Riika 6.7.2009

Salac­gri­vas­ta jäi muka­va muis­to. Hotel­li oli hyvä ja hal­pa, kylä haus­ka. Kun viimein kymme­nen mais­sa pääsin pyörän selkään, jalat kysyivät huu­taen: ei kai taas? Huono pila!
Muu­ta­man kilo­metrin jäl­keen jalat ymmär­sivät, kuka tääl­lä päät­tää ja mat­ka alkoi sujua.

Matkalla etelään ei Via Balti­calle ollut oikein vaihtoehtoa.
Tie kul­ki pitkään ran­nan tun­tu­mas­sa. Ihmeelli­nen asia: kilo­me­tre­it­täin upea­ta hiekkaran­taa eikä mis­sään ristin sielua tur­is­tiloukuista puhu­mat­takaan. Paikka­han suo­ras­taan huu­taa hotel­li-investoin­te­ja; jos siis luoyyaa Itämeren tule­vaisu­u­teen merenä.
Ajat­telin syödä lounaan Saulkrat­sis­sa ja siir­ryin kylän läpi kulke­valle van­halle tielle. Yhtään rav­in­to­laa ei osumut silmään. Ohi­tusyien var­rel­la tiesin niitä ole­van usei­ta. Näin siinä hel­posti käy: kun taa­ja­maa suo­jel­laan liiken­teeltä rak­en­ta­mal­la ohikulku­tie, palve­lut siir­tyvät liiken­teen mukana.
Vauhti alkoi hiipua kun fil­lar­in moot­tori valit­ti polt­toainepu­las­ta. Olin henkises­ti varautunut syömään vaik­ka Nes­teen huoltoase­mal­la, jol­laisia tääl­lä riittää.
Vas­taan tuli kuitenkin suurehko komean näköi­nen hotel­likom­plek­si aivan tien­vierel­lä, mut­ta kyl­läkin jär­ven ran­nal­la. Paik­ka oli selvästi suun­nitel­tu per­h­elo­mia ajatellen rikkaille lap­siper­heille. Oli liukumäkeä, polku­veneitä- kalas­tus­mah­dol­lisu­us, sauna ja hyvä rav­in­to­la. Vain asi­akkaat puut­tui­v­at. Sadan auton parkkipaikalla oli neljä autoa, joista jotkun var­maankin kuu­lui­v­at henkilökunnalle.

Kon­sep­ti olisi ehkä toimin­ut parem­min vähän kauem­pana jyräävästä rekkali­iken­teestä. Var­maan tässäkin pro­jek­tis­sa on kiin­ni ruot­salais­pankkien rahaa.
Min­un piti juo­da vain kahvikup­pi Riian van­has­sakaupungis­sa ja jatkaa Jur­malaan. Päätin kuitenkin jäädä tänne.
Söin run­saan illal­lisen ital­ialaises­sa ravintolassa.
Ihme­tyt­ti vähän, miten köy­hät latvialaiset ovat saa­neet aikaan niin run­saan rav­in­to­latar­jon­nan kaupunk­in­sa keskus­taan, kun rikkaat helsinkiläiset eivät pysty läh­eskään samaan. Ehkä kyse on vain toimin­nan keskit­tymis­es­tä pienelle alueelle.