Hyvinvointivaltio perustuu ajatukseen, että ihminen on yleensä nettosaaja lapsena (koulutus, lapsilisä), nettomaksaja työikäisenä ja taas nettosaaja eläkeiässä. Tämä malli toimii vähän huonosti, jos ottaa ilmaisen koulutuksen Suomesta, muuttaa töihin jonnekin matalan verotuksen maahan ja palaa Suomeen siinä vaiheessa, kun vanhainkotiaika alkaa odottaa.
Kun Suomi liittyi EU:hun, muutimme kansaneläkkeen sääntöjä niin, että sitä pitää ansaita Suomessa asumalla. Tällä haluttiin estää se, että muualla Euroopasta muutettaisiin laajamittaisesti Suomeen vanhuudenpäiviä viettämään. Kansaneläke pienenee samasta syystä myös siltä, joka työskentelee pitkään ulkomailla, mutta tämän käytännön merkitys on pienempi, koska ulkomailla työskentelystä tulee tavallisesti ansioeläkettä, joka leikkaisi kansaneläkkeen pois muutenkin.
Aikanaan inkeriläisiä paluumuuttajia varten tehtiin kuitenkin maahanmuuttajien erityistuki, joka on kansaneläkkeen suuruinen, mutta muuten ehdoiltaan huonompi niin, että toisin kuin kansaneläkettä omat ja puolison ansiotulot leikkaavat sitä. Jotta maahanmuuttajien erityistuki ei houkuttelisi muuttamaan tänne tuen perässä, sitä voi saada vasta, kun on asunut Suomessa vähintään viisi vuotta. Toimeentulotukea voi toki saada sitä ennen.
EU-kansalaisten osalta sosiaaliturvan säännöt ovat kunnossa. Romaniasta tulevat kerjäläiset esimerkiksi saavat kyllä tulla vapaasti Suomeen, mutta eivät ole oikeutettuja sosiaaliturvaan Suomessa. Näin EU-jäsenyys tavallaan heikentää heidän asemaansa, koska he eivät voi hakea menestyksellisesti turvapaikkaa eivätkä voi siten käytännössä tavoitella myöskään maahanmuuttajien erityistukea.
Ansiosidonnaisen sosiaaliturvan osalta säännöt ovat myös kunnossa. Joka tulee tänne töihin, on oikeutettu samaan eläkettä suhteessa siihen, paljonko on tehnyt täällä töitä. Koko elinkaarta ajatellen tulokkaat ovat hyvinvointivaltion kannalta parempi sijoitus kuin kantasuomalaiset, koska lapsuuden nettosaajan osa on heitä jäänyt väliin. Jos he elävät normaalin työhistorian Suomessa ja jäävät täällä aikanaan eläkkeelle, he ovat siis nettomääräisesti maksaneet yhteiseen kassaan enemmän kun viereisellä sorvilla työskennellyt suomalainen.
Se, että köyhistä maista pyritään rikkaisiin maihin töihin, on kaikella tavoin kannatettavaa, mutta ojaan mennään, jos köyhistä maista menestyksellisesti pyritään rikkaisiin maihin elämään sosiaaliturvan varassa. Tämä tulva on pakko padota, jos pohjoismainen sosiaaliturva ylipäänsä aiotaan säilyttää. Nykyinen tilanne, jossa töihin ei voi päästä, mutta turvapaikkamenettelyä käyttäen voi pyrkiä sosiaaliturvan varassa elämään, on kestämätön. Erityisen väärin se on niitä ajatellen, jotka tarvitsevat ihan oikeasti turvapaikkaa paetakseen kotimaansa vainoa, koska patoaminen koskee heitäkin.
Olisi paljon parempi, että ne, jotka nyt on pakotettu käyttämään turvapaikkamenettelyä väärin, pääsisivät nykyistä helpommin maahan töihin, mutta sosiaaliturvan varaan pääseminen tehtäisiin vaikeammaksi. Koska maahanmuuttajat maksavat palkastaan veroa ja pakollisia sosiaalivakuutusmaksuja, heillä on oltava myös sama vakuutusturva kuin suomalaisilla. Ansiosidonnaisen työttömyysturvaan on oikeutettu vasta kymmenen kuukauden työssäolon jälkeen, eikä sitä voi nauttia kuin kaksi vuotta. Ongelma on perusturvan puolella. Työmarkkinatuen osalta pitäisi oikeastaan menetellä samalla tavalla kuin kansaneläkkeen osalta. Sen ansaitsisi maassa asumalla.
Jos haluaisi sukulaisiaan maahan, joutuu takaamaan itse heidän elantonsa, elleivät perheenjäsenet pysty työllistymään ja ansaitsemaan sosiaaliturvaansa. Egyptiläismummon osalta tämä merkitsisi, että toimittaisiin jokseenkin niin kuin perhe itse on esittänyt: ha haluavat saada huolehtia mummostaan, ja näiden sääntöjen mukaan he joutuisivat niin myös tekemään.
Joitain kuluja yhteiskunnalle toki noista perheenjäsenistä toki koituu, mutta huomattakoon, että he maksavat kulutuksestaan arvonlisäveroa. Se raha jäisi valtiolta saamatta, jos mummo asuisi Egyptissä ja perhe lähettäisi sinne rahat ruokaan.
Globalisaatio puoltaa voimakkaasti muutenkin vakuutusmuotoista sosiaaliturvaa. Vakuutusmaksut maksetaan palkkaveroina ja eläke- ja muu sosiaaliturva maksetaan siitä maasta johon on maksunsa maksanut. Tätä on ikävä sanoa, koska muista syistä haluan painottaa perusturvaa ansioturvan vastapainona, mutta korkea perusturva ei oikein sovi yhteen vapaan muutto-oikeuden kanssa.
Tällainen maahanmuuttopolitiikka olisi kansallisesti itsekkäämpää, mutta tästä huolimatta se olisi maahanmuuttajienkin kannalta nykyistä parempi vaihtoehto.