Kuka maksaa kirjailijalle

(Tek­sti on julka­istu Suomen Kuvale­hdeessä Näkökul­ma ‑pal­stal­la)

Paper­ille painet­tu kir­ja tulee ainakin osit­tain kor­vau­tu­maan kir­jan kokoisel­la luku­lait­teel­la, johon tek­sti ladataan lan­gat­tomasti net­tikir­jakau­pas­ta. Mon­en mielestä nuo luku­lait­teet ovat jo nyt painet­tua kir­jaa kätevämpiä, eikä tekni­ikan kehi­tys tähän pääty.

Elek­tron­i­nen kir­ja voisi olla sivistyk­sen riemu­voit­to. Kyn­nenkokoiselle muis­tiko­r­tille voi tal­let­taa enem­män luet­tavaa kuin kukaan pystyy elämän­sä aikana luke­maan. Koko maail­man kir­jal­liset aar­teet matkalle mukaan! Lait­teelle voi lada­ta myös aamun sanomale­hden. Kallis koti­inkan­to jää pois, ja paljon pape­ria säästyy.

Kaik­ki, mikä jae­taan elek­tro­n­is­es­ti, on help­po kopi­oi­da, kuten musi­ikin alal­la on havait­tu. Jos kir­jat lev­iävät pääsään­töis­es­ti kopi­oimal­la, mis­tä kir­jail­i­ja saa tulon­sa? Myös painet­tu kir­ja on help­po skan­na­ta tiedos­tok­si ja jakaa kus­tan­nuk­sit­ta eteen­päin. Ruot­sis­sa vapaa­ta kopi­oin­tioikeut­ta aja­va Piraat­tipuolue sai jopa paikan Europarlamentissa.

Aja­tus tek­i­jänoikeuk­sien kumoamis­es­ta on suosit­tu klas­sisen kansan­talousti­eteen paris­sa. Ainakin ennen  kansan­talousti­eteessä opetet­ti­in, että markki­namekanis­mi kohden­taa voimavarat oikein vain jos tieto on ilmaisek­si saatavil­la ja hyödyk­keet mak­saisi­vat rajakus­tan­nusten­sa ver­ran. Kir­jo­jen osalta tämä tarkoit­taisi euroa tai kah­ta, kos­ka ei pain­ok­sen kas­vat­ta­mi­nen enem­pää mak­saa. Sil­loin ei kir­jail­i­jalle eikä kus­tan­ta­jalle kuitenkaan jäisi kor­vaus­ta työstään. On sinän­sä haaskaus­ta hin­noitel­la osa luk­i­joista pois, jos pain­ok­sen kas­vat­ta­mi­nen ei mak­sa melkein mitään. Saman­laista haaskaus­ta olisi, jos sil­lal­la käve­ly mak­saisi ja köy­hät jou­tu­isi­vat kiertämään pitkän, turhan kier­roksen, vaik­ka ei sil­ta jalan alla kuluisi.

Yliopis­to­jen oppikir­jakur­ju­us havain­nol­lis­taa kir­jan korkean hin­nan aiheut­ta­maa haaskaus­ta. Pain­ok­sen kas­vat­ta­mi­nen oppikir­jas­ta mak­saisi korkein­taan pari euroa kap­paleelta. Tämä olisi tehokku­us­mielessä oppikir­jan oikea hin­ta, mut­ta kurssikir­jat mak­sa­vat kym­meniä elleivät sato­ja euro­ja. Ajatelka­amme, että neljän­sadan opiske­li­jan kurssia kohden kir­jo­ja myy­dään sata kap­palet­ta viidenkympin hin­taan, siis yhteen­sä 5 000 eurol­la. Mon­en opin­not viivästyvät kir­jaa lainaamos­ta jonotet­taes­sa. Kir­jan tek­i­jät ovat sen 5 000 euroa ansain­neet, mut­ta parem­paan tulok­seen päästäisi­in, jos yliopis­to sopisi kus­tan­ta­jan kanssa vaikka­pa 6000 euron ker­ta­mak­sus­ta, johon sisäl­ty­isi kir­ja kaikille 400 opiske­li­jalle. Ehkäpä skan­naamisen yleistymi­nen lisää kus­tan­ta­jien kiin­nos­tus­ta tähän rahoitusmalliin.

Kir­jas­to­laitos on kom­pro­mis­si kir­jan mak­sullisu­u­den ja mak­sut­to­muu­den välil­lä. Kun hätäisim­mät ovat kir­jan osta­neet, lop­ut voivat laina­ta sen kirjastosta.

Yritin blogillani tiva­ta tek­i­jänoikeuk­sien vas­tus­ta­jil­ta, miten he kir­jail­i­joiden toimeen­tu­lon oikein jär­jestäi­sivät, jos tek­i­jänoikeudet kumot­taisi­in. Joku sanoi, ettei kir­jail­i­joille tarvitse mak­saa, kos­ka mon­et kuitenkin kir­joit­ta­vat pelkästä sanomisen halus­ta. Moni uskoi, että luk­i­jat ovat niin eet­tisiä, että mak­saisi­vat vapaae­htois­es­ti kir­jail­i­jalle, vaik­ka tar­jol­la olisi halvem­pi lailli­nen piraat­ti­pain­os. Esitet­ti­in myös, että kir­jal­lisu­u­den rahoit­tamisek­si otet­taisi­in käyt­töön TV-mak­sun kaltainen maksu.

Lain­laati­jat eivät ole kumoa­mas­sa tek­i­jänoikeuk­sia. Niitä ollaan päin­vas­toin piden­tämässä, mitä en myöskään ymmär­rä. Kir­jail­i­jan palk­it­semiseen riit­täi­sivät kymme­nen vuo­den tek­i­jänoikeudet, kos­ka ei kir­ja sen jäl­keen juuri mitään tuo­ta. Se voisi pää­tyä yhteiskun­nan yhteisek­si kulttuuriperinnöksi. 

Vakavampi väite on, että tek­i­jänoikeudet kumoutu­vat, vaik­ka sitä ei halut­taisikaan. Kopi­oin­nin estämi­nen edel­lyt­täisi sel­l­aista poli­isi­val­tio­ta koti­etsin­töi­neen, ettei sel­l­ais­takaan kukaan halua.

On eri asia sal­lia kaver­il­ta kopi­oin­ti kuin sal­lia se, että kir­ja laite­taan julkiselle net­ti­sivus­tolle miljoonien ihmis­ten kopi­oitavak­si. Avoimen julkisen levit­tämisen estämi­nen ei edel­lytä poli­isi­val­tio­ta, sil­lä jos sivus­to on kaikkien tiedos­sa, se on myös poli­isin tiedossa.

Sel­l­ais­takin var­maan yritetään, että joitain kir­jo­ja on kopi­oimisen estämisek­si saatavis­sa vain Kindlen kaltaisil­la lait­teil­la, joista tietoa ei saa kopi­oiduk­si kuin näyt­töru­udul­ta val­oku­vaa­mal­la. Kin­dle on Ama­zon net­tikau­pan kaup­paa­ma kir­jan­luku­laite, johon voi ostaa sisältöä vain Ama­zon-kir­jakau­pas­ta. Maail­ma, jos­sa luku­laite on sidot­tu yhteen kir­jakaup­paan, olisi entistäkin monopolistisempi.

Pelisään­töjä kan­nat­taisi pohtia vakavasti, jot­ta uusi tekni­ik­ka koi­tu­isi kir­jal­lisu­u­den voitok­si eikä sen tap­piok­si. Peri­aat­teessa elek­tron­i­nen kir­ja voisi tar­jo­ta kir­jail­i­jan ja luk­i­jan väliselle kau­pankäyn­nille kum­mankin kannal­ta nyky­istä parem­mat ehdot. Kir­jail­i­ja saa 30 euron hin­tais­es­ta kir­jas­ta nyt noin kolme euroa. Elek­tro­n­ises­sa kir­jas­sa jää paljon välikäsiä pois. Luk­i­jan ei tarvitse mak­saa edes sitä kolmea euroa, kos­ka halvem­pi hin­ta lisää myyn­tiä. Tosin kus­tan­nus­toimit­ta­jan pitäisi myös elää. Jos vain luk­i­jat suos­tu­vat mak­samaan, lukemisen hin­ta voisi pudo­ta mur­to-osaan nykyis­es­tä ilman, että kir­jo­jen kir­joit­ta­mi­nen kävisi kannattamattomaksi.

Musi­ikkipuolel­la Spo­ti­fy-nimis­es­tä net­tikau­pas­ta saa musi­ikkia joko ilmaisek­si, mut­ta main­ok­sil­la pilat­tuna tai kympin kuus­sa mak­samal­la ilman main­ok­sia. Kuun­nel­la saa niin paljon kuin halu­aa. Tämä on lail­lista, ja siitä mak­se­taan kor­vaus tek­i­jöille. Jär­jeste­ly on edulli­nen sekä musi­ikin tek­i­jöille että kuuntelijoille.

Kir­jal­lisu­udessa voisi tehdä jotain samaa. Kohta­laisen mata­lal­la kuukausi­mak­sul­la saisi lukea niin paljon kuin ehtii. Kopi­oin­tia ei estä mikään, mut­ta jos mak­su on tarpeek­si pieni, on helpom­pi mak­saa kuin venkoil­la piraat­tiko­pi­oiden kanssa.

Nykysään­nöt tuot­ta­vat kir­jail­i­joiden välille jär­jet­tömän suuret tulo­erot joidenkin maail­man­täh­tien tien­ates­sa sato­ja miljoo­nia vuodessa. Suosi­tun kir­jan tuleekin tuot­taa enem­män kuin epä­su­osi­tun, mut­ta jos kir­jail­i­joiden väli­nen tulon­jako suun­niteltaisi­in yleiseen jär­keen ja oikeu­den­tun­toon perustuen, siitä ei tehtäisi näin vinoa. Sivus­to voisi mak­saa kir­jail­i­joille luk­i­joiden suh­teessa niin, että hin­ta las­kee määrän noustessa.