Purkaa vai korjata?

Betoni­bru­tal­is­min aikaiset, suur­ta muut­toaal­toa vas­taan nopeasti raken­netut talot raken­net­ti­in aikanaan väli­aikaisik­si. Niiden ajatelti­in seiso­van paikallaan kolmisenkym­men­tä vuot­ta. Sik­si esimerkik­si putk­istot laitet­ti­in rak­en­teisi­in sisään niin, että niiden vai­h­t­a­mi­nen on hyvin han­kalaa. Nyt nuo talot alka­vat olla purku- tai perusko­r­jausiässä. Perusko­r­ja­ta vai purkaa?

Purkami­nen vaikut­taa luon­non­va­ro­jen haaskauk­selta. Hyvää beto­nia kär­rätään kaatopaikalle ja uut­ta tehdään suurin ener­giakus­tan­nuksin. Tätä haaskaus­ta tulee kiihkot­tomasti ver­ra­ta siihen haaskauk­seen, joka aiheutuu noiden harakan­pe­sien hyvin huonos­ta ener­giat­aloud­es­ta, jos­ta ei perusko­r­jaa­mal­lakaan saa kuin korkein­taan vält­tävän. Mitään pas­si­iv­i­talo­ja niistä ei saa.

Purkamisen puoles­ta puhuu se, ettei taloista tule kor­jaa­mal­lakaan kovin hyviä. Kuusikym­men­tälu­vun lähiöi­den kaa­vat ovat monin paikoin kelvot­to­mia sen lisäk­si, että asun­not ovat kooltaan ja huone­jaoil­taan nykyaikaan huonos­ti sovel­tuvia.  Talo­jen sijoit­tumisen toisi­in­sa saneli raken­nu­saikainen tehokku­us: yhden raanan piti palvel­la kah­ta taloa. Kolmik­er­roksisu­us taas joh­tui siitä, ettei siihen aikaan kolmik­er­roksiseen taloon tarvin­nut rak­en­taa hissiä. Nykyisel­lä kaavoituk­sel­la samoille alueille saisi paljon viihty­isäm­min asute­tuk­si paljon enem­män asukkai­ta. Radan­var­silähiöis­sä tämä on merkit­tävä näköko­h­ta, joka taas säästäisi ener­giaa liiken­teen osalta. Jos kas­va­neen raken­nu­soikeu­den lahjoit­taisi nyky­isille asukkaille, nämä saisi­vat taloudel­lisen kor­vauk­sen purkamisen tuot­ta­mas­ta menetyksestä.

Perusko­r­jaus­vai­h­toe­htoon tässä on se hyvä puoli, että koko pro­jek­ti voidaan toteut­taa siten, ettei kukaan joudu työn ajak­sik muut­ta­maan muualle. Uusia talo­ja raken­netaan ensin ja asukkaat asu­vat van­hois­sa, myöhem­min puret­tavis­sa talois­sa kunnes uusi on valmis. Täy­delli­nen perusko­r­jaus edel­lyt­tää pitkää muut­toa jon­nekin tilapäismajoitukseen.

Taloudel­liset näköko­h­dat puolta­vat purkamista. Vaik­ka kor­jaami­nen tulee vähän halvem­mak­si, uusi on niin paljon parem­pi kuin kor­jail­tu van­ha, että ero­tus kan­nat­taa maksaa.

Ratio­naalis­es­ti ajatellen mon­et lähiöistä kan­nat­taisi purkaa; ei kaikkia, mut­ta mon­et. Vas­tas­sa on hyvin inhimilli­nen argu­ment­ti: arkkite­hti ei ilmeis­es­ti pysty suun­nit­tele­maan niin surkea­ta lähiöitä, etteivät asukkaat siihen kiin­ty­isi. Jär­ki puoltaisi purkamista, tunne säilyttämistä.