Uskonto ja politiikka

Ennen kuin paneudumme islamin haasteille län­si­maiselle lib­er­al­is­mille, kan­nat­taa tutkia aihet­ta uskon­to ja poli­ti­ik­ka yleisem­min. Seu­raavas­sa postauk­ses­sa enem­män islamin haasteesta

Kaik­ki kult­tuu­rit ovat muo­dosta­neet uskon­to­ja. Jos uskoo evoluu­tioon, joutuu myön­tämään, että uskon­nol­la on olta­va jokin yksilön, hei­mon tai lajin men­estys­tä edis­tävä piirre tai on sel­l­ainen ainakin ollut. Jos uskoo Jumalaan, uskoo Jumalaan.

Uskon­nol­liset ihmiset elävät mui­ta onnel­lisem­man elämän. Usko aut­taa kestämään vaikeuk­sis­sa. Kaik­ki uskon­not saar­naa­vat itsekkyyt­tä ja ahneut­ta vas­taan ja yhteisen hyvän puoles­ta. Näistä kahdes­ta se hyödyl­lisyys evoluu­tion silmis­sä ehkä kumpuaa. Ja siitä, että yhteinen usko antaa kansalle eet­tisen kood­in, jota kaik­ki nou­dat­ta­vat, ateis­titkin. Eräs nykyi­nen piis­pa sanoi, ettei hänen uskon­non arvos­tuk­selleen ole merk­i­tys­tä sil­lä, onko Jumala ole­mas­sa, kos­ka usko tuo niin paljon hyvää jo maanpäällä.

Uskon­not ovat teol­o­gis­es­ti kovin eri­laisia, mut­ta lop­ul­ta yllät­tävän saman­laisia keskenään. Tai san­o­taan, että saman uskon­non sisäiset erot ovat suurem­pia kuin niiden väliset. Kaik­ista uskon­tokun­nista löy­tyvät omat kon­ser­vati­iviset siipen­sä ja omat humaanin­sa. Kiihkomieli­nen uskon­nol­lisu­us on kovin saman­laista uskon­nos­ta riippumatta.

Uskon­toi­hin liit­tyy myös tuhoisia piirteitä. Ne tar­joa­vat häikäilemät­tömil­lä räikeän mah­dol­lisu­u­den käyt­tää hyväk­si toisen nai­ivia uskoa. Mika Wal­tari kuvasi tätä jo Sinuhessa. 

Vas­tustin aikanaan pohjo­is­maista val­tionkirkko­jär­jestelmää, mut­ta olen muut­tanut kan­tani täysin. Uskon­non kanavoimi­nen viral­liseen kirkkoon suo­jelee usko­vaisia uskon­non väärinkäytök­siltä ja koko yhteiskun­taa uskon­toon joskus liit­tyviltä hyvinkin kiel­teisiltä piirteiltä. Se siis taval­laan kesyt­tää uskon­non. Val­tionkirkon vaiku­tus poli­ti­ikkaan on Suomes­sa paljon vähäisem­pi kuin amerikkalais­ten televisiosaarnaajien.

Uskon­not suh­tau­tu­vat epäilevästi toisi­in­sa. Dis­si­dent­ti, toisin usko­va, on aina epälu­otet­ta­va, kos­ka hän nou­dat­taa eri­laista eet­tistä kaavaa. Näin ainakin itse sen selitän.

Uskon­to on van­has­taan ollut pyhä asia, jota ei saa louka­ta. Vielä 120 vuot­ta sit­ten jumalan­pilka­s­ta säädet­ti­in langetet­ti­in Suomes­sa kuole­man­tuomio. Kovin herkkiä ärtymään oman uskon­ton­sa pilka­s­ta ovat muutkin uskon­not. Eri­tyis­es­ti tämä on tul­lut esille islami­lais­ten osalta, mut­ta tämän päivän uutiset ker­to­vat myös hin­du­jen raivos­ta uskon­ton­sa ivaa­jia kohtaan.

Jyrk­in­tä uskon­nol­lisu­us on aina ollut taka­pa­juisel­la maaseudul­la. Van­hoil­lis­laes­ta­di­o­laiset nyt esimerkik­si  Kaupunkiväestö on ollut aina enem­män tai vähem­män seku­laaria.  Paul Auster kir­joit­ti kir­jas­saan “Sat­tumuk­sia Brook­lynis­sa”, että New Yorkin juu­ta­laiset ovat ateis­te­ja. Kun maaseudun pysähtyneisyy­destä tem­paudu­taan mod­erni­in yhteiskun­taan, elämän­muodon mullis­tus kul­mi­noituu usein uskon­nol­lisek­si ristiriidaksi.

Vaik­ka kuin­ka kun­nioita­mme jokaisen oikeut­ta omaan uskon­toon, kiihk­ousko­vaiset eivät sitä tee, vaan vaa­ti­vat muitakin nou­dat­ta­maan oman uskon­ton­sa oppe­ja. Ei ole kauankaan, kun ruk­ous­lauan­taisin ateis­titkaan eivät saa­neet käy­dä eloku­vis­sa.  Vähän aikaa sit­ten lehdet ker­toi­vat kon­flik­tista Israelis­sa, kun joku ara­bi ei ollut nou­dat­tanut juu­ta­lais­ten sap­at­timääräyk­siä, niin kuin ne hän­tä oli­si­vat koske­neet. Kiihk­ousko­vaiset polt­ta­vat abort­tik­linikoi­ta Yhdys­val­lois­sa. Järkyt­tävimpiä kuitenkin ovat tiedot avion­rikko­jien kiv­i­tyk­sistä ääri-islami­lai­sis­sa mais­sa. Joillekin omaa nuh­teet­to­muut­ta paljon tärkeäm­pää on tois­t­en nuhteettomuus.

Kiihkomielisem­pi usko­vaisu­us sik­iää pait­si syr­jäisel­lä maaseudul­la, myös köy­hyy­destä. Olen huolestunut siitä, että kiihkomieli­nen uskon­nol­lisu­us näyt­tää lev­iävän kaikkien uskon­to­jen kesku­udessa samal­la kun val­taväestö muut­tuu yhä seku­laarim­mak­si. Eri­laiset hel­lun­tailaisu­u­den kaltaiset liik­keet val­taa­vat jalan­si­jaa katoliselta kir­jol­ta Etelä-Amerikan slum­meis­sa. Islamistit voit­ta­vat huolestut­tavasti köy­hien kesku­udessa jalan­si­jaa Turkissa, jos­sa val­tion uskon­not­to­muus on ollut Atatürkin jäljiltä suo­ranainen tabu. Uskon­to on kansan oop­i­u­mia kir­joit­ti Marx, eikä tarkoit­tanut huumeen myöhem­min ilmi­t­ullei­ta vaaro­ja vaan sitä, että oop­i­um oli ilon tuo­jana hal­pa alko­holin korvike köyhille. 

Seu­raavak­si islamin haasteista län­si­maiselle liberalismille.

===========================================

Sat­tuneesta syys­tä tähän keskustelu­un voivat osal­lis­tua vain rek­isteröi­tyneet, oma­l­la nimel­lään kir­joit­ta­vat henkilöt ja sel­l­aiset tämän blo­gin vak­i­tuiset nim­imerk­it, joiden henkilöl­lisyys on tiedos­sani. Rek­isteröi­tymi­nen tapah­tuu lähet­tämäl­lä min­ulle sähkö­pos­tivi­esti toimi­vas­ta sähkö­postista. (osmo@soininvaara.fi) Viesti­in tulee liit­tää kir­joit­ta­jan nimi­in rek­isteröi­ty puhe­lin­nu­mero. Jos numero on salainen tai puhe­lin­ta ei lainkaan ole, voi tietysti yrit­tää kek­siä jonkin toisen tavan vaku­ut­taa min­ut henkilön­sä olemassaolosta.