Minä ja GMO-ruoka, alustava kantani

Jär­jestin joskus min­is­te­ri­aikanani avoimen sem­i­naarin geen­i­ma­nip­u­loin­nista, kos­ka asia kuu­lui vas­tu­ualueeseeni. Val­tioneu­vos­ton kanslian tur­vayk­sikkö han­k­ki min­ulle paikalle tur­vamiehet. Se oli ain­oa ker­ta koko min­is­terikaudel­lani, kun min­ul­la oli koti­maas­sa tur­vamiehet. Kysymys geen­i­ma­nip­u­loin­nista on tulehtunut.

Seu­raavis­sa postauk­sis­sa käsit­te­len vain geen­i­ma­nip­u­loin­tia kasve­ja avoimes­sa vil­je­lyk­sessä. Geen­i­ma­nip­u­loin­nin sul­jet­tu käyt­tö esimerkik­si lääkkei­den valmis­tuk­ses­sa lie­nee yleis­es­ti hyväksyt­tyä. Eläin­ten per­imään sormeilu­un ei tässä puutu.

Mik­si geen­i­ma­nip­u­loin­tia vas­tuste­taan? Seu­raa­va lista koos­t­uu min­un silmi­i­ni osuneista argu­menteista. Joku alan har­ras­ta­ja var­maankin jaot­telisi argu­men­tit toisin ja esit­täisi liu­dan lisää.

Uskon­nolli­nen argu­ment­ti: geen­i­ma­nip­u­loin­ti on eet­tis­es­ti väärin, kos­ka ihmisen ei pidä sormeil­la Luo­jan luomaa.

Ter­veysar­gu­ment­ti: Geen­i­ma­nip­u­loitu ruo­ka sisältää ennal­ta arvaa­mat­to­mia terveysriskejä

Ympäristöar­gu­ment­ti: Geen­i­ma­nip­u­loidut kasvit voivat tuot­taa yllät­täviä ympäristöon­gelmia ja ne voivat päästä ”karku­un” kuin kani tai kampamaneetti.

Omis­tusar­gu­ment­ti: GMO-lajikkei­ta jalosta­neet yhtiöt omis­ta­vat kehite­tyn geneet­tisen kood­in. Maanvil­jeli­jäl­lä ei ole oikeut­ta kor­vauk­set­ta käyt­tää oman saton­sa siemeniä siemenviljana.

Muut kasv­in­jalo­tuk­sen keinot

Jok­seenkin kaik­ki syömämme kasvis­ruo­ka on kasv­in­jalostuk­sen tulosta. Tärkein kasv­in­jalostuk­sen keino on ristey­tys, mut­ta käytetään­pä jonkin ver­ran jopa siementen säteily­tys­tä tarkoituk­se­na tuot­taa sat­un­naisia mutaa­tioi­ta, joista hyväl­lä onnel­la voi kehit­tyä jotain hyödyllistä.

Ilmas­ton nopea muut­tumi­nen tuo uuden argu­mentin geen­i­ma­nip­u­loin­nin puo­lus­ta­jille. Olo­suhtei­den nopea muu­tos aset­taa painei­ta jalostaa uuden­laisia kasve­ja. Se var­maankin onnis­tuu risteyt­tämäl­läkin, mut­ta tämä tie saat­taa olla liian hidas.

Uskon­nolli­nen argumentti

Lasken uskon­nol­lis­ten argu­ment­tien joukkoon ylipään­sä argu­men­tit, jot­ka ovat muo­toa geen­i­ma­nip­u­loin­ti on väärin, kos­ka on väärin puut­tua eliöi­den luon­nol­liseen per­imään. Väit­teen voi esit­tää myös henkilö, joka ei pidä itseään lainkaan uskon­nol­lise­na. Uskon­to on välit­tynyt arvoihimme kult­tuurin kaut­ta, vaik­ka emme olisi itse uskon­nol­lisia. Uskon­nos­ta riip­pumat­ta ihmiset ovat jok­seenkin yksimielisiä siitä, ettei ihmisen per­imää nyt ainakaan saa sormeil­la. En käsit­tele uskon­nol­lista argu­ment­tia sen pidem­mälle, kos­ka sitä ei voi loogis­es­ti käsitellä.

Ter­veysar­gu­ment­ti

GMO-väki korostaa, että hei­dän tuot­teen­sa tes­tataan paljon parem­min kuin mitkään luon­non­tuot­teet tai muiden kasv­in­jalostuskeino­jen tuot­ta­mat uudet lajik­keet. Kiwi-hedelmää esimerkik­si ei sen voimakkaan aller­giaa aiheut­ta­van omi­naisuuten­sa vuok­si olisi koskaan hyväksyt­ty, jos se olisi syn­nytet­ty GMO:n tulok­se­na. Ter­veysar­gu­ment­tia ei voi kumo­ta, mut­ta se pitää aset­taa mit­ta­suhteisi­in­sa. Samal­la tietysti pitäisi vähän miet­tiä, kuin­ka hep­poisin perustein niitä mui­ta tuot­tei­ta ote­taan käyt­töön. Selvä epä­suh­ta val­lit­see muiden kasv­in­jalostuskeino­jen ja GMO:n tur­vamääräyk­sis­sä. Eri­tyis­es­ti tuo säteily­tys, jos­ta ei tiede­tä, mitä muu­tok­sia se on kasvi­in aiheut­tanut, on vähin­tään yhtä vaar­al­lista kuin GMO. Myös ristey­tys tuo­taa ter­veysriske­jä, kos­ka usein risteytetään keskenään myrkylli­nen, mut­ta vas­tus­tuskykyi­nen luon­non­la­jike ja syötävä, mut­ta huonos­ti vas­tuskykyi­nen vil­jeltävä lajike. Lop­putu­los voi olla myrkyllinen.

Ruuan ter­vey­del­lisyyt­tä voidaan tes­ta­ta eläimil­lä ja edelleen, jos jotain ikävää ilme­nee, se havaitaan ennen kuin ongel­ma saavut­taa katas­trofin mit­takaa­van. Lisäainei­den osalta ote­taan vähin­tään yhtä suuria riske­jä. Kyse on riskistä, mut­ta (ilmeis­es­ti) ei pahim­mil­laankaan ei voi olla kyse katas­trofista. Ruuan kanssa otamme koko ajan ter­veysriske­jä, eivätkä ne pahim­mat mitenkään liity kasvilajikkeisiin.

Ympäristöar­gu­ment­ti

Ympäristöar­gu­ment­ti on mielestäni ter­veysar­gu­ment­tia pätevämpi. GMO-kasvin todis­t­a­mi­nen ympäristölle hai­tat­tomak­si on paljon han­kalam­paa kuin sen todis­t­a­mi­nen ihmiselle ter­veel­lisek­si, kos­ka ei tiede­tä, mil­laista ongel­maa pitäisi etsiä ja mitä kaikkea pitäisi tutkia. Alan itsesääte­lyyn en tässä luot­taisi, kos­ka alan sisäl­lä ollaan voimakkaasti motivoitunei­ta edis­tämään GMO:ta, että läpi sormien kat­somisen houku­tus on liian suuri.

Sama ympäristöar­gu­ment­ti kos­kee mielestäni jopa pahempana säteilytet­tyjä siemeniä. Säteily­tys voi syn­nyt­tää täs­mälleen saman mon­sterin kuin gee­nien tietoinen siirte­lykin, mut­ta sen lisäk­si se voi tuot­taa omi­naisuuk­sia, joi­ta ei tul­la edes ajatelleek­si. Säteily­tys tuot­taa tuhan­sia eri­taval­la muun­tunei­ta siemeniä, joiden kaikkien omi­naisuuk­sia ei voi­da mitenkään testata.

Ristey­tys­tä pide­tään yleen­sä melko tur­val­lise­na, kos­ka kaik­ki tar­jol­la ole­vat omi­naisu­udet on jo luon­nos­sa testattu.

Omis­tusar­gu­ment­ti

Omis­tusar­gu­ment­ti on samanaikaises­ti sekä rel­e­vant­ti että ei. Sen osoit­ta­mi­nen epärel­e­van­tik­si menee näin: Vai­h­toe­htona on joko

a)      GMO-tuote yhdis­tet­tynä taloudel­liseen orju­u­teen riip­pu­vu­u­teen per­imän omis­ta­mas­ta yhtiöstä tai

b)      kieltäy­tymi­nen käyt­tämästä GMO:ta ja tyy­tymi­nen per­in­teiseen, vapaaseen lajikkeeseen.

Kos­ka vai­h­toe­hto b) on jopa tapauk­ses­sa ole­mas­sa, vai­h­toe­hdon a) kieltämi­nen ei voi paran­taa kenenkään ase­maa. Jos kat­soo vaihto0ehdon a) itselleen huonom­mak­si, tyy­tyy vaiuh­toe­htoon b).

Aivan näin yksinker­taista se ei ole, kos­ka vil­jeli­jä tuot­taa markki­noille. Jos GMO on tuot­teena parem­pi, per­in­teisi­in lajikkeisi­in tyy­tyvät men­estyvät markki­noil­la huonosti.

Olen keskustelus­sa myös näh­nyt joidenkin esit­tävän GMO:ta vas­taan sekä tämän omis­tusar­gu­mentin, että seu­raavas­sa lauseessa väit­tävän, että GMO:t anta­vat myös huonom­man sadon. Tämä argu­ment­tiy­hdis­telmä ei tun­nu loogiselta.

Minus­ta omis­tu­soikeus kasvien per­imään tulisi kumo­ta, mikä samal­la merk­it­see, että GMO:n kehit­tämi­nen  siir­tyy veron­mak­sajien rahoitet­tavak­si. Omis­tusar­gu­ment­ti ei toi­mi argu­ment­ti­na GMO-tuot­tei­ta vas­taan, mut­ta se toimii kyl­lä argu­ment­ti­na imma­te­ri­aalioikeuk­sia vastaan.

Oma kan­tani – toistaiseksi

Minä en jaa uskon­nol­lista argu­ment­tia lainkaan; sal­lisin jopa per­imän manip­u­loin­nin sil­loin, kun las­ta halu­a­vat kan­taa jotain hyvin tuhoisaa geeniä. Ter­veysar­gu­ment­ti on argu­ment­ti yleen­sä varovaisu­us­pe­ri­aat­teen puoles­ta suh­teessa kaik­keen uuteen, mitä suuhun­sa pistää, mut­ta se ei koske mitenkään eri­tyis­es­ti vain GMO:ta, vaan kaikkien uusien kasvien käyt­töönot­toa ja koko kasvinjalostusta.

Ympäristöar­gu­ment­ti on rel­e­vant­ti. Minus­ta tämä argu­ment­ti jakau­tuu kah­tia: jos pidämme ristey­tys­tä riit­tävän tur­val­lise­na, pitäisi yhtä tur­val­lise­na pitää sel­l­aista geenin siir­toa, joka olisi voitu saa­da aikaan myös risteyttämällä.

Jos halu­amme siirtää jonkin hyödyl­lisen omi­naisu­u­den myrkyl­lis­es­tä vil­lipe­runas­ta omaan perunaamme, voimme tehdä sen hyvin hitaasti risteyt­tämäl­lä edestakaisin, jol­loin lop­ul­ta saamme syömäkelpoisen perunan, joka on saanut tuon toiv­o­tun omi­naisu­u­den vil­lipe­runas­ta, mut­ta samal­la sato­ja muitakin geene­jä. Minus­ta ei ole väärin oikaista ja siirtää vain tuo toiv­ot­tu geeni. Se on nopeam­paa ja myös selvästi turvallisempaa.

Suh­tau­tu­isin siis varsin vapaamielis­es­ti gee­nien siir­toon saman kasvin eri lajikkei­den välil­lä, mut­ta kokon­aan eri lajista toiseen siirtämiseen pidättyvämmin.

Tuulipö­lyt­täjät ovat luon­toon las­ket­tuna paljon mui­ta vaar­al­lisem­pia ja sik­si niihin tulee suh­tau­tua eri­tyisel­lä varovaisuudella.

Ihmisil­lä on oikeus tietää mitä syövät ja vali­ta myös toisin kuin asiantun­ti­jat neu­vo­vat. Sik­si GMO-ruo­ka tulee merkitä.