Palvelusetelit 3: Palvelusetelit terveydenhuollossa

Hal­li­tuk­sen esi­tys ei rajaa palvelusetelien käyt­töä oikeas­t­aan mitenkään. On siis kun­nan vas­tu­ul­la, mihin se palveluseteliä soveltaa.

Kun­ta voi esimerkik­si antaa palvelusetelin yleis­lääkärin palvelui­hin, mut­ta näin tulee tuksin tapah­tu­maan, kos­ka se tulisi kun­nalle hyvin kalli­ik­si. Kävin min­is­ter­inä tutus­tu­mas­sa Bri­tann­ian ter­vey­den­huoltoon. Meille esitelti­in myös tätä vakuutus/yksityislääkäripuolta. Kun ker­roin, kuin­ka kalli­ik­si lap­si­vaku­u­tuk­set tuli­vat suo­ma­laisille vaku­u­tusy­htiöille. Isän­nät vas­ta­si­vat, ettei peruster­vey­den­huoltoa ole vaku­u­tuskelpoinen ris­ki, kos­ka lääkäril­lä voi käy­dä vaik­ka joka päivä. Vaku­ut­taa voi vain sel­l­aista hoitoa, jon­ka jokin hoidon tuot­ta­jas­ta riip­puma­ton taho on kat­sonut tarpeel­lisek­si. Siis vaikka­pa lonkkaleikkauksen.

Jos jokin kun­ta halu­aa yksi­ty­istää peruster­vey­den­huol­lon (Lahti osit­tain, Kar­jaa), se tapah­tunee taval­lise­na ostopalvelu­na eikä palvelusetelinä. Siis kun­ta ostaa koko ter­veyskeskuk­sen toimin­nat joltain yhtiöltä eikä niin, että kun­ta mak­saa, jos joku saa päähän­sä käy­dä yksi­ty­is­lääkärin vastaanotolla.

Ain­oan poikkeuk­sen voi muo­dostaa sel­l­ainen henkilö, jon­ka on jonkin taudin takia käytävä sään­nöl­lis­es­ti hoi­dat­ta­mas­sa jotain sairaut­ta lääkäris­sä. Mieleen tulee vaik­ka jonkin suo­nen sisäis­es­ti annet­ta­van lääk­keen annos­telu, dia­lyysi­hoito tai vaikka­pa opi­aat­tiri­ip­pu­vais­ten korvaushoito.

Sen sijaan elek­ti­ivisessä hoi­dos­sa palvelusetelit voivat olla oiva keino. Jos poti­las on sairaan­hoitopi­irin leikkausjonos­sa, voi kun­ta antaa hänelle oikeu­den han­kkia sama leikkaus jostain muual­ta.  Tämä voisi tuo­da aidon kil­pailun sairaaloiden välille ja kil­pailu voisi taas syn­nyt­tää edullisem­pia toim­intat­apo­ja. Kun­ta­han voisi itsekin ostaa tuon palvelun muual­ta, mut­ta har­va kun­ta käyt­tää tätä oikeut­ta. On valitet­tu pakko­jäsenyy­destä sairaan­hoitopi­iris­sä, mut­ta mielestäni turhaan: pakko­jäsenyys ei tarkoi­ta, että sairaan­hoitopi­irin palvelu­ja olisi käytettävä.

Sairaan­hoitopi­irien rin­nal­la voisi­vat täl­löin men­estyä reumasäätiön sairaalan ja Ortonin kaltaiset yhteen tau­tiryh­mään erikois­tuneet sairaalat. Kun sairaan­hoitopi­ir­it ovat kovin huono­ja sopi­maan työn­jaos­ta, tämä voisi toteut­taa sen itsestään.

Olisi tietysti hyvä, jos poti­las voisi ostaa hoidon myös jonkin sairaan­hoitopi­irin sairaalasta.

Huo­mat­takoon, että jos muu lain­säädän­tö jää ennalleen, mah­dol­lisu­ud­es­ta tuput­taa rahaa yksi­tyiseen hoitoon “kil­pailee” kak­si tahoa, kansaneläke­laitos ja kun­ta. Kos­ka val­tionkin voi saa­da mak­sa­jak­si, en oikein usko, että kun­nat tule­vat yksi­ty­is­lääkärin palvelu­ja juuri tuke­maan palveluseteleil­lä joitakin rajat­tu­ja ja kohta­laisen kalli­ita leikkauk­sia luku­un otta­mat­ta.  Jos joku halu­aa teet­tää hal­van toimen­piteen yksi­ty­is­lääkäril­lä, kun­ta olisi aivan hölmö pyrkiessään kil­paile­maan val­tion kanssa, kumpi sitä tukee taloudellisesti.

 Kaiken kaikki­aan en usko, että palvelusetelit tule­vat varsi­naises­sa ter­vey­den­huol­los­sa muo­dosta­maan ole­maan mikään kovin merkit­tävä tek­i­jä.  Toisaal­ta voi olla, että jol­lakin rajat­ul­la alueel­la niiden merk­i­tys tulee ole­maan hyvinkin suuri. Silmä- ja ham­maslääkärit ja gynekolo­gin palve­lut voisi­vat olla täl­laisia. Niis­sä kaikissa­han val­lit­see nyt liki laiton tila, kun kun­nat eivät näitä palvelu­ja riit­tävässä määrin tarjoa.

Kelan kor­vausten ja palvelusetelin välil­lä on yksi merkit­tävä ero. Palvelusetelin saa vain hoitoon, jon­ka kun­ta on kokenut tarpeel­lisek­si, siis taval­laan vain kun­nan lähet­teel­lä, kun taas Kela mak­saa sokeasti aina kun joku käy lääkäril­lä ja lääkäri määrää jonkin toimenpiteen.

Ajatel­laan­pa tilan­net­ta, jos­sa Kun­nan kor­vaus on 70 % toimen­piteen todel­lis­es­ta hin­nas­ta ja Kelan 40 %. Kuka käyt­tää ja mihin Kelan kor­vaus­ta, jos kunnal­ta saisi saman palvelun paljon pienem­mäl­lä omavas­tu­u­o­su­udel­la. Sitähän olisi loogista käyt­tää vain sel­l­aisi­in mata­lan indikaa­tion tapauk­si­in, joi­ta kun­ta ei kat­so järkeväk­si hoidok­si. Pitääkö Kelan rahoit­taa sellaista?

Eikö olisi aika päästä kokon­aan eroon Kelan sairaus­vaku­u­tusko­r­vauk­sista tai siirtää ne kun­nan maksettavaksi?

Olen pahoil­lani, että muiden kiirei­den vuok­si tämän jut­tusar­jan kir­joit­ta­mi­nen on vähän venynyt.