Jos MTK:n puulämmitys ei kelpaa, olisi minun siis kohtuullista esittää, mitä hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi pitäisi tehdä.
Minä uskon markkinoihin ja siihen, että poliitikkojen on parempi vaikuttaa energia-alan kehitykseen hiilidioksidiveron tai päästöoikeuskaupan kautta sen sijaan, että alkavat sormeilla yksityiskohtia. Hiiliverolla on puolensa, mutta kun EU:ssa on valittu päästöoikeuskauppa, panostettakoon siihen.
Päästöoikeudet muuttuvat maksullisiksi voimalaitosten osalta. Tämän pitäisi koskea kaikkia päästöoikeuksia ja päästökaupan koskea kaikkia päästöjä, jotta järjestelmä olisi looginen. Tähän varmaan päästään, kun USA tulee takaisin ilmastopolitiikkaan.
Jos tähdätään viiden prosentin päästövähennyksiin vuodessa, päästöoikeuksien hinta tulee nousemaan huomattavasti. Sanotaan nyt vaikka, että sataan euroon tonnilta. Uskoisin, että tämä riittää tekemään kaikki järkevät säästötoimet kannattaviksi. Oikein kukaan ei osaa sanoa, kuinka korkea päästöoikeuksien hinta lopulta tarvitaan, mutta tuo minun arvioni on haarukan yläpäässä. Tästä eteenpäin luotan markkinavoimiin, enkä rajoita ratkaisuja niihin, joita minä tulen keksineeksi.
Mitä sata euroa päästöoikeuden hintana merkitsee?
Se nostaa kivihiilitonnin hintaa 240 eurolla tonni eli noin nelinkertaiseksi. Kivihiililauhdesähkön hinta nousee noin 80 €/MWh eli kahdeksan senttiä kilowattitunnilta. Niin kauan kun kivihiililauhde mitoittaa sähkön hinnan, tämä hinnannousu koituu kaikkien kuluttajien maksettavaksi. Tavanomaisen kotitalouden sähkölasku siis nousee parilla kympillä ja sähkölämmitteisen omakotitalon (20 000 kWh/vuosi) noin 130 eurolla kuussa.
Helsinki joutuu todellakin luopumaan kivihiilestä, mutta vielä ohrasemmin käy turvevoimaloille, ellei Kepu säädä lakia turvevoimaloiden valtionavusta.
Kivihiilen hinnannousu merkitsee, että nyt kivihiiltä käyttävän laitoksen kannattaa maksaa noin 80 euroa tonni enemmän puusta kuin aiemmin. Turvelaitoksen kannattaa maksaa 90 euroa/tonni enemmän. Kajaanin turvelaitoksella ei ole tulevaisuutta, mutta sen asema on kuitenkin paljon parempi kuin Helsingin energian, sillä onhan se metsän keskellä. Se on aivan varma, ettei Kainuusta roudata puuta Helsinkiin poltettavaksi.
Vaikka sähkön hinta nousee 80 eurolla/MWh, päästöttömien sähköntuotantomuotojen kustannukset eivät juuri nouse, joten niistä tulee erittäin kannattavia. Alkaa vimmattu investointi sekä tuulivoimaa, että puuvoimaa ja taitaa paine ydinvoimaloiden rakentamiseenkin nousta. Voi olla, että kallis lauhdevoima työntyy pian varavoimaksi ja sähkön hinta laskee. Sen jälkeen myös minä joudun päivittämään kantani sähkölämmitykseen.
Puuta tullaan käyttämään energiantuotannossa hyvin paljon. Olisi houkuttelevaa tehdä talokohtaisia kattoja, mutta tämä pitää tiheästi asutuilla alueilla estää terveyssyistä. Oikea tapa polttaa puuta on keskitetty, koska silloin voidaan pienhiukkaset pitää kurissa.
Minun mielikuvitukseni ei riitä keksimään, minkä tien kehitys ottaa, eikä riitä poliitikkojen ylipäänsä. Siksi asiaa ei pidä jättää poliitikkojen, eikä edes MTK:n mielikuvituksen varaan vaan antaa ”markkinoiden hoitaa”.
Vielä yksi hirvitys lopuksi: jos päästöoikeuskauppa muuttuu todella päästöjä rajoittavaksi, muut keinot6 muuttuvat ilmaston kannalta hyödyttömämmiksi:
Oletetaan, että EU laskee liikkeelle päästöoikeuksia määrän X. Huutokaupassa niiden hinta asettuu tasolle p. Sen jälkeen keksitään jokin päästöjä vähentävä normi; vaikkapa määräys, ettei huoneistojen lämpötila saa ylittää 20 astetta. Tämä vähentää päästöjä tehokkaasti, sanotaan määrällä Y. Kokonaispäästöt eivät vähene lainkaan, koska jokin liikkeelle lasketuista päästöoikeuksista määrä Y uhkaa jäädä käyttämättä. Päästöoikeuksien hinta laskee, kunnes hinnanlasku on houkutellut lisää energiankulutusta ja päästömäärä palautunut ennalleen.
Pitäisikö tuohon huoneistojen lämpönormiin liittää päätös liikkeelle laskettavien päästöoikeuksien määrän alentamisesta määrällä Y, jotta toimenpide ei valu hiekkaan? Näin voidaan toki tehdä, mutta vielä yksinkertaisempaa olisi alentaa päästöoikeuksien määrää Y:lla ja antaa kotitalouksien ja yritysten keksiä keinot päästöjen vähentämiseen.
Vaikka päästöjen vähentäminen normien avulla valuu hiekkaan ympäristön kannalta, se voi olla sosiaalisesti perusteltua. Sisäilman lämpötilan lasku on helppo tapa vähentää päästöjä. Ehkä se tekee tilaa muulle, sosiaalisesti tärkeämmälle energian kulutukselle.