Listalla ei ollut paljon mitään ja niinpä keskustelimme tunnin Ruskeasuon maneesista. Tuo vanha vuoden 1940 olympialaisiin rakennettu maneesi on nyt jaettu kahtia. Toinen pää on ratsastajille, toinen palloilijoille ja nyrkkeilijöille. Sodan jälkeisessä köyhässä Suomessa ei ratsastusharrastus ollut lainkaan niin korkealla kuin nyt.
Minä olisin valmis antamaan maneesin kokonaan ratsastajille. Tälle oli lautakunnassa tukea, mutta totesimme, ettei kuulu toimialaamme. Poistimme kuitenkin päinvastaiset argumentit lausunnostamme. Liikuntavirasto perustelee palloilijoiden oikeuksia sillä, että heitä on enemmän kuin ratsastajia. Toisaalta palloilijat eivät hyödy mitään sijainnista keskuspuistossa, kun taas ratsastajille se on elinehto. Siksi palloilijat voisivat siirtyä muualle, kuitenkin mielellään jonnekin lähelle. Hyviä tonttivaihtoehtoja peräänkuulutetaan!
Kaupunkisuunnittelun kannalta asia näyttää siltä, ettei Ruskeasuo ole oikea paikka kansainvälisten ratsastuskilpailujen paikaksi, vaan siellä voidaan ylläpitää korkeintaan harrastustoimintaa ja järjestää pienimuotoisia kilpailuja. Muu häiritsisi keskuspuiston muuta käyttöä pahasti, sillä tuolla paikalla keskuspuisto on perin kapea.
Alueelle ei myöskään voida ottaa lisää hevosia, koska sekin veisi maata liiaksi muulta toiminnalta; pitäähän hevosten päästä joskus myös ulos laiduntamaan. Samasta syystä toisen maneesin rakentaminen ei oikein menettele.
Helsinki on lisäämässä ratsastajille tiloja Tuomarinkylän kartanossa. Tämä vähentää paineita lisätä niitä Ruskeasuolla, mutta Ruskeasuolle siis pääsee ratikalla, Tuomarinkylän kartanoon lähinnä autolla.