Vaalikoneet

Ylen uutiset kehui tänään, että joka kahdek­sas äänestäjä etsi ehdokkaansa vaa­likonei­den avul­la. On huonom­piakin tapo­ja vali­ta ehdokkaansa; esimerkik­si ulkonäkö, vaal­i­main­on­ta, roskale­htien haas­tat­te­lut. On hyvä, että äänestyk­sen poh­ja on parem­pi, mut­ta olisi parem­pi jos se olisi hyvä. Vaa­likoneisi­in liit­tyy kyl­lä melkoisia ongelmia, jos ihmiset alka­vat ottaa ne vakavasti. Minus­ta ne ovat asi­api­toista poli­it­tista viihdettä.

Minäkin tein use­am­man vaa­likoneen. Eri vaa­likoneet tuot­ti­vat kär­keen aivan eri ehdokkaat. Kun kyse oli henkilöistä, jot­ka tun­nen hyvin, aika huonos­ti sijoit­tui­v­at jotkut, joi­hin luotin kuin vuoreen ja hyvin sel­l­aiset, joi­ta en vas­tu­ulliselle paikalle val­it­sisi. Testi ei ole kovin validi.

On esimerkik­si tyy­likysymys, pain­ot­taako vas­tauk­sen­sa täysin samaa mieltä vain läh­es samaa mieltä asteikolle. En tiedä, miten pis­teet las­ke­taan, mut­ta eron läh­es samaa tai läh­es eri mieltä vas­tauk­sis­sa pitäisi olla paljon suurem­pi kuin täysin tai läh­es samaa mieltä vas­tauk­sis­sa. Tämä on kuitenkin ongelmista pienimpiä.

Merkit­täväm­pää on, että vas­tauk­set suo­si­vat pin­nal­lisia tai pop­ulis­tisia ehdokkai­ta. Äänestäjäl­lä on joitakin sekun­te­ja aikaa päätel­lä kan­tansa mon­imutkaiseen asi­aan. Ehdokkaan ainakin olisi pitänyt miet­tiä asi­aa uransa aikana pitkään ja har­taasti. Jos he pää­tyvät eri tulok­seen, ero voi johtua tuos­ta ehdokkaan parem­mas­ta pere­htymis­es­tä. Jos äänestäjä menee lyhyen pere­htymisen vuok­si vähän vikaan omas­sa vas­tauk­ses­saan, hänelle tulee lis­tan kär­keen ehdokkai­ta, jot­ka menevät samaan vipu­un. Lapseni sai­vat lis­tan kär­keen ehdokkai­ta, jota toivon, etteivät he tule aikuis­tut­tuaan koskaan äänestämään

Yksi ongel­ma ovat ehdokkaat, jot­ka yrit­tävät arva­ta, mitä äänestäjä halu­aa hänen vas­taa­van. Olen täl­lä blogilla syyt­tänyt leikil­läni suo­ras­taan vaalipetok­ses­ta erästä val­i­tuk­si tul­lut­ta, joka arvioi äänestäjän­sä tyh­mik­si ja antoi sen mukaisia vas­tauk­sia, mut­ta ei sen ollutkaan niin tyh­mä kuin lupasi. Itsekin joskus näitä vas­tauk­sia ehdokkaana täyt­täessäni olen joutunut paljon pohti­maan, voinko sanoa todel­lisen kan­tani avoimesti. Olen huo­maav­inani, että aika tak­tis­es­ti mon­et, elleivät suo­ras­taan useim­mat ehdokkaat vastaavat.

Vih­jeenä nuo­rille poli­ti­ikkaan pyrkiville: nousin äänikuninkaak­si, kun viime kun­nal­lis­vaaleis­sa poli­ti­ikas­ta jo luop­uneena päätin vas­ta­ta täysin kansan olete­tus­ta mielip­i­teestä piit­taa­mat­ta, sanoa ruman sanan niin kuin se on.

Vas­tat­tavak­si asete­tu­il­la kysymyk­sil­lä voi olla merkit­täviä vaiku­tuk­sia. Espoos­sa joudu­taan etsimään paikkaa jäteve­den puhdis­ta­molle. Melkein kaikil­la mittareil­la mitat­tuna Sam­malvuori olisi sille edullisin sijain­tipaik­ka. Niin­pä Helsin­gin Sanomat meni kysymään espoolaisil­ta ehdokkail­ta, pitäisikö puhdis­ta­mo sijoit­taa Sam­malvuoreen.  Kos­ka jäteve­den puhdis­ta­mo ei ole halut­tu min­nekään, jok­seenkin jokainen ehdokas vas­tasi, että minne tahansa muualle, mut­ta ei ainakaan Sam­malvuoreen. Har­mi, ettei Hesari keksinyt kysyä kan­taa niihin huonom­pi­in paikkoihin.

Jos Hesari olisi tul­lut kysyneek­si, tuleeko Suomeno­jan kau­ni­it ran­nat uhra­ta hai­seville jäteve­den­puhdis­tusaltaille, vai rak­en­taa sinne halut­tu merelli­nen asuinalue, ehkä tilanne Espoon jäteve­den puhdis­ta­mon osalta olisi toinen.

 Pieni vih­je Helsin­gin Sanomien toim­i­tusten esimiehille: ennen seu­raavia kun­nal­lis­vaale­ja, kun toimit­tanne ehdot­ta­vat kysymyk­siä tyyli­in, ette­hän kan­na­ta tätä hirvi­tys­tä tähän kaupungi­nosaan, kat­sokaa, mis­sä nim­by­i­lykysymyk­sen esit­täjä itse asuu.