on, julis­te­taan kovin pop­ulis­tisin sanankääntein.

On pidet­ty luon­nol­lise­na, että agraaripuolue menet­tää val­taansa  maat­alousväestön määrän vähetessä. Luon­nol­lista on, että samoin käy teol­lisu­ustyöläisi­in nojaa­van puolueen sitä mukaa kuin teol­lisu­ud­es­ta siir­ry­tään uusi­in ammat­tei­hin. Nois­sa uusis­sa ammateis­sa äänestetään usein vihre­itä tai kon­ser­vati­ivisia. Lib­er­aalipuolueel­lakin olisi sauma, mut­ta sel­l­ais­ta­han ei Suomes­sa enää ole. 

Vihre­itä ei pidä demarei­den kyl­jessä niinkään vel­jeys ja sol­i­daarisu­us kuin vas­ten­mielisyys oikeis­toa – ja ennen kaikkea ydin­voimaa kohtaan. Sak­san vihreis­sä oli aitoa kiin­nos­tus­ta Suomen hal­li­tus­ratkaisu­un, kos­ka siel­läkin havait­ti­in, ettei vihrei­den pidä vyöt­täy­tyä demarei­den uppoavaan laivaan, mut­ta uusi johto karisti ajatuk­set por­var­i­hal­li­tuk­seen osal­lis­tu­mis­es­ta ilmeis­es­ti juuri tuon ydin­voimakysymyk­sen takia. His­to­ria ker­too joskus tule­vaisu­udessa, onko tämä järkevää.

Kris­til­lis­demokraatitkaan eivät voit­ta­neet, mut­ta tämä ei ker­ro oikeis­to­laisu­u­den hiipumis­es­ta. Sak­san lib­er­aalit ovat nyky­isin – toisin kuin 1970-luvul­la – kovin markki­nal­ib­er­al­isti­nen puolue. En tiedä, äänes­tivätkö sak­salaiset selkeäm­män oikeis­to­laisu­u­den puoles­ta vai yksinker­tais­es­ti pysähtyneisyyt­tä vas­taan ja raikkaiden aja­tusten puolesta.

Kun keräämme satoa lib­er­al­is­tisen talous­poli­ti­ikkian täy­del­lis­es­tä epäon­nis­tu­mis­es­ta. Tämä ei liho­ta vasem­mis­toa. Kansa ei ole tyh­mää. Se kaipaa myös vas­tauk­sia, ei vain syytteitä.