Miten suojella pikkukaupunkeja?

Mikke­lin kokoiset ja näköiset kaupun­git voisi­vat olla ihanteelli­nen ja ekologi­nen asuinympäristö. Tarpeek­si iso­ja,. jot­ta oli­si­vat päivit­täin omavaraisia; niistä ei siis pitäisi lähteä muualle töi­hin, koulu­un ja kaup­paan, mut­ta riit­tävän pieniä ja keskustal­taan riit­tävän tiivi­isti raken­net­tu­ja, jot­ta päivit­täi­sistä matkoista selviäisi kävellen ja fillarilla.

Melkein kaik­ki keskisu­uret kaupun­git taan­tu­vat suo­ma­lais­ten pakkautues­sa suurille kaupunkiseuduille. Mik­si ne eivät men­esty Suomes­sa, kun ne men­estyvät Kes­ki-Euroopas­sa ja jopa Ruotsissa?

Moni keskisu­uri kaupun­ki on riip­pu­vainen yhdestä tai use­am­mas­ta savupi­i­pus­ta. Maal­ta­paon aikana teol­lisu­u­den hajasi­joi­tus oli tärkeimpiä alue­poli­ti­ikan keino­ja. Nyt kun teol­liset työ­paikat vähenevät nopeasti — pääasi­as­sa automaa­tion ja pieneltä osaltaan glob­al­isaa­tion — ansios­ta, isku kohdis­tuu teol­lisu­uskaupunkei­hin: Forssaan, Pori­in, Rau­malle, Kotkaan ja niin edelleen.

Per­in­teis­es­ti kaupun­ki on ollut ympäröivän maaseudun kaup­pa­paik­ka; kau­pan­teosta­han kaupun­gin ja kaup­palan nimet ovat peräisin. Kun ympäröivä maaseu­tu tyh­je­nee, tyh­je­nee myös kaup­pa­paik­ka. Mar­ke­toi­tu­mi­nen vielä vauhdit­taa tuhoa: pää­tien var­teen pykät­ty ostosparati­isi ei syn­nytä ympärilleen kaupunki­maisia elinkeino­ja vaan imee kaupun­gin ver­ta autioit­ta­mal­la kaupun­gin keskustan.

Elinkeino­rak­en­teen muu­tos on kulkenut ensin maa-. ja met­sä­taloud­es­ta teol­lisu­u­teen ja palvelui­hin. Nyt se kul­kee teol­lisu­ud­es­ta palvelui­hin ja sym­bo­l­i­ana­lyytikko­jen töi­hin. Sym­bo­l­i­ana­lyytikko­jen pääasialli­nen työ on tehdä jotain älykästä tietokoneen äärel­lä istuen.

Maat­alouden on olta­va siel­lä mis­sä pel­lot ovat; maat­alous on siis pakko desen­tral­isoi­da. Teol­lisu­u­den voi parem­min hyvien logis­tis­ten yhteyk­sien äärel­lä, mut­ta se on peri­aat­teessa mah­dol­lista hajaut­taa. Sym­bo­l­i­ana­lyytikot voivat olla melkein mis­sä tahansa, mut­ta kaik­ista elinkeinoista he keskit­tyvät rajuim­min suuri­in kaupunkei­hin; tekevät niin kaikkial­la maail­mas­sa. Palvelu­ja taas ei voi­da hajasi­joit­taa, vaan niiden on olta­va siel­lä mis­sä asi­akkaat ovat.

Olen­naista on siis, mik­si sym­bo­l­i­ana­lyytikot vir­taa­vat suuri­in kaupunkeihin?

Yksi syy on työvoiman erikois­tu­mi­nen. Mitä eri­lais­tuneem­paa on työvoima, sitä suurem­pia on olta­va työ­markki­noiden ollak­seen tur­val­lisia sekä työn­tek­i­jöi­den että työ­nan­ta­jien silmis­sä.  Työn­tek­i­jän on helpom­pi löytää osaamis­taan vas­taa­va uusi työ­paik­ka isol­ta kuin pieneltä paikkakunnal­ta. Suuria kaupunkiseu­tu­ja suosii eri­tyis­es­ti tarve löytää työ­paik­ka sekä miehelle että vaimolle. Tämä kävi selkeästi ilmi taas ker­ran lääke­laitok­sen kuo­pi­ois­tamisen yhtey­dessä: muut­taa ei halu­ta, kos­ka puolisolle ei Kuo­pios­ta löy­dy työtä.

Otan­mäen junavaunute­hdas on esimerk­ki liian suures­ta ja liian epä­var­mas­ta työ­paikas­ta liian pienel­lä paikkakun­nal­la. Jos tehdas ei saa tilauk­sia, työn­tek­i­jät ovat pulas­sa joutues­saan työt­tömik­si. Kun tilauk­sia tulee, työ­nan­ta­ja on pulas­sa, kos­ka ei saa tarpeek­si työvoimaa. Työ­suhtei­den muut­tumi­nen epä­var­moik­si suosii sekin suuria paikkakuntia.

Mut­ta mik­si pienet kaupun­git men­estyvät Kes­ki-Euroopas­sa, mut­ta eivät Suomes­sa. Pienem­mät etäisyy­det ovat tietysti eräs seli­tys. Ehkä myös seu­raa­va kuva­pari ker­too jotain asi­as­ta. Ensim­mäi­nen kuva esit­tää slove­nialaista pikkukaupunkia, mut­ta se voisi olla mis­tä tahansa Kes­ki-Euroopas­ta. Jälkim­mäi­nen Klaukkalaa, mut­ta se voisi esit­tää mitä tahansa Lions-klub ‑mafi­an tuhoa­maa maaseu­tukaupunkia. Jos voi vali­ta, minne aset­tuu asumaan, edelli­nen muo­dostaisi hyvän vai­h­toe­hdon suurel­la kaupungille, jälkim­mäi­nen ei oikein houkuta.