Helsinki 11.7.2009

Olen lisäil­lyt aiem­pi­in artikkelei­hin kuvia. 

Pääsin matkaan yhdek­sän mais­sa. Edessä oli sadan kilo­metrin­taival Tallinnaan. Otin tähtäimeeni klo 17:n lau­tan. Mat­ka meni kuitenkin tyy­nessä säässä niin jou­tu­isas­ti, että aiensin tavoitet­ta kahdel­la tun­nil­la. Kah­den mais­sa kaarsin Tallinnan sata­maan vain havaitak­seni, että kel­lo 15:n laut­ta oli peru­utet­tu. Hukkaan meni sekin hikoilu! Mut­ta min­un ikäni ja kun­toni puoles­ta ja rep­pu selässä matkanopeus taukoi­neen oli ihan hyvä.

Söin lounaan van­has­sa kaupungis­sa suo­ma­laisen yri­tysjo­hta­jan kanssa, joka oli palaa­mas­sa liikematkalta.

Matkaa tuli seit­semän vuorokau­den aikana 883 kilo­metriä, pääosin myötätuulessa(!)

Min­un piti alun perin lähteä pyöräilemään Ran­skaan, mut­ta kohde vai­h­tui vaa­ti­mat­tomam­min Bal­ti­ak­si. Ran­s­ka olisi var­maankin ollut kiin­toisampi, sil­lä matkallani oli paljon tyl­siä maisemia ja kilo­me­trien pitu­isia suo­ria. Oli myös paljon nähtävää.

Bal­ti­aan kan­nat­taisi ehkä men­nä joko läh­es maastopy­öräl­lä, jot­ta voi kulkea hiekkapäällysteisiä pikkuteitä pitkin hidas­ta vauh­tia tai sit­ten kilo­metrin nielem­i­nen mielessään maantiepyöräl­lä lähin­nä kun­toile­mas­sa. Jos val­it­see maantiepyörän, pitäisi ottaa päällysteen laadus­ta parem­min selvää. Bal­ti­as­sa käytetään paljon maantiepyöriä, joten hyviäkin reit­te­jä on, mut­ta ne pitäisi tietää. Minä käytin paljon aikaa val­oku­vauk­seen, kos­ka olin ostanut itsel­leni uuden jär­jestelmäkam­er­an, jon­ka omi­naisuuk­sia piti kokeilla.