Jos pelkäät kännykkäsäteilyä, varo omaa kännykkääsi, älä tukiasemaa

Koke­muk­ses­ta tiede­tään, ettei kän­nykkäsäteily aiheuta syöpää lyhyel­lä aikavälil­lä, mut­ta ei voi­da kokon­aan sulkea pois sitä, että säteily tuot­taisi pitkä­vaikut­teisia muu­tok­sia, jot­ka näky­i­sivät sairauk­sien yleistymisenä kym­me­nien vuosien kulut­tua. Jos kän­nykkäsäteilyä pelkää, kan­nat­taa varoa omaa kän­nykkään­sä. Tuki­asemista ei kan­na­ta huol­ta kantaa. 

 Kun kän­nykät otet­ti­in laa­jamit­tais­es­ti käyt­töön, se tapah­tui ilman kat­tavia tutkimuk­sia, joi­ta olisi vaa­dit­tu, jos kyse olisi ollut lääk­keestä. Puhe­lim­ista aiheutuu sen taa­juista ja niin voimakas­ta säteilyä, ettei siitä ollut laa­jaa aiem­paa koke­mus­ta. Otet­ti­in ris­ki.  Nyt kän­nykän käyt­täjiä on mil­jar­di. Jos kän­nykät aiheut­taisi­vat esimerkik­si merkit­tävän aivosyövän riskin­tämä näky­isi aivosyöpi­en määrän selvänä nousuna koko maail­mas­sa. Tätä ei ole tapah­tunut, joten se tiede­tään tuon laa­jan ihmisko­keen tulok­se­na, etteivät kän­nykät aiheuta nopeasti kehit­tyviä terveysongelmia.

 Kokon­aan ei voi­da sulkea pois sitä, ettei kän­nykkäsäteily voisi tuot­taa hitaasti vaikut­tavia muu­tok­sia, jot­ka näky­i­sivät sairas­tavuute­na kym­me­nien vuosien kulut­tua. Niin­pä Säteily­tur­vakeskus (STUK) antoi suosi­tuk­sen, että pien­ten las­ten kan­nat­taisi var­muu­den vuok­si vält­tää kän­nykän käyt­töä. Perus­teena tähän oli se, että lapsen solukko on haavoit­tuvampi kuin aikuisen. Sitä pait­si lapsel­la on enem­män aikaa kär­siä hitaasti kehit­tyvistä ongelmista. Puhe­li­nala on ollut STUK:in suosi­tuk­ses­ta raivois­saan, kos­ka STUK:illa ei ole osoit­taa ensim­mäistäkään tutkimus­tu­losta, jon­ka mukaan kän­nyköistä olisi lap­sille hait­taa. Ei olekaan, mut­ta ei ole osoit­taa myöskään päin­vas­taisia tulok­sia. Kyse on varovaisu­us­pe­ri­aat­teesta: kun tulet autol­la kadunkul­maan, kan­nat­taa jar­rut­taa, vaik­ka et voikaan tietää, että kul­man takaa olisi tulos­sa auto.

 Kän­nykkä ja tuki­ase­ma tuot­ta­vat saman­laista säteilyä. Lin­nun saa­makän­nykkäsäteilystä onperäisin läh­es kokon­aan tuki­asemista, kos­ka tuki­asemien teho on val­tavasti kän­nykkää suurem­pi. Ihmisen kannal­ta asia on päin­vas­toin. Omas­ta kän­nykästä saata­va säteilyan­nos on tuhan­sia ellei miljoo­nia ker­to­ja suurem­pi kuin tuki­ase­mas­ta, kos­ka kän­nykkä säteilee aivan kor­van juures­sa. Tuki­ase­ma on metrin etäisyy­del­lä vaar­alli­nen, mut­ta jo kymme­nen metrin päässä säteily­ta­so on laskenut sada­sosaan ja sadan metrin päässä kymmenestuhannesosaan.

 Ital­ias­sa ja Sveit­sis­sä on rajoitet­tu tuki­asemien teho­ja. Ital­i­aan matkus­ta­van kan­nat­taa ottaa vara-akku mukaan. Kent­tä on paikoin niin heikko, että kän­nykkä kään­tää lisäte­hot päälle ja akku purkau­tuu nopeasti. Tuon varovaisu­u­den vuok­si ei vain puhe­lin­li­ikenne takkuile Ital­ias­sa, vaan ennen kaikkea ital­ialaiset saa­vat paljon enem­män säteilyä. Onhan se oma kän­nykkä paljon tuki­ase­maa vaar­al­lisem­pi. Heikos­sa ken­tässä oma kän­nykkä lisää teho­ja siinä kor­van juuressa.

 Suomes­sa on vaa­dit­tu, ettei tuki­asemia saisi asen­taa lähelle päiväkote­ja ja koulu­ja. Tämä peri­aate lisää las­ten altistu­mista säteilylle, jos näil­lä on omia kännyköitä.

 Tuki­ase­maa ei kan­na­ta pelätä, ellei se ole suo­ras­taan olo­huoneessa. Jos halu­aa olla varovainen, kan­nat­taa käyt­tää kän­nykkää hands free ‑lait­teil­la, eikä pitää kän­nykkää aivan kor­van juures­sa. Näin kan­nat­taa tehdä eri­tyis­es­ti, jos kent­tä on heikko.