(Lyhennelmä puheenvuorostani Tekesin FinnWell-ohjelman loppuseminaarissa 29.4. Finlandiatalolla. Vastattavanai oli kysymys, mitä tekisin nyt, kun ministerin viitta ei paina harteitani)
Kaksikanavaisuus
Terveydenhuollosta pitäisi poistaa kaksikanavainen rahoitus, koska se on monen ongelman äiti ja äitinä vielä hyvin hedelmällinen tuottaen aina uusia ongelmia kun edelliset on ratkaistu. Hajautettu järjestelmä ja kaksikanavaisuus eivät sovi yhteen lainkaan, koska kaksikanavaisuus antaa osaoptimointia harjoittaville toimijoille aivan väärät kannustimet. Sen sijaan, että etsittäisiin parasta ratkaisua, etsitään tapaa siirtää menoja omalta organisaatiolta toisille. Sairausvakuutus ja hoito pitäisi maksaa samasta kassasta, kuten tapahtuu Ruotsissa.
(Kaksikanavaisuudella tarkoitetaan sitä, että kunta maksaa hoidon julkisessa terveydenhuollossa ja valtio lääkkeet, sairausvakuutuksen yksityisestä hoidosta, pääosan työterve34yshuollon kustannuksista ja terveydenhuoltoon liittyvät matkat)
Kunnalta maakunnalle
Kunta on liian pieni yksikkö huolehtimaan terveydenhuollosta, sen järjestämisestä ja sen maksamisesta. Terveydenhuolto pitäisi siirtää maakuntien kokoisille yksiköille (terveyspiireille) joille kuuluisi perusterveydenhoito ja aluesair45aalataswon erikoissairaanhoito. Yliopistolliset keskussairaalat olisivat oma erillinen juttunsa jonka rinnalla toisisivat Ortonin jha Reumasäätiön kaltaiset yksityiset sairaalat.
Terveyskeskukset kuntoon
Pahin kriisi meillä on terveyskeskuksissa. Niille on annettu aivan liikaa tehtäviä, jotka eivät yleislääkärille mitenkään kuulu. Suurissa kaupungeissa (joissa asuu yli puolet suomalaisista) terveyskeskusten pitäisi olla nykyistä paljon suurempia niin että paikalla olisi yleislääkärien lisäksi myös tavanmukaiset erikoislääkärien palvelut. Lähipalveluina olisivat terveydenhoitajien ylläpitämät lasten ja vanhusten neuvolat, joissa tietysti muutkin voisivat käydä pikkuvaivojensa kanssa vaikka haavoja puhdistuttamassa.