Sigulda, Latvia 7.7.2009

Alun­perin piti lahtea Riias­ta lanteen, mut­ta saa ei houkutel­lut ranta­paikoille. Paatin lahtea hil­jak­seen kohden Tar­toa. Kun port­sari talut­ti Bian­chi­ni sailosta hotellin aulaan, joukko ital­ialaisia kokoon­tui sen ympar­ille kohot­ta­maan kansal­lista hur­mos­ta lah­es nir­vanan tasolle.

Pekka Sauri ker­toi min­ulle jokin aika sit­ten, etta oli tavan­nut Riian kaupung­in­jo­hta­jan, jolle oli ker­tonut Helsin­gin kaupun­gin talous­vaikeuk­sista. Tama ei ollut pitanyt noi­ta niin vakav­ina: Riias­sa bud­jet­tia on ollut leikat­ta­va 30 pros­en­til­la. Bal­tain talouskatas­trofi on hirvea. Katuku­vas­sa se ei kuitenkaan nakynyt. Tur­is­te­ja riitti.

Alku­mat­ka oli masen­ta­va. Tie oli kapea ja erit­tain kuop­painen. Matkan­teko oli hidas­ta, kos­ka säälin Bianchia ja vahan itseanikin. Kapean ja kup­paisen tien yhdis­telmä on vaar­alli­nen, kos­ka herkästi väistää kuop­paa auton eteen. Törkeän läheltä ne ohit­ti­vat. Ovatko­han suo­ma­laiset autok­oulut laa­jen­ta­neet toim­intaansa Latviaan?

Tie parani ja liikenne vaheni ja tama alkoi olla taas hauskaa.

Tal­la ker­taa kom­mukan gps aiheut­ti min­ulle eksymisen. Olin kaan­ty­mas­sa aivan oikeaan suun­taan, mut­ta tark­istin asian kom­mukas­ta. Se ohjasi vaarin, min­ka seu­rauk­se­na tuskailin taas kolme kilo­me­tria kave­ly­vauhdil­la pehmeal­la hiekkatiel­la.  GPS:aan oli tullt outo vika. Se naut­ti noin 300 metria vaarin. Sat­tuuhan sita, mut­ta kun panin sen etsi­maan hotellin Sigun­das­ta, se sijoit­ti sen samat 300 metria vaarin. Kun lop­ul­ta olin hotellin luona, gps nayt­ti min­un ole­van kohteessaan, mut­ta kar­tal­la seka min­un etta hotellin sijain­ti oli aivan pain honkia. Ikaan kuin koor­di­naatit oikein, mut­ta kart­ta pois paikoil­taam. Sel­l­ainen virhe vei aikanaan Sal­ly Alba­trossin merenpohjaan.

Olen mon­esti valit­tanut, miten Lions-klu­bive­toinen kap­i­tal­is­mi on pilan­nut taa­ja­mamme. Sosial­is­mi teki viela paljon hirveam­paa jalkea Latvi­as­sa. Se on sydan­ta sarke­vaa, sil­la mis­sa tor­maa van­haan raken­nuskan­taan, se on ais­tikas­ta ja viehattavaa.

Ajelin vahan mutkitellen maaseu­tua kat­sellen. En nah­nyt juuri kuin vanhuksia.

Ukkosku­uri yllat­ti parikym­men­ta kilo­me­tria ennen Sigun­daa. Pakkauk­set sadeasen­toon ja puhe­lin ja kam­era suo­jaan. Ukkospilvea seurasi kau­nis auringonpaiste. Maise­ma kirkkaas­sa auringonpais­teessa mus­tia pil­via vas­ten oli val­oku­vauk­selli­nen naky, mut­ta kuy­vaa­mat­ta se jai, kos­ka en jak­sanut kaivaa kam­er­aa esille sadepakkauksista.

Sigul­das­sa oli kak­si uude­nu­u­tukaista tasokas­ta hotel­lia. Kum­mas­sakaan ei ollut juuri asi­akkai­ta. Kak­si kil­pail­e­vaa ruot­salaista pankkia asialla?

Matkamit­tari nayt­ti min­un aja­neen sata kilo­me­tria, mut­ta suo­raa tieta Riiaan oli vain 52 kilo­me­tria.  Mut­ta naky­mat oli­vat mielenkiintoisia.