Äänestäjän tahto

(Julka­istu Näkökul­ma-kolumn­i­na Suomen Kuvalehdessä )

Tar­ja Cron­ber­gin putoami­nen eduskun­nas­ta nos­ti julk­isu­u­teen vaal­i­jär­jestelmämme puut­teel­lisu­u­den. Hän sai vaalipi­iris­sään toisek­si eniten ääniä, mut­ta jäi val­it­se­mat­ta. Yhtä huonos­ti kävi kris­til­lis­ten Sari Essayah’lle Varsinais-Suomessa.

Tiukas­sa vaal­i­t­u­lok­ses­sa ei sinän­sä ole mitään ihmeel­listä. Jos Vihreät oli­si­vat saa­neet Pohjois-Kar­jalas­sa 200  ään­tä enem­män, joku muu olisi jäänyt täpärästi val­it­se­mat­ta. Ongel­ma on, että pienis­sä vaalipi­ireis­sä pien­ten puoluei­den kan­nat­ta­jat eivät voi tukea puolueen­sa val­takun­nal­lista menestystä.

Suomes­sa vaal­i­t­u­los las­ke­taan d’Hon­tin menetelmäl­lä, joka syr­jii muutenkin pieniä puoluei­ta. Se muut­taa ään­imäärät paikoik­si taval­laan pyöristämäl­lä alaspäin, kun muis­sa pohjo­is­mais­sa käytet­ty Sainte-Laguën menetelmä vas­taa pyöristämistä lähim­pään kokon­ais­luku­un. Tosin pohjo­is­maat ovat kor­jan­neet alku­peräistä Sainte-Laguën menetelmää pieniä puoluei­ta vähem­män suo­si­vak­si. Ruotsin lasken­tata­van mukaan Tar­ja Cron­berg että Sari Essayah oli­si­vat tulleet valituiksi.

Täysin suh­teel­lista vaal­i­ta­paa ei nou­date­ta enää oikein mis­sään, kos­ka puoluekent­tä voisi pirstoutua liiak­si, jos puolen pros­entin kan­natuk­sel­la saisi paikan eduskun­taan. Mon­es­sa maas­sa on äänikyn­nys pitämässä sir­palepuolueet pois­sa parlamentista.

————————-

Miten vaalien suh­teel­lisu­u­den toteu­tu­mista voisi paran­taa? Hel­poin­ta olisi jakaa osa paikoista tasau­s­paikkoina puolueille, joiden osu­us kansane­dus­ta­jista jäisi muuten niiden äänio­su­ut­ta pienem­mäk­si. Näin tehdään esimerkik­si Sak­sas­sa. Suomes­sa tätä on vieroksut­tu, kos­ka tasau­s­paikat toisi­vat ylimääräisiä kansane­dus­ta­jia joillekin vaalipi­ireille. Cron­berg olisi var­maankin tul­lut val­i­tuk­si tasau­s­paikalle, jol­loin Pohjois-Kar­jala olisi saanut yhden paikan lisää.

Sainte-Laguën menetelmä kor­jaisi vaal­i­t­u­lok­sen suh­teel­lisu­u­den muut­ta­mat­ta vaal­i­jär­jestelmämme perustei­ta, mut­ta se ei kor­jaisi sitä, ettei esimerkik­si tam­pere­lainen RKP:n kan­nat­ta­ja voi tukea puoluettaan.

Hal­li­tus­puolueet ovat sopi­neet, että val­takun­nalli­nen suh­teel­lisu­us toteutetaan kor­jaile­mal­la vaalipi­iriko­htaisia tulok­sia niin, että lop­putu­los vas­taa puoluei­den val­takun­nal­lista kan­na­tus­ta. Tämä vas­taa tasau­s­paikka­jär­jestelmää, mut­ta takaa samal­la, että jokaises­ta vaalipi­iristä tulee edus­ta­jia oikea määrä. Äänestäjälle tämä antaa real­is­tisen mah­dol­lisu­u­den tukea omaa puoluet­taan äänesti mis­sä vaalipi­iris­sä tahansa: ääni menee aina sen puolueen hyväk­si, jota hän on äänestänyt, vaik­ka se saat­taa nos­taa oman puolueen kansane­dus­ta­jan eduskun­taan tois­es­ta vaalipi­iristä. Samal­la puoluei­den väli­sistä vaalili­itoista luovu­taan, mitä ei voi kuin ter­ve­htiä ilolla.

———————

Sopimuk­seen kuu­luu kol­men pros­entin val­takun­nalli­nen äänikyn­nys. Äänikyn­nys on voi osoit­tau­tua ongel­mallisek­si, jos se siirtää enem­mistön hal­li­tuk­selta oppo­si­ti­olle tai päin­vas­toin. Kun Sak­sas­sa vihre­itä uhkasi jäämi­nen äänikyn­nyk­sen alle, osa demareista äänesti vihre­itä tur­vatak­seen enem­mistön punav­ihreälle hallitukselle.

On väitet­ty, että äänikyn­nys semen­toi puoluer­ak­en­teen: se olisi estänyt Ville Kom­sin ja Kalle Könkkölän pääsyn eduskun­taan vuon­na 1983, kos­ka vihreät sai­vat vain 1,5 pros­ent­tia äänistä koko maas­sa. Ehkä olisi tai sit­ten puolue olisi aloit­tanut kuudel­la kansane­dus­ta­jal­la, kos­ka vihre­itä olisi oikeasti voin­ut äänestää koko maas­sa. Yleen­sä uusi puolue aloit­taa kun­nan­val­tu­us­toista. Äänikyn­nys vaikeut­taa puolueken­tän uud­is­tu­mista, mut­ta ei estä sitä.

Suomes­sa äänestäjä saa vali­ta puolueen aset­tamista ehdokkaista kenet halu­aa. Enem­mistö­vaalin mais­sa ja myös Sak­sas­sa äänestäjän valit­ta­vana on kus­takin puolueesta vain yksi ehdokas. Muis­sa pohjo­is­mais­sa käyte­tyssä lis­tavaalis­sa puolue panee ehdokkaat järjestyk­seen ja äänestäjät päät­tävät, kuin­ka moni kär­jestä tulee val­i­tuk­si. Tosin äänestäjille on nyt annet­tu teo­reet­ti­nen mah­dol­lisu­us muut­taa järjestystä.

Me pidämme omaa henkilö­vaaliamme parhaana, mut­ta asian voi nähdä toisinkin. Britit pahek­su­vat, että Suomes­sa ehdokkaal­la on varaa jät­tää osa tai jopa enem­mistö vaalipi­irin­sä äänestäjistä vaille huomio­ta. Vaa­likam­pan­joiden kalleus tekee jär­jestelmämme myös kor­rup­tioalt­ti­in. Meil­lä äänestäjät aut­ta­vat puoluei­ta potki­maan pois poli­itikot, joiden paras­ta ennen ‑päiväys on men­nyt umpeen. Puoluekoneis­toille tämä on vaikeaa, mikä näkyy pitkien lis­to­jen maissa.

Henkilö­vaal­ista huoli­mat­ta äänestäjän tah­to ei meil­lä aina väl­i­ty puolueen sisäl­lä oikein. Ongel­ma on sitä suurem­pi, mitä eri­laisem­pia ehdokkai­ta puolueel­la on. Kir­joi­tan tätä ennen eurovaalien tulok­sen selviämistä. Kokoomuk­sel­la on ehdokkaina sekä Ari Vata­nen, että Sir­pa Pietikäi­nen. He ovat täysin eri mieltä ilmastopoli­ti­ikas­ta, joka sen­tään on tule­van kau­den tärkein asia. Pietikäiselle annet­tu ääni voi aut­taa sisään Vatasen tai päinvastoin.

Sauli Niin­istö veti sekä vuon­na 1999 että 2007 huikeil­la ään­imääril­lään mukanaan usei­ta kansane­dus­ta­jia. Kun Niin­istö imuroi melkein kaik­ki puoluelin­jan äänet, hänen äänil­lään tuli val­i­tuk­si Niin­istön lin­jan vastustajia.

Jot­ta äänestäjän tah­to toteu­tu­isi parem­min, Suomes­sa kan­nat­taisi harki­ta Irlan­nis­sa käytet­tävää siir­toääni­jär­jestelmää. Äänestäjä panee ehdokkaat parem­muusjärjestyk­seen. Jos oma ehdokas ei tule val­i­tuk­si, ääni siir­tyy äänestys­lip­ul­la toise­na tai kol­man­te­na ole­valle. Ääni siir­tyy eteen­päin myös, jos oma ehdokas saa Niin­istön tavoin liikaa ääniä.

Vuo­den 1994 pres­i­dentin­vaaleis­sa por­var­il­lis­ten äänestäjien oli vaikea tak­tikoi­da toiselle kier­rokselle se ei-Väyry­nen, joka parhait­en men­esty­isi Ahti­saar­ta vas­taan. Mielipi­de­tutkimuk­set nos­ti­vat ehdokkaak­si Elis­a­beth Rehnin. Siir­toääni­jär­jestelmässä ei olisi tarvin­nut tak­tikoi­da. Jos halusi pres­i­den­tik­si ensisi­jais­es­ti por­var­il­lisen ei-Väyry­sen, lait­toi Väyry­sen ja Ahti­saaren nimet alim­maisik­si ja por­var­il­liset ehdokkaat hei­dän yläpuolelleen halu­a­maansa järjestykseen.

Pres­i­dentin­vaalis­sa siir­toääni­jär­jestelmä toimii yksinker­tais­es­ti, mut­ta suh­teel­lises­sa vaalis­sa tulos on han­kala laskea. Tietokoneaikana tämä ei ole ongel­ma. Äänestämi­nen on yksinker­taista: ääni menee tak­tikoimat­ta parhaal­la mah­dol­lisel­la taval­la sinne, minne äänestäjä on sen tarkoit­tanut. Pietikäiselle tarkoitet­tu ääni ei pää­ty­isi Vataselle eikä päinvastoin.

Vuo­den 2007 eduskun­tavaalien tulos eri laskentatavoilla

	KESK	KOK	SDP	VAS	VIHR	KD	RKP	PS	Ahv
Eduskun­tavaalit 2007	51	50	45	17	15	7	9	5	1
Ruotsin kor­jat­tu Sainte-Laguën menetelmä	51	47	44	20	16	8	9	4	1
Alku­peräi­nen Sainte-Laguën menetelmä	51	45	43	20	17	10	9	4	1
Val­takun­nalli­nen suh­teel­lisu­us + äänikynnys	47	46	44	18	17	10	9	8	1