Maataloustuessa miljoonat ovat halpoja

Sirk­ka-Liisa Antti­la vaatii jo ensi vuo­den bud­jet­ti­in rahaa maid­on­tuotan­non tukemisek­si, kos­ka maid­on yli­tuotan­to Euroopas­sa ja maail­mas­sa on ajanut maitoti­lat kan­nat­tavu­uskri­isi­in. Tukea saa jakaa 15 000 euroa maitoti­laa kohden – tilan koos­ta riip­pumat­ta(!). Suomes­sa maitotilo­ja on 12 000, joten Antti­la on pyytämässä 180 miljoon­aa euroa. SATA-komite­as­sa me yritämme tor­jua köy­hyyt­tä, mut­ta ei mei­dän käytet­tävis­sämme ole tuol­laisia raha­sum­mia. Maat­alous­poli­ti­ikas­sa raha on halpaa.

Jos ahdinkoon joutunei­ta maid­on tuot­ta­jia pitää tukea yli­tuotan­toti­lanteessa, eikö olisi järkeväm­pää jakaa luop­umis­tukea markki­noiden tas­apain­ot­tamisek­si kuin tukea yli­tuotan­non jatkumista?

Euroopan maid­on­tuotan­non tukea on perustel­tu sil­lä, että maanosa on ker­takaikkises­ti huono paik­ka tuot­taa maitoa, kos­ka maail­mas­sa on niin paljon parem­min maid­on­tuotan­toon sovel­tuvia aluei­ta. Täl­lä argu­men­til­la voisi joku toinen perustel­la myös maid­on­tuotan­non vähen­tämistä Euroopas­sa. Tuore­maitoa ei pidä kul­jet­taa maanosas­ta toiseen, mut­ta juus­to­ja ja maito­jauhet­ta kyl­lä siinä mis­sä pape­ri­akin. Se aut­taisi kehi­tys­mai­ta paljon parem­min kuin viralli­nen kehitysapu.