Kolikon toinen puoli

Blo­gin kom­men­toi­jat ovat aiheesta olleet huolis­saan toimit­ta­jien lähdesuo­jas­ta ja siitä minäkin olen huolis­sani. Kolikol­la on kuitenkin toinen puoli, joka tuli ilmi Mat­ti Inkisen kuole­man yhtey­dessä. Peri­aat­teessa on niin, että henkilön epäilem­i­nen rikok­ses­ta ei ole julki­nen asia, eivätkä vira­nomaiset saisi siitä julk­isu­u­teen ker­toa. Käytän­nök­si on kuitenkin muo­dos­tunut, että jos ketään vähänkään mie­lenki­in­toisem­paa henkilöä epäil­lään rikok­ses­ta, joku poli­i­sista han­kkii pikku­ra­haa myymäl­lä tiedon vähem­män kun­ni­al­liselle lehdis­tölle. Lähdesuo­jan ansios­ta poli­isi voi tehdä näin ilman kiin­ni­jäämisen riskiä.  On kansalais­ten peru­soikeuk­sien loukkaamista ker­toa julk­isu­u­teen pelk­istä epäi­ly­istä, kos­ka julk­isu­udessa epäi­ly on tuomio.

Minus­ta ei olisi kävin väärin ampua lähdesuo­jaan juuri tämänkokoinen reikä. Tai ehkä jopa isom­pi. Saman tulisi koskea lääkäre­itä, jot­ka vuo­ta­vat lehdis­tölle poiti­laiden­sa ter­veysti­eto­ja ja sosi­aalivirkail­i­joi­ta, jot­ka myyvät herkullisia tieto­ja asiakkaistaan.