Joskus 1990-luvun alussa osallistuin erään englantilaisen säätiön järjestämään korkeantason Baltia-seminaariin säätytalolla. Mieleeni jäi Venäjän ulkoministeriön edustajan puheenvuoro, jossa tämä vaati Länsi-Euroopan mailta apua islamin muodostamaa uhkaa vastaan. Jos länsi jättää Venäjän yksin tässä kamppailussa, he päästävät nämä Euroopan rajoille…
Islamilaisuuden ja laajassa mitassa länsimaalais-kristillisen arvomaailman kohtaamisessa on monta kipupistettä. Uskonnolla on tämän asian kanssa oikeastaan aika vähän tekemistä. Edellisessä postauksessa yritin kertoa, että minä koen uskonnon ja kulttuurin siten toisiinsa kietoutuneena, että uskonto pukee formaaliin muotoon yhteiskunnan yleisen eettisen (ja yhteiskunnallisen) normiston. Samalla uskonto jarruttaa normiston modernisoitumista. Puhumme siis oikeastaan Keski-Aasiassa ja Pohjois-Afrikassa vallitsevan islamilaisen kulttuurin ja länsimaisen liberalismin edustamien arvojen yhteentörmäyksestä. Siinä on paljon uuden ja vanhan yhteentörmäystä, koska ne piirteet, joita islamilaisuudessa ovat olleet kauan sitten osa myös kristillistä kulttuuria.
Teologisesti suuntautuneet varmaan näkevät erot muualla. Minä näen yhteiskunnallisesti tärkeimpinä eroina seuraavat viisi:
- 1) Rajanveto maallisen ja kirkollisen vallan välillä
- 2) Suhtautuminen naisten asemaan
- 3) Maallistumisen aste
- 4) Nöyryytetyn kulttuurin kateus
- 5) Fundamentalismin nousu
Kirkollinen ja maallinen valta
Länsimaissa maallinen valta ja kirkollinen valta ovat nykyisin erillään toisistaan. Näin ei ole meilläkään ollut aina. Rooman kirkko ei vain kyennyt ylläpitämään valtiollista valtaa niin laajalla alueella kuin se ylläpiti uskontoa. Islamilaisuudessa kirkollinen valta ulottuu pitkälle sinne, mikä meillä kuuluu maallisen vallan alueelle. Kaukoidän kulttuureissa mennään vielä pidemmälle: hallitsija on itse jumala (Thaimaa, Pohjois-Korea ja muinoin myös Japani). Nämä eivät tuota ongelmaa, koska jumaluus kunnioittaa valtion rajoja, eikä sotkeudu naapurikansojen asioihin.
Se, että pappisvalta asettaa tiukat suitset kansanvallalle Iranissa on täältä katsottuna iranilaisten ongelma, eikä poikkea siitä, ettei demokratia voi hyvin myöskään Pohjois-Koreassa. Kyse on siitä, paljonko koemme olevamme vastuussa ihmisoikeuksista muissa maissa. Yhdysvallat esimerkiksi, joka on kovin huolestunut ihmisoikeuksista monessa muussa maassa, ei näytä olevan lainkaan huolestunut niistä Saudi-Arabiassa.
Meidän ongelmaksemme asia muuttuu, kun pappisvalta pyrkii islamin mukana myös Eurooppaan. Ei niin, että se haluaisi puuttua kristittyjen asioihin vaan niin, että se haluaa oman lainsäädäntönsä islamilaisille ja omat tuomioistuimet.
Islamilaisissa maissa muuten shiia- ja sunnimuslimeille on oma lainsäädäntönsä. Tuo Afganistanin kammottu lakiesitys, joka muun muassa antaisi aviomiehelle oikeuden seksiin joka neljäs päivä vaimon tahdosta riippumatta, koskisi vain shiialaisia.
Euroopassa on aika vaikea ajatella, että ihmisiä koskisi eri laki uskonnosta riippuen. Uskopnnot voivat antaa elämänohjeita, mutta tuomiovaltaa niille ei oikein voi antaa. ==========================================================
Koska kirjoitus alkaa venyä, teen noista muista ongelmista oman postauksensa.
Tähän keskusteluun osallistuminen edellyttää samaan tapaan kuin edelliseenkin rekisteröitymistä lähettämällä nimensä ja omalle nimelle rekisteröidyn puhelinnumeron minulle osoitteeseen osmo@soininvaara.fi