Blokkirajavaalit jähmettäisivät vallan

On esitet­ty, että Suomes­sa niin kuin muis­sakin mais­sa, puolueet liit­tou­tu­isi­vat ennen vaale­ja keskenään ja vaaleis­sa enem­mistön saanut liit­tou­tu­ma muo­dostaisi hal­li­tuk­sen. Tämä kuu­lostaa loogiselta ja demokra­ti­aa vahvis­taval­ta, mut­ta se voisi johtaa vuosikym­meniksi saman hal­li­tus­po­h­jan jatkamiseen. Val­lan pitäisi aina sil­loin täl­löin vai­h­tua jot­ta ilma vähän raikastuisi.

Suomes­sa varsi­nainen poli­it­ti­nen peli alkaa, kun eduskun­tavaalien äänestys päät­tyy. Kolmes­ta suures­ta puolueesta hal­li­tuk­ses­sa istuu kak­si, eli siis yksi pää­tyy oppo­si­tioon. Suurten osalta kaikkia kolmea kom­bi­naa­tio­ta. Nyky­isin käytän­tönä on, että suurin puolue on hal­li­tuk­ses­sa, joten vaalien tulos vaikut­taa jotain, mut­ta mikään ei takaa, että myös toisek­si suurin pää­sisi hal­li­tuk­seen. Van­hasen ehdo­tus blokki­vaaleista tarkoit­taisi, että Suomen keskus­ta olisi hal­li­tus­puolue, vaik­ka putoaisi kooltaan demare­i­ta pienem­mäk­si. Mikään ei tietenkään estä sitä, että jo ennen vaale­ja vaik­ka kokoomus ilmoit­taisi, että se pyrki­ikin sinipunaan, mut­ta aika ankei­ta oli­si­vat sil­loin hal­li­tustyösken­te­lyn viime kuukaudet. Luon­te­vaa olisi, että van­ha poh­ja tes­taa kan­na­tus­taan vaaleis­sa. Por­var­i­hal­li­tus vai­h­tu­isi vasem­mis­to­hal­li­tuk­sek­si, jos vasem­mis­to saisi enem­mistön. Täl­lä het­kel­lä siitä ei puu­tu kuin vähän yli kak­sikym­men­tä pros­ent­tiyk­sikköä. Tai vähän yli kymme­nen, jos vihreät vai­h­taisi­vat leir­iä ennen vaaleja.

Voisi tietysti käy­dä niin, että täl­lainen blokki­vaali vahvis­taisi vasem­mis­toa, kos­ka por­var­il­li­sista puolueista ei olisi enää vai­h­toe­hdok­si toisilleen. Mon­es­sa asi­as­sa Kokoomus ja Kepu ovat tosi­asi­as­sa kauem­pana toi­sis­taan kuin demar­it niistä kum­mas­takaan ja sik­si ne voivat käy­dä aidosti vaal­i­tais­telua toisi­aan vas­taan – siis niin kauan kun ei men­nä blokkivaaleihin.

Oikeas­t­aan ei ole niin merkit­tävää, mitkä isoista puolueista ovat hal­li­tuk­ses­sa kuin se mikä ei ole. Puolueil­la ei ole oikein kun­nol­lista ohjel­maa mitä pitäisi tehdä, mut­ta kaikil­la niil­lä on joskus aika type­r­ätkin dog­min­sa siitä, mitä ei pitäisi tehdä.

Kun jokin puolue on istunut pitkään hal­li­tuk­ses­sa, tulee tarve saa­da se oppo­si­tioon, jot­ta voitaisi­in tehdä ne vält­tämät­tömät asi­at, jot­ka tuolle puolueelle ovat mah­dot­to­mia. SATA-komitean esimerkik­si piti uud­is­taa sosi­aal­i­tur­va nyt kun demar­it eivät ole dog­mei­neen puo­lus­ta­mas­sa van­haa, mut­ta han­ke meni kiville, kos­ka työ­markki­na­jär­jestöt otta­vat demarien roolin.

Kovin paljon val­taan tykästynyt puolue pitää saa­da sil­loin täl­löin oppo­si­tioon myös, jot­ta se ei kas­vaisi vääräl­lä taval­la kiin­ni vallankäyttöön.

En tiedä, kaipaako kukaan demare­i­ta hal­li­tuk­seen, mut­ta moni kaipaisi jom­paakumpaa, Kokoomus­ta tai Kepua hal­li­tuk­ses­ta pois, jot­ta vähän voitaisi­in siiv­ota paikko­ja. Molem­mat ovat jois­sakin asiois­sa niin mah­dot­to­mia, että ensin pitäisi saa­da oppo­si­tioon toinen ja seu­raaval­la kier­roksel­la toinen.