Islamin haaste 1: maallinen ja kirkollinen valta

Joskus 1990-luvun alus­sa osal­lis­tu­in erään englan­ti­laisen säätiön jär­jestämään korkean­ta­son Bal­tia-sem­i­naari­in sää­ty­talol­la. Mieleeni jäi Venäjän ulko­min­is­ter­iön edus­ta­jan puheen­vuoro, jos­sa tämä vaati Län­si-Euroopan mail­ta apua islamin muo­dosta­maa uhkaa vas­taan. Jos län­si jät­tää Venäjän yksin tässä kamp­pailus­sa, he päästävät nämä Euroopan rajoille…

Islami­laisu­u­den ja laa­jas­sa mitas­sa län­si­maalais-kris­til­lisen arvo­maail­man kohtaamises­sa on mon­ta kipupis­tet­tä. Uskon­nol­la on tämän asian kanssa oikeas­t­aan aika vähän tekemistä. Edel­lisessä postauk­ses­sa yritin ker­toa, että minä koen uskon­non ja kult­tuurin siten toisi­in­sa kietoutuneena, että uskon­to pukee for­maali­in muo­toon yhteiskun­nan yleisen eet­tisen (ja yhteiskun­nal­lisen) normis­ton. Samal­la uskon­to jar­rut­taa normis­ton mod­ernisoi­tu­mista. Puhumme siis oikeas­t­aan Kes­ki-Aasi­as­sa ja Pohjois-Afrikas­sa val­lit­se­van islami­laisen kult­tuurin ja län­si­maisen lib­er­al­is­min edus­tamien arvo­jen yhteen­tör­mäyk­ses­tä. Siinä on paljon uuden ja van­han yhteen­tör­mäys­tä, kos­ka ne piir­teet, joi­ta islami­laisu­udessa ovat olleet kauan sit­ten osa myös kris­til­listä kulttuuria.

Teol­o­gis­es­ti suun­tau­tuneet var­maan näkevät erot muual­la. Minä näen yhteiskun­nal­lis­es­ti tärkeimp­inä eroina seu­raa­vat viisi:

• 1) Rajan­ve­to maal­lisen ja kirkol­lisen val­lan välillä
• 2) Suh­tau­tu­mi­nen nais­ten asemaan
• 3) Maal­lis­tu­misen aste
• 4) Nöyryyte­tyn kult­tuurin kateus
• 5) Fun­da­men­tal­is­min nousu

Kirkollinen ja maallinen valta

Län­si­mais­sa maalli­nen val­ta ja kirkolli­nen val­ta ovat nyky­isin eril­lään toi­sis­taan. Näin ei ole meil­läkään ollut aina.  Rooman kirkko ei vain kyen­nyt ylläpitämään val­ti­ol­lista val­taa niin laa­jal­la alueel­la kuin se ylläpi­ti uskon­toa. Islami­laisu­udessa kirkolli­nen val­ta ulot­tuu pitkälle sinne, mikä meil­lä kuu­luu maal­lisen val­lan alueelle. Kaukoidän kult­tuureis­sa men­nään vielä pidem­mälle: hal­lit­si­ja on itse jumala (Thaimaa, Pohjois-Korea ja muinoin myös Japani). Nämä eivät tuo­ta ongel­maa, kos­ka jumalu­us kun­nioit­taa val­tion rajo­ja, eikä sotkeudu naa­purikan­so­jen asioihin.

Se, että pap­pis­val­ta aset­taa tiukat suit­set kansan­val­lalle Iranis­sa on täältä kat­sot­tuna irani­lais­ten ongel­ma, eikä poikkea siitä, ettei demokra­tia voi hyvin myöskään Pohjois-Kore­as­sa. Kyse on siitä, paljonko koemme ole­vamme vas­tu­us­sa ihmisoikeuk­sista muis­sa mais­sa. Yhdys­val­lat esimerkik­si, joka on kovin huolestunut ihmisoikeuk­sista mon­es­sa muus­sa maas­sa, ei näytä ole­van lainkaan huolestunut niistä Saudi-Arabiassa.

Mei­dän ongel­mak­semme asia muut­tuu, kun pap­pis­val­ta pyrkii islamin mukana myös Euroop­paan. Ei niin, että se halu­aisi puut­tua kris­tit­ty­jen asioi­hin vaan niin, että se halu­aa oman lain­säädän­tön­sä islami­laisille ja omat tuomioistuimet.

Islami­lai­sis­sa mais­sa muuten shi­ia- ja sun­nimus­limeille on oma lain­säädän­tön­sä. Tuo Afgan­istanin kam­mot­tu lakiesi­tys, joka muun muas­sa antaisi aviomiehelle oikeu­den sek­si­in joka neljäs päivä vai­mon tah­dos­ta riip­pumat­ta, koskisi vain shiialaisia.

Euroopas­sa on aika vaikea ajatel­la, että ihmisiä koskisi eri laki uskon­nos­ta riip­puen. Uskopn­not voivat antaa elämäno­hjei­ta, mut­ta tuomio­val­taa niille ei oikein voi antaa. ==========================================================

Kos­ka kir­joi­tus alkaa venyä, teen noista muista ongelmista oman postauksensa.

Tähän keskustelu­un osal­lis­tu­mi­nen edel­lyt­tää samaan tapaan kuin edel­liseenkin rek­isteröi­tymistä lähet­tämäl­lä  nimen­sä ja oma­lle nimelle rek­isteröi­dyn puhe­lin­nu­meron min­ulle osoit­teeseen osmo@soininvaara.fi