Eurooppa demareiden jälkeen

(Kir­joi­tus on julka­istu kolumni­ni Vihreässä langassa)
Eurovaalien merkit­tävin tulos oli per­in­teisen vasem­mis­ton alamä­ki ja vihrei­den nousu monin paikoin kon­ser­vati­ivien vas­tavoimak­si.  Sak­sas­sa ja Ran­skas­sa vasem­mis­to on hajoa­mas­sa sir­palepuolueek­si ja menet­tämässä näin mah­dol­lisuuten­sa valtaan.

Tom­mi Uschanov on kysynyt, mik­si vasem­mis­tol­la menee huonos­ti, vaik­ka vasem­mis­to­laiselle arvoille on laa­jenevaa kan­na­tus­ta.  Eivät ihmiset halua kas­vavia tulo­ero­ja eivätkä epä­var­muut­ta työ­paikoista. “Sanoma ei men­nyt per­ille”, selit­ti demarien puolue­si­h­teeri. Mikä sanoma? Vasem­mistop­uolueil­la ei ole uskot­tavaa vas­taus­ta siihen, mitä tehdä.

Pop­ulistien men­estyt­tyä mon­es­sa maas­sa katkeroitunut demari voi kysyä, onko näil­lä tim­o­soineil­la sen uskot­tavam­paa ratkaisua ongelmi­imme. Ei ole. He vain esit­tävät tyy­tymät­tömyyten­sä uskottavammin.

Pop­ulis­te­ja on kut­sut­tu ääri­oikeis­tok­si, mut­ta retori­ikaltaan he ovat vasem­mis­to­laisia. Vuosia sit­ten pyöräil­lessäni kuun­telin radios­ta europar­la­mentin keskustelua euron käyt­tööno­to­s­ta. Esko Sep­pä­nen paasasi suur­pääo­maa vas­taan. Tie meni notkoon ja radio jäi katveeseen. Kun olin päässyt katveesta, sama paatos jatkui. Sit­ten oivalsin, että puhe tulee simul­taan­i­t­ulkin väl­i­tyk­sel­lä; oliko Sep­pä­nen vai­h­tanut kieltä? Puhu­ja oli vai­h­tunut: vuorossa oli Le Pen. En huo­man­nut eroa.

Pop­ulis­tiset liik­keet vetävät työt­tömyy­den uhkaamia duunare­i­ta ja kur­jis­tu­vaa maaseu­tua kuten 1930-luvul­lakin. Myös maa­han­muu­ton ja eri­tyis­es­ti islami­laisu­u­den vas­taisu­us vetää äänestäjiä. Maa­han­muut­toon myön­teis­es­ti suh­tau­tu­vien on lähdet­tävä keskustelu­un mukaan myön­täen ongel­mat, sil­lä moni kokee aidosti maa­han­muu­ton uhkasi. Hyssyt­tevä litur­gia vain hyödyt­tää populisteja.

Vihreil­lä ei ole syytä vahin­go­niloon demarei­den ahdin­gon vuok­si. Demar­it ovat olleet vihrei­den tärkeimpiä liit­to­laisia. Tosin vihrei­den silmis­sä demare­i­ta on hyviä ja pahoja.

Ran­skas­sa vihreät ovat nyt samankokoinen puolue kun demar­it noin kuu­den­nek­sen kan­natuk­sel­la.  Suomes­sa vihreät sai­vat demare­i­ta enem­män ääniä vain 13 kun­nas­sa, mut­ta niis­sä asuu neljännes suo­ma­lai­sista. Sym­bol­ista on, että näi­hin kuu­luu myös Tam­pere. Moni on blogillani sanonut, että nuo­rille kaupunki­laisille on vain kak­si puoluet­ta, kokoomus ja vihreät.

Jos demar­it yhä kui­h­tu­vat ja vihreät kas­va­vat, mei­dän on otet­ta­va aivan uuden­lainen rooli poli­ti­ikas­sa ja valmis­taudut­ta­va aivan uuden­laiseen vas­tu­useen. Vas­tuu oikeu­den­mukaisu­ud­es­ta on sil­loin meil­lä. Opit­tu on: joskus vihre­itäkin pidet­ti­in pop­ulis­teina, eikä aina täysin syytä, mut­ta enää kukaan ole syyttänyt.