Välitilinpäätös tekijänoikeuskeskustelusta

Min­ul­la ei ole mitään tietoa, mitä piraat­tipuolueek­si itseään kut­su­va joukko maail­mas­ta miet­tii, vaan yritin pro­voka­torisel­la postauk­sel­lani selvit­tää, mitä oikein tah­to­vat ne, jot­ka eivät hyväksy tek­i­jänoikeuk­sia esimerkik­si kirjailijoille.Piraarttipuolueeksi itseään kut­suvil­la tun­tui ole­van paljon maltil­lisem­pia mielip­iteitä kuin muil­la. Onko puolueel­la väärä nimi?

 Musi­ik­ki on asia erik­seen. Tieteel­liset julka­isut, joiden syn­tyä yliopis­to­laitos on rahoit­tanut, ovat asia erik­seen. Oppikir­jat ovat myös asia erik­seen. Niihin ehdotan aivan toisen­laista ansait­semis­mall­ia, kun­han muil­ta kiireiltäni ehdin kir­joit­ta­maan. Tilatut kir­jat, kuten pitäjän his­to­ri­at, ovat asia erik­seen. Seu­raa­va tek­sti kos­kee kaunokir­jal­lisu­ut­ta ja sel­l­aista tietokir­jal­lisu­ut­ta, jota mikään tilaa­jata­ho ei rahoita.

Seu­raa­van­laisia mielip­iteitä esiintyi:

-          Kir­jal­lisu­ut­ta on jo tarpeek­si, joten mitään ansain­ta­logi­ikkaa uusien kir­jo­jen kir­joit­ta­jat eivät tarvit­sekaan. En kommentoi

-          Shake­speare kir­joit­ti ilman imma­te­ri­aalioikeuk­sia. Ensin­näkin taisi olla kyse ylimys­su­vun vesas­ta, mikäli uusim­mat väit­teet siitä, kuka ne kir­joit­ti, pitävät paikkansa. Tuona aikana syn­tynyt kir­jal­lisu­us on määrältään aika vähäistä siihen ver­rat­tuna, mitä nykyaikoina syn­tyy. Shake­spearen aikana tek­i­jänoikeuk­sil­la ei ollut merk­i­tys­tä, kos­ka halpo­ja kopi­oimis­mah­dol­lisuuk­sia ei ollut. 

-          Moni kir­joit­taa kir­joit­tamisen ilosta, vaik­ka ei saakaan siitä mitään rahaa. Minä halu­an lukea kir­jo­ja, joi­ta on kir­joitet­tu huolel­la, eikä se kovinkaan usein onnis­tu, jos päivät on olta­va suo­lakai­vok­ses­sa töis­sä. Ammat­tikir­jail­i­ja tuot­taa parem­paa tulosta. Voi tietysti kysyä, mik­si se, jolle har­rasteli­jakir­jail­i­joiden sepus­tuk­set riit­tävät, ei tyy­dy niihin, vaan halu­aa kuitenkin päästä käsik­si mat­tikir­jail­i­joiden­tek­stei­hin, vaik­ka ammat­tikir­jail­i­joiden tek­ste­jä ei toisaal­ta hänen mielestään tarvita. 

-          Kir­jail­i­joiden tulot pienenevät, mut­ta eivät nol­laudu. Tämä lie­nee real­isti­nen arvio. Koti­maisen kir­jal­lisu­u­den osalta olen hyvin surulli­nen, kos­ka se tarkoit­taa, että entistä pienem­pi osa kir­jail­i­joista voi tehdä työtä tosis­saan eikä vain vasem­mal­la kädel­lä. Minus­ta on selvää, että jos yksi ja tärkein ansain­ta­logi­ik­ka kiel­letään, tulot pienevät. Jos muut ansain­ta­logi­ikat oli­si­vat parem­pia, ne kai otet­taisi­in käyt­töön ilman pakkoakin. 

-          Kos­ka kir­jan saa joka tapauk­ses­sa kir­jas­tos­ta ilmaisek­si, ei ole eroa sil­lä, että sitä saa kopi­oi­da rajat­ta. Kir­jas­tossa ole­vista jokaises­ta kap­paleesta on mak­set­tu, ja ne kiertävät hitaasti. Jos halu­aa suosi­tun kir­jan, joutuu odot­ta­maan kuukau­sia. Tek­i­jän kannal­ta tämä on aivan eri asia kuin se, että ensim­mäis­es­tä myy­dys­tä kap­paleesta saa ottaa miljoona kopiota. 

-          Ehdotet­ti­in myös kaikille pakol­lista kult­tuuri­mak­sua ja kir­jail­i­jan ammatin muut­tamista pelkästään apu­ra­hoista riip­pu­vak­si. Lehdis­tö­tuk­i­lau­takun­nal­la olisi nyt vapaa­ta kap­a­siteet­tia, kun lehdis­tö­tu­ki siir­ret­ti­in suo­raan puoluei­den jaet­tavak­si. Eivätkö häly­tyskel­lot soi kenelläkään?

 Pois­tu­vatko tek­i­jänoikeudet kokon­aan vai kos­keeko lupa vain ei-kau­pal­lista kopi­oimista omaan käyttöön?

 Esimerkki­ni Pirk­ka-kus­tan­ta­mos­ta oli tarkoitet­tu kuvaa­maan mah­dol­lisim­man karusti, mitä tarkoit­taisi se, jos kir­jail­i­jal­la ei olisi omaan tek­sti­in­sä näh­den mitään sel­l­aisia oikeuk­sia, joi­ta ei olisi kaikil­la muil­lakin luku­un otta­mat­ta sitä, ettei tek­stiä voi väit­tää kenenkään muun kir­joit­ta­mak­si. Minus­ta tähän tuli aivan lööper­iä ole­via vas­tauk­sia, kuten että kulut­ta­jat eivät moraal­i­sista syistä ostaisi Pirk­ka-kus­tan­ta­mon tuot­tei­ta City-mar­ketista, vaan näk­i­sivät vaivaa ja meni­sivät kir­jakaup­paan saadak­seen mak­saa täs­mälleen samas­ta tek­stistä kaksinker­taisen hin­nan. Tätä kulut­ta­jien ylevyyt­tä voi käy­dä ihaile­mas­sa vaik­ka Mus­tamäen toril­la. Anteek­si, mut­ta tuon rin­nal­la varhaiset kom­mu­nis­titkin tun­tu­vat real­is­teil­ta. Yhtä hölmö oli aja­tus, että piraat­ti­tuote olisi aina huonotekoinen pokkari ja kansa mak­saisi enem­män aidos­ta kovakan­tis­es­ta. Kyl­lä Pirk­ka-kus­tan­nus pystyy tekemään kovakantisia.

 Mut­ta entä kopi­oimi­nen omaan käyt­töön? ON aivan eri asia, jos se tapah­tuu tut­tu­jen kesken yksitellen kuin jos kir­jan saa lait­taa net­ti­in kenen tahansa ladat­tavak­si. Sitähän voi tehdä jopa sabotoidak­seen. Jos Jari Ter­vo yrit­täisi vietel­lä vai­moni, panisin kos­tok­si kaik­ki hänen tek­stin­sä net­ti­sivus­tol­leni vain tuho­tak­seni hänen tulon­sa. Näin voisi tehd­fä myös ohjois-Kore­an län­si­maid­en­vi­haamis­min­is­ter­iö vain sabotoidak­seen län­si­mai­ta. Tämä omaan käyt­töön kopi­oimi­nen toimii vain, jos alku­peräisen halti­ja ja kopi­joi­ja edses tun­te­vat toisensa.

 Minä en pidä kolvin huolestut­ta­vana kir­jail­i­joiden kannal­ta, että tek­i­jänoikeudet oikeasti mitätöitäisi­in kokon­aan, mut­ta vakavasti on otet­ta­va aja­tus, että näin kuitenkin käytän­nössä tapah­tuu kopi­oimisen muuttues­sa niin helpoksi.

 Voi käy­dä toisinkin. Ehkä halu­tu­impia kir­jo­ja ei enää paine­ta lainkaan, vaan niitä saa vain Kindlen kaltaisille luku­lait­teille kryptat­tuina. Salakir­joi­tusavain on kus­tan­ta­mon tietokoneel­la, johon luk­i­jan on olta­va koko ajan yhtey­dessä. Monop­o­lia ei oli enää vain kir­jail­i­jal­la, vaan myös kir­jakau­pal­la ja luku­lait­teen valmis­ta­jal­la. Ruudul­ta sen voi vielä val­oku­va­ta, mut­ta kun painet­tua kopi­o­ta tai taval­lisel­la tietokoneel­la luet­tavaa tiedos­toa ei lail­lis­es­ti ole ole­mas­sa, sel­l­aisen hal­lus­sapi­to olisi aina rikos. Tämä suun­taus ei ole kovin houkut­tel­e­va, mut­ta teknis­es­ti mah­dolli­nen. Tekini­ikan paran­tu­mi­nen veisikin kehi­tys­tä taaksepäin.