Kaavoituspäätösten hankkiminen puoluerahoituksen turvin ei ole vain moraalinen ongelma. Jos kaava on yleisen edun mukainen, sen pitäisi toteutua ilman päättäjien voiteluakin. Voitelua tarvitaan, kun halutaan tehdä yleisen edun vastainen päätös. Se, että kaavoitukseen liittyvä korruptio — tai sen lievemmät esimuodot — vaikuttavat kielteisesti yhdyskuntarakenteeseen, on lopulta paljon isompi ongelma kuin korruptioon liittyvät moraaliset ongelmat. Espoon kaavoitus 1970-luvulla on surullinen esimerkki siitä, mitä puoluerahoitusvetoisesta kaavoituksesta seuraa.
Espoon tärkeimmillä puolueet olivat tuolloin kukin liittoutuneet oman rakennusliikkeensä kanssa, jota ne suosivat kaavoituksessa ja joka suosi niitä rahoituksessa. Kokoomus oli liitossa Polarin, demarit Hakan ja liberaalit Arjatsalon kanssa. Ruotsalaisilla taas oli kartanosukuja puolustettavanaan. Espoota kaavoitettiin 1970-luvulla ilman yleiskaavaa roiskien rakennusoikeutta sinne, missä oikea taho sattui omistamaan maata.
Tämän seurauksena Espoon nykyinen kaupunkirakenne on hajanainen ja palvelujen järjestäminen kävelyetäisyydelle on jokseenkin mahdotonta. Yhdyskuntarakenteen ylimääräiset käyttökustannukset ovat kymmeniä miljoonia euroja vuodessa lähinnä liikennöintikustannuksina. En tiedä paljonko rahaa kaavoituksen yhteydessä Espoossa aikanaan siirtyi, mutta tuskin summa kuitenkaan vastaa läheskään yhdyskuntarakenteelle syntyneen haitan taloudellista arvoa.
Varmaankin Espoon päätöksenteko on noita päivistä siistiytynyt, mutta sama meno jatkuu monissa kehyskunnissa. Poliitikkojen ja puolueiden lahjonnasta ei tarvitse olla kyse. Voi olla suorastaan ideologisia syitä suosia joitakin maanomistajia. Vaikka tarkoitus olisi hyvä, lopputulos on aivan yhtä paha, koska kaavoitusta ei ohjaa pyrkimys järkevään yhdyskuntarakenteeseen, vaan rakennusoikeutta jaetaan sen mukaan, missä kukin maata omistaa. Silmiin pistävää kuitenkin on, kuinka maanomistusolot ohjaavat kaavoitusta esimerkiksi Sipoossa, jossa tehdään yhä tolkuttomia yhdyskuntarakennetta tuhoavia ratkaisuja. Jokainen ruotsinkielisen suvun omistama kartano näyttää ansainneen oman omakotikaukionsa, joille ei ole mitään terveestä yhdyskuntarakenteesta nousevaa perustetta.
P.S.
Miten on mahdollista, ettei ministeri Mauri Pekkarinen ymmärrä, ettei kukaan luota hänen puolueettomuuteensa, kun hän esittää mielipiteitä siitä, missä kaupan suuryksiköiden pitäisi sijaita.