Kysymys maataloustuesta näyttää nostattavan tunteita maitotilojen tukea koskevassa postauksessa. Alkuperäinen postaukseni ei ollut tarkoitettu arvostelemaan tuen tasoa vaan sitä, että tuetaan ylituotannon säilymistä. Joitakin kommentteja:
1) Jos maatalousammatin harjoittaminen olisi niin valtavan tuottoisaa ja helppoa, kuin Nettoveroaste väittää, tuskin alalta koko ajan poistuisi väkeä.
2) Totta kai maatalouden tueksi on laskettava se, että valtio maksaa suuren osan eläkkeistä ja lomittajista. Muut elinkeinot hoitavat eläkkeet ja lomittajat itse. Tai jos ollaan tarkkoja: maataloustukea on se, että maatalousyrittäjien eläkemaksu on niin pieni, ei se, ettei vähenevä maanviljelijöiden joukko joudu maksamaan moninkertaista eläkeläisten määrää.
3) MTK:n laskema tapa, jossa maataloustuesta poistetaan pääoman korko (millä korkokannalla?) johtaa siihen, että maatalous on sitä kannattamattomampaa, mitä enemmän sitä tuetaan. koska tuki kapitalisoituu pellon hintaan.
4) Se, että pellot ovat täällä raukoilla rajoilla niin kalliita kuin ovat, osoittaa, että jotain on pahasti pielessä. Kun viljely on aivan kannattavuuden rajoilla, pellon arvon pitäisi olla jokseenkin nolla. Tällainen tuki paitsi että se valuu lähinnä kaupunkiin muuttaville sisarille, vie kannattavuuden monelta terveeltä tuotantohaaralta, joka ei saa tukea.
Suomen maataloustuen suurin synti ei ole sen taso vaan rakenne, jolla näyttää olevan aivan muita päämääriä kuin turvata peltojen pitäminen viljelyksessä. EU:n byrokraattien asenne on paljon fiksumpi, siis keskimäärin, koska EU:ssa sentään vähyän yritetään kunnioittaa suhteellisen edun periaatetta.