Kaikki sähkö on hiilisähköä

Jouni Lundqvist: ”Kysymys Odelle. Entä sähköläm­mi­tys­talon sähkö onkin tuotet­tu uusi­u­tu­val­la ener­gial­la? Ei kai se voi olla huono tapa lämmittää?”

Tähän kysymyk­seen joutuu vas­taa­maan tavantakaa.

Euroopan sähköverkko on inte­groitu niin, että voimaloi­ta käytetään parem­muusjärjestyk­sessä. Vesi- ja tuulivoimalat, joiden mar­gin­aa­likus­tan­nus on jok­seenkin nol­la, käyvät aina kun vet­tä ja tuul­ta riit­tää. Ydin­voimaloi­ta sul­je­taan vain hyvin har­voin kysyn­nän puut­teen vuok­si, mut­ta tämä tulee yleistymään kesäisin, jos Suomeen todel­la raken­net­taan kolme suur­ta ydin­voimalaa. Täl­lä het­kel­lä melkein koko ajan viimeinen voimalaitos on jos­sain päin Euroop­paa (toden­näköis­es­ti Poris­sa tai Tan­skas­sa) hyrräävä hiililauhde­voimala. Jos sähkönku­lu­tus­ta lisätään, hiilivoimaa käytetään enem­män ja jos sitä vähen­netään, hiilivoimaa käytetään vähem­män. Mar­gin­aalis­es­ti ajatellen kaik­ki käyt­tävät hiililauhdesähköä. Näin määräy­tyy muuten myös sähkön hin­ta, hiililauh­teen mukaan, niin kuin oikein onkin.

Ajatel­laan­pa Ekolan­di­aa, jon­ka sähkönku­lu­tus on 10 000 MW. Sähköstä 9 000 MW tuote­taan vesivoimana ja 1 000 MW hiilivoimana. Jos käytetään keskiar­vo­tuotan­toa, sähkö on siis melko puh­das­ta ja sisältää vain 10 % kivi­hi­il­isähkön omi­nais­päästöistä. Tähän aja­tusvirheeseen on valitet­tavasti sor­tunut myös ympäristöministeriö.

Kun sähkö on noin puh­das­ta, Ekolan­di­aan kan­nat­taa rak­en­taa alu­mi­in­isu­lat­to, 1000 MW. Näin päästötön­tä alu­mi­in­isu­lat­toa tuskin saa muual­la kuin Islanti­in. Sen jäl­keen Ekolan­di­an sähkönku­lu­tus on 11 000 MW, jos­ta 9 000 tulee vesivoimas­ta ja 2 000 MW hiilivoimas­ta. Tuo alu­mi­in­isu­lat­to on siis lisän­nyt päästöjä hiil­isähkön ver­ran, vaik­ka sen piti olla läh­es puhdasta.

Tai ehkäpä Ekolan­di­as­sa on se alu­mi­in­isu­lat­to alun­perin, jon­ka eko­tase on siis ympäristömin­is­ter­iön mukaan mitä puh­tain. Kuitenkin, jos tuo alu­mi­in­isu­lat­to sul­je­taan, vet­tä ei ale­ta juok­sut­taa ohi tur­bi­inien, vaan sul­je­taan hiilivoima.

Alu­mi­in­isu­la­ton voi kor­va­ta 300 000 sähköläm­mit­teisel­lä omakoti­talol­la.  Omakoti­talot läm­mitetään joitakin kesä­tun­te­ja luku­un otta­mat­ta hiilisähköllä.

 

Mik­si ympäristömin­is­ter­iö sit­ten las­kee väärin? Kos­ka he eivät saa tile­jä muuten tasan. Jos kaikelle sähkönku­lu­tuk­selle las­ke­taan hiil­isähkön omi­nais­päästöt, koko maan kulu­tuk­sek­si sum­mau­tuu aivan liian suuri luku.

Oikea tapa laskea on sälyt­tää kaikelle sähkön kulu­tuk­selle hiil­isähkön omi­nais­päästöt ja vas­taavasti laskea kaikelle päästöt­tömälle ja vähäpäästöiselle sähkön tuotan­nolle negati­iviset päästöt. Vesivoima siis vähen­tää päästöjä määräl­lä, joka saadaan ker­toma­l­la tuotet­tu sähkömäärä hiil­isähkön omi­nais­päästök­er­toimel­la. Näin lask­ien saadaan kaikelle toimin­nalle oikeat päästömäärät mar­gin­aali­a­jat­telun mukaan ja silti val­takun­nal­lis­es­ti oikea kokon­ais­päästö. Tässä ei ole kyse moral­is­mista tai syyl­listämis­es­tä: näin ajatellen tehdään oikei­ta päätök­siä. Ympäristömin­is­ter­iön lasku­ta­pa johtaa vääri­in poli­ti­ik­ka suosituksiin.

On kun­ni­akas­ta osal­lis­tua tuulivoiman rak­en­tamisku­lui­hin mak­samal­la tuulisähköstä lisähin­taa. Tuon investoin­nin saa laskea hyväk­seen ilmastopoli­it­tises­sa kauneuskil­pailus­sa. Ei silti pidä men­nä sähköä tuh­laa­maan: kun lauan­tai-iltana panee sähkök­iukaan päälle, se on hiil­isähköä, vaik­ka laskus­sa lukeekin tuulisähkö. Kan­nat­taa yhä vai­h­taa sähköläm­mi­tys maaläm­mök­si, vaik­ka käyt­tääkin päästötön­tä tuulisähköä.