Hallituksen esitys ei rajaa palvelusetelien käyttöä oikeastaan mitenkään. On siis kunnan vastuulla, mihin se palveluseteliä soveltaa.
Kunta voi esimerkiksi antaa palvelusetelin yleislääkärin palveluihin, mutta näin tulee tuksin tapahtumaan, koska se tulisi kunnalle hyvin kalliiksi. Kävin ministerinä tutustumassa Britannian terveydenhuoltoon. Meille esiteltiin myös tätä vakuutus/yksityislääkäripuolta. Kun kerroin, kuinka kalliiksi lapsivakuutukset tulivat suomalaisille vakuutusyhtiöille. Isännät vastasivat, ettei perusterveydenhuoltoa ole vakuutuskelpoinen riski, koska lääkärillä voi käydä vaikka joka päivä. Vakuuttaa voi vain sellaista hoitoa, jonka jokin hoidon tuottajasta riippumaton taho on katsonut tarpeelliseksi. Siis vaikkapa lonkkaleikkauksen.
Jos jokin kunta haluaa yksityistää perusterveydenhuollon (Lahti osittain, Karjaa), se tapahtunee tavallisena ostopalveluna eikä palvelusetelinä. Siis kunta ostaa koko terveyskeskuksen toiminnat joltain yhtiöltä eikä niin, että kunta maksaa, jos joku saa päähänsä käydä yksityislääkärin vastaanotolla.
Ainoan poikkeuksen voi muodostaa sellainen henkilö, jonka on jonkin taudin takia käytävä säännöllisesti hoidattamassa jotain sairautta lääkärissä. Mieleen tulee vaikka jonkin suonen sisäisesti annettavan lääkkeen annostelu, dialyysihoito tai vaikkapa opiaattiriippuvaisten korvaushoito.
Sen sijaan elektiivisessä hoidossa palvelusetelit voivat olla oiva keino. Jos potilas on sairaanhoitopiirin leikkausjonossa, voi kunta antaa hänelle oikeuden hankkia sama leikkaus jostain muualta. Tämä voisi tuoda aidon kilpailun sairaaloiden välille ja kilpailu voisi taas synnyttää edullisempia toimintatapoja. Kuntahan voisi itsekin ostaa tuon palvelun muualta, mutta harva kunta käyttää tätä oikeutta. On valitettu pakkojäsenyydestä sairaanhoitopiirissä, mutta mielestäni turhaan: pakkojäsenyys ei tarkoita, että sairaanhoitopiirin palveluja olisi käytettävä.
Sairaanhoitopiirien rinnalla voisivat tällöin menestyä reumasäätiön sairaalan ja Ortonin kaltaiset yhteen tautiryhmään erikoistuneet sairaalat. Kun sairaanhoitopiirit ovat kovin huonoja sopimaan työnjaosta, tämä voisi toteuttaa sen itsestään.
Olisi tietysti hyvä, jos potilas voisi ostaa hoidon myös jonkin sairaanhoitopiirin sairaalasta.
Huomattakoon, että jos muu lainsäädäntö jää ennalleen, mahdollisuudesta tuputtaa rahaa yksityiseen hoitoon ”kilpailee” kaksi tahoa, kansaneläkelaitos ja kunta. Koska valtionkin voi saada maksajaksi, en oikein usko, että kunnat tulevat yksityislääkärin palveluja juuri tukemaan palveluseteleillä joitakin rajattuja ja kohtalaisen kalliita leikkauksia lukuun ottamatta. Jos joku haluaa teettää halvan toimenpiteen yksityislääkärillä, kunta olisi aivan hölmö pyrkiessään kilpailemaan valtion kanssa, kumpi sitä tukee taloudellisesti.
Kaiken kaikkiaan en usko, että palvelusetelit tulevat varsinaisessa terveydenhuollossa muodostamaan olemaan mikään kovin merkittävä tekijä. Toisaalta voi olla, että jollakin rajatulla alueella niiden merkitys tulee olemaan hyvinkin suuri. Silmä- ja hammaslääkärit ja gynekologin palvelut voisivat olla tällaisia. Niissä kaikissahan vallitsee nyt liki laiton tila, kun kunnat eivät näitä palveluja riittävässä määrin tarjoa.
Kelan korvausten ja palvelusetelin välillä on yksi merkittävä ero. Palvelusetelin saa vain hoitoon, jonka kunta on kokenut tarpeelliseksi, siis tavallaan vain kunnan lähetteellä, kun taas Kela maksaa sokeasti aina kun joku käy lääkärillä ja lääkäri määrää jonkin toimenpiteen.
Ajatellaanpa tilannetta, jossa Kunnan korvaus on 70 % toimenpiteen todellisesta hinnasta ja Kelan 40 %. Kuka käyttää ja mihin Kelan korvausta, jos kunnalta saisi saman palvelun paljon pienemmällä omavastuuosuudella. Sitähän olisi loogista käyttää vain sellaisiin matalan indikaation tapauksiin, joita kunta ei katso järkeväksi hoidoksi. Pitääkö Kelan rahoittaa sellaista?
Eikö olisi aika päästä kokonaan eroon Kelan sairausvakuutuskorvauksista tai siirtää ne kunnan maksettavaksi?
Olen pahoillani, että muiden kiireiden vuoksi tämän juttusarjan kirjoittaminen on vähän venynyt.
No mitä se palveluseteli kattaa. Onko sellainen sellainen kuten avoin shekki.
Lukeeko pelvelusetelissä, että tällä asiakirjalla säädetään siten, että asiakirjan esittäjä hoidetaan kuntoon. Olipa vaiva tai sairaus sitten mikä tahansa.
Eikö tulisi paljon halvemmaksi lähettää koteihin buranaa, laastaria ja punaherukkamehua – yleisimpiin vaivoihin.
Vasta 50 euron ennakkokäteismaksua vastaan pääsisi oikeisiin tutkimuksiin.
Palvelusetelin vastustajat eivät ymmärrä, kuinka tehokas elinkeinotuki palveluseteli on. STM tekee erinomaista työtä hallinnonalallaan.
”Kaiken kaikkiaan en usko, että palvelusetelit tulevat varsinaisessa terveydenhuollossa muodostamaan olemaan mikään kovin merkittävä tekijä. ”
Palveluseteli onkin tarkoitettu hyvätuloiselle eliitille, jotta heidän ei tarvitse vanheta yleisen tervydenhoidon jonoissa
Hyvätuloiselle eliitille ovat Kelan sairausvakuutuskorvaukset. Ei tarvitse käydä terveyskeskuksessa saamassa lähetettä.
Kela korvaus on hyvä korvaus, koska se imee yhdeltä eliitiltä toiselle eliitille valtaosin rahvaan rahoja ilman, että sairas eliitti liiemmin hyötyy. Eli lääkärikunta on The Eliitti.
Tuo kommentti ”eliitin setelistä” on itseasiassa validi. Miten voidaan varmistaa ettei palveluseteli terveydenhuollossa johda siihen että ensin yksityistetään siirtymällä käyttämään palveluseteleitä, mutta ajan oloon setelin ostoarvoa ei tarkisteta ja lääkäritaksojen ja rahan arvon muuttuessa kuntalainen joutuu maksamaan lääkärikäynnistä enemmän ja enemmän ja enemmän…
Aluksi hinta on seteli, kohta seteli +10€, seuraavaksi seteli +30€, jne….
”Silmä- ja hammaslääkärit ja gynekologin palvelut voisivat olla tällaisia. Niissä kaikissahan vallitsee nyt liki laiton tila, kun kunnat eivät näitä palveluja riittävässä määrin tarjoa.”
Mihin unohtui psykiatria?
En oikein ymmärrä miksei tuo palveluseteli soveltuisi normaaleihin erikoislääkärin vastaanottoihin vaan ainoastaan toimenpiteisiin. Vastaanotoille on myös usein suhteellisen pitkä jono hyvin monella erikoisalalla. Mistä tämä ero konservatiivisen ja operatiivisen hoidon välillä? Lähetteellä tietysti mentäisiin eikä omin päin.
Hei!
En todellakaan ole hyvätuloista eliittiä, mutta niin ”tyhmä”, että näen asiakkaita, jotka ovat oikeutetumpia tk-palveluihin. Jos on varaa matkustella siellä sun täällä, asua kantakaupungissa ja elät jotakuinkin terveesti. Käytä perkele, yksityistä sektoria, julkinen sektori on ylityöllistetty, sosiaalisene ongelmineen yms. Ainahan sieltä yksityiseltä tulee vaikkapa turhanpäiväinen lähete yliopistosairaalaan. Toki sillä on tutkimuksellista arvoa?
Johannan tavoin harhaudun minäkin palveluseteleistä. Toivoisin Osmon syventyvän oman blogimerkinnän verran siihen, miten kuntien pitäisi menojaan supistaa.
Kirjoitin jo palvelusetelit 2:seen (15.5.2009 kello 12:11), että hyvä keino menoja supistaessa olisi asettaa rinnakkain samansuuruisia mutta erityyppisiä menoeriä ja katsoa sitten minkä poistaminen aiheuttaisi vähiten haittaa. [1]
Tämän päivän (18.5.2009) Hesarin pääkirjoitus listaa Espoon supistuskohteita: ”Lasten terapiapalveluja leikataan, omaishoidon tuen saannin perusteita tiukennetaan, vammaisten kuljetus- ja asumispalveluista säästetään, kuolevat saattohoitopotilaat hoidetaan tavallisilla sairaalaosastoilla, ja uuden saattohoitokodin rakentamista myöhennetään.
Lasten, sairaiden, vammaisten ja vanhusten palveluja leikkaamalla ja muilla säästötoimilla Espoo säästää sosiaali- ja terveystoimen menoista 13,6 miljoonaa euroa.” [2]
Palvelusetelit 2:n kommentissani 15.5.2009 kello 11:34 selostin Kunnallisalan kehittämissäätiön tekemää tutkimusta, jossa oli kartoitettu sitä mitä kunnan palveluja kansalaiset pitävät tärkeimpinä ja – tämä juuri on huomionarvoista: mitä vähiten tärkeinä. [3] (Tämä linkki vie suoraan tutkimusselostustekstiin. Palveluseteli 2:ssa oleva linkki vie KAKSin tiedotteeseen, joka painottaa tutkimuksen sisältöä kummallisesti, ikään kuin mielipiteiden poliittinen jakauma olisi se mielenkiintoisin kohta.)
KAKSin tutkimuksen mukaan Espoo leikkaa nimenomaan tärkeimmistä kohdista. Nyt pitäisi kerätä 13,6 milj. euron summa sellaisilta sektoreilta, joita kansalaiset EIVÄT pidä tärkeinä, ja punnita niitä menoeriä näiden poistettaviksi suunniteltujen kanssa. Kulttuuri- ja liikuntapalveluista sopisi aloittaa kansalaisten mielestä. Voisiko ajatella saattokodin rakentamisen myöhentämisen sijasta esimerkiksi kirjastorakennuksen rakentamisen myöhentämistä? Kirjasto on jo huippuluokkaa ja huippulaatua Suomessa ja Espoossa, saattohoito ei. En ole tutkinut Espoon budjettia, joten en tiedä onko kirjastorakennuksia hankkeilla, mutta jos ei ole, on varmasti jotakin vastaavaa.
[1] http://www.soininvaara.fi/2009/05/10/palvelusetelit-2-kunta-valitsee-tuottajat/
[2] http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Vammaiset+ja+sairaat+s%C3%A4%C3%A4st%C3%B6kohteina/1135246043474
[3] http://www.polemiikki.fi/files/library/attachments/Martikainen.pdf
Palvelusetelit terveydenhoidossa olisivat vain turhaa byrokratiaa, mitä toki riittää nykysysteemissäkin. Julkisen terveydenhoidon tulisi tarjota ilmaiseksi tai pienellä käyntimaksulla peruspalvelut oikeasti sairaille. Priorisointilistat käyttöön, ei juopoille tarvitse maksija vaihtaa eikä tupakoitsijoille keuhkoja jne. Kuntien erilaisen taloustilanteen vuoksi pitäisi terveydenhuollon rahoituksen ja johdon tulla keskitetysti valtiolta.
Luulosairaat sekä kaikenmaailman narkkarit ja juopot tarvitsivat aivan muiden toimijoiden palveluja kuin terveydenhuollon. Rötöilevät narkit ja juopot pitäisi sijoittaa erityisille työleireille joissa esim. tervehenkiset maatyöt parantaisivat nämä sos.dem helvetin tuotteet, makeiden mömmöjen ja viinan tilalle vartijat tarjoilisivat tarvittaessa hieman kuhneamme tyyppistä ”hoitoa” ja tarvittaessa motivointia työntekoon vaikkapa 1 m paineilmaletkulla.. Olisi meinaan paljon parempi ratkaisu niille juopoillekin kuin mätä mutta kallis nykysysteemi.
”Priorisointilistat käyttöön, ei juopoille tarvitse maksija vaihtaa”
Juopot eivät saa uutta maksaa.
Käytännössä maksansa ryypännyt alkoholisti joko raitistuu ja saa sitten ehkä uuden maksan tai kuolee tautiinsa. Mikä onkin aivan oikein, sillä luovutusmaksoja on liian vähän liikenteessä, eikä niitä riitä juopoille.
Anna-Liisallse leikkauksista:
Ongelmana on se, että muualta kuin sosiaali- ja terveystoimesta ei yksinkertaisesti saada kummoisia säästöjä. Sosiaali- ja terveystoimi kun vie leijonanosan kaupungin budjetista. Muuten olen kirjastojen leikkaamisesta samaa mieltä, tässä taannoin itkinkin kirjastoverkoston optimoinnin puolesta. Kirjastoistakin on vaikea leikata, koska törmätään heti kahteen argumenttiin
1. Suomen sivistys tuhotaan
2. ei se paljoa maksa
Ei rahaa läskeille ja vätyksille (taidat olla provo, mutta vastaan nyt tyhmyyksissäni kuitenkin),
Entä juuri ajokortin saanut nuorukainen ojaanajon jälkeen? Pääseekö hän leikkaussaliin, kun on yksi promille alkoholia veressä ja ajoipa jopa ylinopeutta. Onko hän oikeasti sairas vai miten hän sijoittuu listallasi? Jätetäänkö hänet ojaan vai mitä tehdään?
Kuka meistä on loppujen lopuksi on oikeasti sairas?
Se hoikka ja ahkerakin voi aiheuttaa esim. liiallisella työnteolla itselleen masennuksen ja korkean verenpaineen, minkä vuoksi hän on 45-vuotiaana työkyvyttömyyseläkkeellä. Hoidetaanko vai eikö hoideta?
Saako ei-laiska ja ei-vätys aina hoitoa, jos vaiva on ”geeeneissä” tai vain holtittoman käytöksen tulosta, esim. kaatuu laskettelurinteessä huolimattomuuttaan?
Saamme varmasti jo tämän päivän puolella tänne arvoitavaksi prioriteettilistasi Suomen terveydenhuoltoon.
Päättäjät ovat kuulolla!
Toistan ihmettelyni: Miksi tuo palveluseteli muka sopisi vain leikkauksiin eikä muiden erikoisalojen hoitosuhteisiin ja jonojen purkamiseen? Eikö tuo sopisi täydellisesti psykiatriaan, jossa hoitoresurssit ovat luokattomia ja yleislääkärien lähetteet tulevat takaisin erikoissairaanhoidosta ilman, että potilasta edes nähdään?
Läskien vätyksien vihaajalle:
Alkoholisteille tyypillisiä maksasairauksia esiintyy jonkun verran myös raittiilla ihmisillä. Samoin pitkäaikainen lääkkeiden käyttö rasittaa elimistöä samoin kuin huumeet, ja keuhkoahtaumaa on myös tupakoimattomilla. Lääkärin työtä ei saisi sotkea tuomarin työhön. Ylensyövät tupakoivat päihteiden käyttäjät pitäisi tuomita jossain muussa yhteiskunnallisessa instanssissa jos niin halutaan.
Yhtenä suurena ongelmana näen lääketieteen teollistumisen. Selvästi Suomen valtio laskee kuinka paljon kannattaa käyttää rahaa/pää sairaanhoitoon.Inhorealistisesti näen että jossain vaiheessa painopiste alkaa siirtymään itsehoitoon, vaikka kuinka höpistään hoiva-alan ”tulevaisuuden työpaikoista”. Jos lääketieteen tutkimus kantaisi yhteiskuntavastuunsa, kehitettäisiin koko terveydenhoitojärjestelmää enemmän kohti itsenäistä terveydenhoitoa eikä niinkuin nyt yhä lihovana instituutiona, joka sairaudella pelotellen ase veronmaksajan ohimolla vaatii lisää resursseja ja koulutetumpia ja säännellympiä toimijoita.
Toinen ongelma on sairauslomajärjestelmä, joka kuormittaa valtavasti koneistoa ja saa ihmiset jopa haluamaan sairaaksi ja hoivatuksi. Palveluseteleistä aika iso osa tuhlautuisi sairasloman kerjäämiseen. Olisi parempi, jos yhteiskunta maksaisi kaikille lyhytaikaisesta sairastamisesta kansalaispalkan muodossa saman päivärahan eikä työnantajia ja vakuutusyhtiöitä sotkettaisi hommaan ollenkaan.Onko sairas toimitusjohtaja arvokkaampi kuin sairas työtön? Ansio-osan saisi tietysti jokainen halukas ostaa vakuutusyhtiöstä.
Palvelusetelien hyöty syntyisi vasta sitten kun niitä saisi käyttää muuhunkin kuin institutionaaliseen terveydenhoitoon. Silloin ne ohjaisivat palveluntuotantoa kysynnällä. Instituution sisällä on yksi ja sama missä muodossa raha liikkuu. Muuten olen sitä mieltä, että kaikenlaisten verojen periminen terveydenhuollosta (esim. lääkärien palkat) on tyhmää , nyt tulonsiirroilla tuetaan lääkärien ja lääkäriyhtiöiden veronmaksua.
”Hyvätuloiselle eliitille ovat Kelan sairausvakuutuskorvaukset. Ei tarvitse käydä terveyskeskuksessa saamassa lähetettä”
palvelusetelistä tulee parempi, sillä isä aurinkoinen voi nyt päättää kenelle se annetaan.
Kela-korvauksen saa köyhäkin, mutta palveluseteli voidaan osoittaa vain kaverille.
Syuomessa terveyspalveluiden tulosidos on voimakkainta OECD maista. Jopa USA:ssa terveyspalveluiden saanti ei ole niin tulosidonnaista kuin Suomessa.
Eikä palveluseteli ainakaan vähennä tuota sidonnaisuutta.
Sama koskee yllttäen koulutustakin, Suomi on Englannin tapainen luokkayhteiskunta myös sen suhteen.
Eniten kyllä huolestuttaa terveydenhuollon tulevaisuudessa sen tasa-arvoisuus. En pysty kuvittelemaan mitään skenaariota, jossa tasa-arvo säilytettäisiin edes suhteellisen hyvin. Uusia superkalliita hieman ennustetta parantavia hoitoja esimerkiksi syöpätaudeissa ei millään voida taata kaikille ja toisaalta ei voida kieltää niiden myymistä maksukykyisille. Asian ratkaiseminen tuntuu mahdottomalta. Ongelman voi myös nähdä johtavan kasvaviin yksityisiin sairausvakuutuksiin sen keskiluokan piirissä, joka pyrkii samaan sairaanhoidon tasoon kuin maksukykyiset.
”En pysty kuvittelemaan mitään skenaariota, jossa tasa-arvo säilytettäisiin edes suhteellisen hyvin. Uusia superkalliita hieman ennustetta parantavia hoitoja esimerkiksi syöpätaudeissa ei millään voida taata kaikille ja toisaalta ei voida kieltää niiden myymistä maksukykyisille.”
Noita superkallita hoitoja voi olla muutama sat vuodessa, ei se ole kustannuskysymys.
Ongelma on vain hyötysuhde: Kun hoidosta hyötyjiä in 1:100000-1000000 niin on hyvin epätodennäköistä että hoito kannattaa lääketieteellisessä mielessä.
Potilas taas näkee sen viimeisenä oljenkortena mihin voi tarttua.
Yksilön näkökulma on toinen kuin hoitavan lääkärin
Mihin ihmeessä palveluseteliä sairaanhoidossa tarvitaan?? Eikös kaikki saa julkiselta puolelta apua? (Ainakin pitäisi.) Ehkä pitäisi lopettaa Kela-korvaukset yksityisen puolen jutuista ja siirtää säästyneet varat julkisen puolen vahvistamiseen? Ehkä hammaslääkärijutut vielä jonkin aikaa? Miksi verovaroin tuetaan yksityistä sairaanhoitoa ja samalla ”heikennetään” julkisen puolen kehitystä? Varakkaat kyllä menevät minne haluavat ilman Kelan korvaustakin. Jos julkisen maksut liian suuria jollekin, niin siihen varmasti jo nykyisin saa apua. Käsittääkseni esim. Tuomioja lienee jotenkin tätä mieltä. Mielestäni palveluseteli on ihan hyvä juttu esim. siivoukseen, tontin hoitoon (siis ikä-ongelmat) jne.
Turha odottaa toimenpiteitä julkisen sektorin tehostamiseksi porukalta, joka ei julkiseen sektoriin usko.
Ongelma on että julkislela puolella ei nykyään enää pääse hoitoon jonottamatta.
ja jonoa vartioi työkkäristä orjatyöhön saatu velvoitetyöllistetty, joka tekee diagnoosin.
Hyvä esimerkki oli 84 vuotias isäni: Hän yritti terkkariin kun oli kova kuume. Pakkotyöllistetty ilmoitti, että ajan voi saada kuukauden päähän ja isälläni on vain tavallinen flunssa, joka ei vaadi kiireellsitä hoitoa.
No, kuukauden päästä tavallinen flunssa on parantunut ja jos se on jotain muuta niin vanhus on kuollut.
Isäni meni sitten yksityiselle , joka totesi keuhkokuumeen eli julkine tervydenhoito olis tappanut isäni eikä kukan olisi ollut vastuussa, pikemminkin yhteiskunta olisi onnellinen kun pääsee eroon tuottamattomasta roskaväestä
Terveyskeskusten huono palvelutaso ja erityiseti sen viimeaikainen lasku on sitäkin yllättävämpi, sillä henkilöstön määrää on lisätty ja käynnit vähentyneet 11 miljoonasta 9 miljoonaan.
OS ”Ei tarvitse käydä terveyskeskuksessa saamassa lähetettä.”
Kyllä terveyskeskuksessa hoidetaan monia sairauksiakin oikein hyvin. Aina ei tarvitse lähetettä yhtään mihinkään.
Niin kauan kun poliittinen eliitti – kuten blogin pitäjä – näkee terveyskeskuksen vain lähetekirjaamona voidaan koko kunnallisen perusterveydenhuollon kehittäminen unohtaa.