Lehtitietojen mukaan ihmiskaappauksesta syytetty Turunen kieltäytyi kertomasta, mihin on lunnasrahat piilottanut. Ajatuksena oli, että kun hän tuomion kärsittyään pääse vankilasta vapaana miehenä rikoksensa sovittaneena, loppuiän voi elää äveriästä elämää. Vankilassa vietetylle ajalle olisi tullut hyvä kuukausipalkka, parempi kuin hän siviilityöstä sai. Ei onnistunut, koska poliisi löysi kätköt, mutta ei olisi pitänyt onnistua, vaikka poliisi ei olisi löytänytkään.
Jos rahoja ei olisi löytynyt, Turunen olisi pitänyt tuomita myös varastetun tavaran kätkemisestä. Kun tuomio aikanaan olisi istuttu, olisi pitänyt kysyä uudestaan, missä rahat ovat. Jos vastausta ei edelleenkään olisi tullut, olisi pitänyt tuomita uudestaan varastetun tavaran kätkemisestä ja niin edelleen. Vankilasta ei pitäisi päästä lainkaan ennen kuin mieli muuttuu.
Nykykäytäntö tekee rikoksesta vuoren varmasti kannattavan. On henkilöistä, joilla on käyttöoikeus työnantajansa huomattavan suuriin pankkitileihin. Aika kannattava rikos on siirtää vaikka kymmenen miljoonaa euroa omalle tililleen. Tästä jää vuoren varmasti kiinni, mutta sen verran minuutteja kuluu, että ehtii piilottaa omaisuuden johonkin varastetun tavaran kätkemisellä elävään parasiittivaltioon. Kavalluksesta saa parin vuoden kakun. Sen istuu mielellään jos vankilassa löhömisestä tienaa kymmenen tuhatta euroa päivässä. Näin helppoa ei kannattava rikos saa olla!
Yllä oleva kavallusesimerkki ei ole mielikuvitukseni tuote, vaan sillä on vastine todellisuudesta.