Helsingin ja Vantaan yhdistyminen olisi parannus nykytilaan, mutta ratkaisuna se ei olisi hyvä. Paljon parempi olisi, jos YTV-kuntien hallinto muutettaisiin kansainväliseen tapaan kaksiportaiseksi niin, että yhteisten asioiden päättäminen ja niiden rahoitus kuuluisi suoralla vaalilla valittavalle metropolivaltuustolle samalla kun nykyiset kunnat säilyttäisivät rajoitetun itsenäisyyden. Koska kilpailu asukkaiden valikoinnista myrkyttää seudun yhteistyön edellytyksiä, metropolihallintoon tulisi kuulua myös jonkinasteinen tulojen ja rasitteiden tasaus seudun peruskuntien välillä.
Helsingin ja Vantaan liittyminen ratkaisisi näiden kuntien välisen haaskaavan osa-optimoinnin. Maankäyttö muuttuisi aivan toisenlaiseksi. Tämä helpottaisi suuresti myös koko seutua vaivaavaa yhdyskuntarakenteen hajautumista, kun jälleenyhdistynyt Helsinki pystyisi tarjoamaan edullista rakennusmaata niille, jotka nyt pakenevat kalliita tonttikustannuksia pitkin nurmijärviä. Tältä kannalta kaiken kaikkiaan loistojuttu!
Haastavaa se olisi taloudellisesti, sillä Helsingin palvelut ovat yksikköhinnoiltaan selvästi kalliimpia kuin Vantaan. Osittain syynä saattaa olla Helsingin tehottomuus, mutta suurena syynä ovat Vantaan suuret ryhmäkoot. Jos yksikkökustannukset standardoidaan Helsingin tasolle, kustannukset kasvaisivat parisataa miljoonaa euroa. Tämän laskelman olen kuullut Vantaan kaupunginhallituksessa vihreitä edustavalta Petteri Niskaselta.
Mutta yksi on joukosta poissa; tai siis tarkkaan ottaen kaksi, Espoo ja Kauniainen. Helsingin ja Vantaan liitto jakaisi kaupungin rajusti itään ja länteen. Se aloittaisi seudun sisällä varsinaisen taloussodan; tai siis pitkään jatkunut taloussota kiihtyisi. Yhteistyön edellytykset heikkenisivät olennaisesti. Nyt YTV:ssä Helsingissä on tasan puolet hallituspaikoista. Varmaankin Espoosta esitettäisiin vaatimuksia, että Vantaan nykyiset äänet annettaisiin Espoolle, mutta ei se tietenkään niin voi mennä. Oma ennusteeni on, että seudullinen yhteistyö loppuisi tähän kuntaliitokseen, Espoo kääntyisi Kirkkonummen suuntaan keskittyen oman verkostokaupunkinsa rakentamiseen.
Espoo en esittänyt hallintomallien kehittämisen sijasta yliopistollista tutkimusta seudun kansainvälisen kilpailukyvyn kehittämisestä. Ymmärtääkseni tuossa tutkimuksessa ei käsiteltäisi seudun hallintoa lainkaan. Ei tarvitse olla kovin vainoharhainen ajatellakseen, että kyse on ajanpeluusta. Mitä pitempään kaupungit saavat kehittyä eri suuntiin, sitä hankalammaksi mitkään yhteisen hallinnot järjestäminen käy. Jos tästä ei ole kyse, tutkimukselle on laitettava tiukka määräaika ja siinä olisi otettava kantaa myös hallintomalleihin.
Minulla ei ole tietoa siitä, mitkä tekijät johtivat kaupunginjohtaja Jussi Pajusen esitykseen Helsingin ja Vantaan yhdistämisen tutkimisesta. Se perustunee käsitykseen, että Espoota ei tulla saamaan mukaan todelliseen yhteistyöhön kuntaliitoksista tai metropolihallinnosta puhumattakaan. Jos tämä tulkinta on väärä eikä Espoo tosiasiassa tähtää eristäytymiseen, kaupungin kannattaisi reagoida nopeasti.
Tästä vantaalaiset kunnallispoliitikot eivät varmaankaan pidä, mutta kyse on myös Vantaan taloudellisesta pelastamisesta. Parikin merkittävää entistä vantaalaista vaikuttajaa on sanonut minulle, etteivät näe Vantaalla olevan mitään selviämisen mahdollisuuksia pitkällä ajalla taloudellisesti eikä alkanut lama tule t6ätä mitenkään helpottamaan.
Miksi Helsinki sitten uhrautuisi tukemaan köyhtyvää naapuriaan? Helsingillä on mahdollisuus vastata Espoon kermankuorintaan satamalta vapautuvilla alueilla ja Sipoolta saadulla Östersundomin alueella. Minulla ei ole asiasta mitään sisäpiiritietoa, mutta olettaisin Östersundomin alueliitoksen helpottaneen huomattavasti Vantaan ja Helsingin yhdistymistä.
Nykyisen Vantaan houkuttelevuutta parantaisi jo noiden “edullisten yksikkökustannusten” kohoaminen. Hyvin koulutetut vanhemmat haluavat lapsensa hyviin kouluihin. Kun aluetta suunnitellaan yhtenä kokonaisuutena, Helsinki varmaankin siirtäisi pientalorakentamista Vantaan puolelle. Metro Hakunilaan voisi olla Itä-Vantaalla uuden alku. Ja niin edelleen.