Korruption kallein hinta on yhdyskuntarakenteen vaurioissa

Kaavoitus­päätösten han­kkimi­nen puoluer­a­hoituk­sen turvin ei ole vain moraa­li­nen ongel­ma. Jos kaa­va on yleisen edun mukainen, sen pitäisi toteu­tua ilman päät­täjien voitelu­akin. Voitelua tarvi­taan, kun halu­taan tehdä yleisen edun vas­tainen päätös. Se, että kaavoituk­seen liit­tyvä kor­rup­tio — tai sen lievem­mät esimuodot — vaikut­ta­vat kiel­teis­es­ti yhdyskun­tarak­en­teeseen, on lop­ul­ta paljon isom­pi ongel­ma kuin kor­rup­tioon liit­tyvät moraaliset ongel­mat. Espoon kaavoitus 1970-luvul­la  on surulli­nen esimerk­ki siitä, mitä puoluer­a­hoi­tusve­tois­es­ta kaavoituk­ses­ta seuraa.

Espoon tärkeim­mil­lä puolueet oli­vat tuol­loin kukin liit­toutuneet oman raken­nus­li­ik­keen­sä kanssa, jota ne suo­si­vat kaavoituk­ses­sa ja joka suosi niitä rahoituk­ses­sa. Kokoomus oli liitossa Polar­in, demar­it Hakan ja lib­er­aalit  Arjat­sa­lon kanssa. Ruot­salaisil­la taas oli kar­tanosuku­ja puo­lus­tet­ta­vanaan. Espoo­ta kaavoitet­ti­in 1970-luvul­la ilman yleiskaavaa roiskien raken­nu­soikeut­ta sinne, mis­sä oikea taho sat­tui omis­ta­maan maata.

Tämän seu­rauk­se­na Espoon nykyi­nen kaupunki­rakenne on hajanainen ja palvelu­jen jär­jestämi­nen käve­lyetäisyy­delle on jok­seenkin mah­do­ton­ta. Yhdyskun­tarak­en­teen ylimääräiset käyt­tökus­tan­nuk­set ovat kym­meniä miljoo­nia euro­ja vuodessa lähin­nä liiken­nöin­tikus­tan­nuksi­na. En tiedä paljonko rahaa kaavoituk­sen yhtey­dessä Espoos­sa aikanaan siir­tyi, mut­ta tuskin sum­ma kuitenkaan vas­taa läh­eskään yhdyskun­tarak­en­teelle syn­tyneen hai­tan taloudel­lista arvoa.

Var­maankin Espoon päätök­sen­teko on noi­ta päivistä siis­tiy­tynyt, mut­ta sama meno jatkuu monis­sa kehyskun­nis­sa. Poli­itikko­jen ja puoluei­den lahjon­nas­ta ei tarvitse olla kyse. Voi olla suo­ras­taan ide­ol­o­gisia syitä suosia joitakin maan­omis­ta­jia. Vaik­ka tarkoi­tus olisi hyvä, lop­putu­los on aivan yhtä paha, kos­ka kaavoitus­ta ei ohjaa pyrkimys järkevään yhdyskun­tarak­en­teeseen, vaan raken­nu­soikeut­ta jae­taan sen mukaan, mis­sä kukin maa­ta omis­taa. Silmi­in pistävää kuitenkin on, kuin­ka maan­omis­tu­solot ohjaa­vat kaavoitus­ta esimerkik­si Sipoos­sa, jos­sa tehdään yhä tolkut­to­mia yhdyskun­taraken­net­ta tuhoavia ratkaisu­ja.  Jokainen ruotsinkielisen suvun omis­ta­ma kar­tano näyt­tää ansain­neen oman omakotikaukion­sa, joille ei ole mitään ter­veestä yhdyskun­tarak­en­teesta nou­se­vaa perustetta.

 P.S.
Miten on mah­dol­lista, ettei min­is­teri Mau­ri Pekkari­nen ymmär­rä, ettei kukaan luo­ta hänen puolueet­to­muu­teen­sa, kun hän esit­tää mielip­iteitä siitä, mis­sä kau­pan suuryk­siköi­den pitäisi sijaita.