Helsingin Sanomat on nostanut kiitettävän ison metelin egyptiläisen isoäidin karkottamisesta Suomesta Egyptiin, jossa tällä ei ole yhtään omaista pitämässä hänestä huolta. Viranomaiset ovat tässä asiassa väärässä, sillä kyseisestä tapauksesta on mahdollista tehdä päätös niin, ettei siitä muodostu ennakkotapausta liittää kaikki isovanhemmat ydinperheen käsitteeseen.
Viranomaisten huoli ei silti ole aiheeton siitä, mitä tapahtuu, jos teemme periaatepäätöksen isovanhempien oikeudesta seurata lastensa ja lastenlastensa perässä Suomeen. Määrällisesti suurin ongelma liittyy venäläisiin ja virolaisiin. Pelottelu 50 000 venäläisen mummon tulvalla on liioiteltua, mutta kymmenessä tuhannessakin olisi vanhustenhoidolla tekemistä.
Ongelman muodostaa erilainen vanhustenhoitokulttuuri Suomessa ja monissa muissa maissa. Suomessa vastuu vanhustenhoidosta on yhteiskunnalla, monissa muissa maissa — jopa Virossa — se on lapsilla. Jos lapset ovat Suomessa, venäläisestä isoäidistä ei huolehdi kukaan, mikä on kohtuutonta. Pitäisikö lasten siis palata Venäjälle, kun mummo ei enää pärjää omillaan?
Egyptiläisperhe ilmoitti, ettei se halua yhteiskunnan huolehtivan mummostaan, vaan oli valmis huolehtimaan hänestä itse, kuten heidän pitäisi huolehtia Egyptissäkin. Tällainen sopimus olisi ihan hyvä, mutta sellaista ei voi tehdä. Jos Mummo saa oleskeluluvan Suomesta, mukana tulee kansaneläke (tarkemmin sen kokoinen maahanmuuttaja-avustus) kelakortti ja oikeus terveyspalveluihin. Egyptiläisperheellä ei tosiasiassa ole mahdollisuutta siihen, että he vastaavat mummostaan kuten Egyptissä kuuluu tehdä, mutta tekevät sen Suomessa.
Pragmaattinen ratkaisu tähän olisi turistiviisumi. Se on tietysti “täysin mahdotonta”, koska ei voida hyväksyä, että mummo asuu Suomessa pienemmin oikeuksin kuin muut ikätoverinsa. Mutta jos tämä vaihtoehto olisi egyptiläismummon kannalta liian huono, mitä ihmeen logiikkaa on vaihtaa se vielä huonompaan: elämään samoin rajoitetuin oikeuksin, mutta yksin Egyptissä?
Toisten mielestä taas on mahdotonta myöntää pidempää turistiviisumia kuin mitä nykyinen laki sallii.
Koko ongelmaa ei syntyisi, jos maiden välillä ei olisi viisumipakkoa. Mummo ei tarvitisi lupaa tulla Suomeen. Kun lupaa ei tarvitse myöntää, ei Suomelle myöskään synny mitään velvotteita häntä kohtaan. Hän asuisi lastensa luona, ja se siitä.
Egyptiläismummon tapaus on niin poikkeuksellinen, että siitä voisi tehdä vain poikkeustapauksen. Mutta mitä tehdä niille potentiaalisille 50 000 venäläismummolle? Ei ole hyvä sekään vaihtoehto, että Suomeen asettuneiden, hyvien työntekijöiden on muutettava Venäjälle huolehtimaan mummoistaan, koska eivät voi tehdä sitä Suomessa. Jokin turistiviisumin tapainen ratkaisu voisi olla hyvä.
Ei sekään nimittäin käy päinsä, että vanhustenhoitomme joutuu paikkaamaan Venäjän vanhustenhoidon puutteita. Pohjoismainen hyvinvointivaltio perustuu ajatukseen, että ihminen on lapsena ja vanhuksena nettosaaja, mutta työikäisenä nettomaksaja.